Täällä ollaan! (vol. 2)

Nyt alkaa elo taas palautumaan takaisin raiteilleen, enää ei ole ihan niin Euroopasta ja kylmyydestä pöllämistynyt olo kuin Suomessa ja vielä Berliinissä ollessa. Viikon verran oon ehtinyt haahuilla Salzburgissa, ja siihen viikkoon on mahtunutkin paljon. Päätin mun lopputyön (bachelor thesis) aiheen ainakin suurin piirtein, se piti keskiviikkoiltaan mennessä käydä täyttämässä netissä ja vielä samana päivänä mun päässä risteili miljoona ajatusta ja kehityskelvotonta ideaa, oikein mikään ei tuntunut omalta jutulta tai tarpeeksi mielenkiintoiselta että sitä jaksaisi penkoa ja pohtia seuraavat yhdeksän kuukautta. Tyypillistä että meillä oli ollut kuukausikaupalla aikaa miettiä ja sähköpostitse kysyä vinkkejä FHS:n tyypeiltä, mutta vasta parina viimeisenä päivänä oikeasti aloitin ajatustyön ja muutamaa tuntia ennen nettisivun sulkeutumista kävin kirjoittamassa jotain backpackerin ja isomman budjetin matkailijan eroista. Ihan tarkalleen en vieläkään ole päättänyt, että mitä tarkalleen alan tutkia, mutta kevään aikana se tarkentuu ja ensimmäiset taustatyöt aloitetaan parin viikon sisään. Vastahan koko koulu alkoi ja nyt jo ollaan jännän äärellä! Kolmevuotinen tutkinto on ihan käsittämättömän lyhyt. Ainakin kun viettää yhden lukukauden Honkkareissa...

Jos joskus elämässä tuntuu siltä, että asioiden suhteen käy kamalan huono tuuri ja mikään ei mene putkeen, niin tällä hetkellä en voi muuta kuin kiittää maailmankaikkeutta hyvästä munkista joka meillä kävi asunnon suhteen. Pieni paniikki oli alkamaisillaan kun tämän rämän Alpenstrassen asunnon vuokrasopimus päättyy kahden viikon kuluttua ja oltiin Ninan ja Andresin kanssa täysin vailla tietoa tulevaisuuden asumismuodosta. Tiistaina käytiin katsomassa yhtä neljän huoneen, kahden parvekkeen ja kahden vessan asuntoa lähellä Zentrum Herrnauta, ja pienten mutkien kautta saatiin se ja allekirjoitettiin vuokrasopimus perjantaina. Muuten kaikki on täydellistä, paitsi että koska asunnon seinät maalataan kaikki valkoisiksi pääsiäisen jälkeen, voidaan muuttaa asuntoon kunnolla vasta huhtikuun puolivälissä. Asutaan siis pari viikkoa Pamelan kaksion nurkissa Europarkin vieressä - siitä voi tulla mielenkiintoista ja ehkä myös hieman hajottavaa, heh. Susanne asuu edelleen Kathin luona kunnes päästään kaikki neljä muuttamaan meidän lukaaliin maalaushommien valmistuttua. Tuleva kämppä on kuitenkin niin kiva että parin viikon asuntosekoilu ei tunnu missään. Tästä edellisestä asunnosta tulen kaipaamaan vain sijaintia + käsittämättömän ihania maisemia, muuten tämä on ollut pelkkä yksi iso murheenkryyni Andresille, Ninalle ja Julialle sillä välin kun mä olen hihhuloinut pitkin Aasiaa. Miten vuokranantajat osaakaan olla niin kohtuuttomia?

Näkymä mun tämänhetkisen makuuhuoneen ikkunasta.

Lena ja jättimäinen currykastike.

Nina, Pamela, meidän partsi ja Hohensalzburg.

Semmonen vähän vaivaantunut moi. No moimoi.

Eilen oli aivan hurjan kaunis kevätpäivä, ja sama linja jatkuu edelleen tänään. Oli ihanaa kävellä pitkin keskustaa, käydä katselemassa maisemia, hengailla penkeillä ja puissa ja syödä knöödelikeittoa ulkosalla. Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, takatalvi on varmasti yhä tulossa.

Salzburgin pienuus on kyllä aiheuttanut mussa pientä ihmetystä. Toki tiesin ja muistin että kyseessä on melkoisen pieni kaupunki, mutta Hongkongin ihmispaljouden ja Indonesian vilinän jälkeen koko kaupunki tuntuu melkeinpä epätodelliselta. Honkkareissa tutustuin Psyche-nimiseen tyttöön joka tuli Salzburgiin vaihtoon noin kuukausi sitten, ja kun kyselin sen fiiliksiä, Psyche kertoi saapuneensa eräänä sunnuntaina ja pelästyneensä kaupungin hiljaisuutta. Yhden huoneen opiskelijaboksi on kuulemma ihan liian iso ja yleinen hiljaisuus tuntuu pelottavalta, mutta kuulemma pikkuhiljaa tähän kaikkeen alkaa tottua. :D Kulttuurieroja ja sillee.

Susi ja mun hanskat naulassa.

Nina, Susi, Pamela

Lokaalit nauttii auringosta.

Itävaltalaista ronskia ruokaa!

Kiivettiin puuhun ja aiheutettiin hämmennystä.

Niin se elämä vaan jatkuu taas. On kaikki niin kuin ennenkin, sanoi J. Karjalainen.