Saksalaista musiikkia mun makuun

Jokunen aika sitten eksyin netissä lukemaan listaa asioista, jotka on hankalia sen jälkeen, kun muuttaa ulkomailta takaisin kotimaahan. Kaikista jutuista en ole ehkä täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, tai ainakin tällä hetkellä on vaikea kuvitella joitakin tekstissä kuvattuja ajatuksia ja tuntemuksia, mutta erityisesti mua nauratti kohta 21, joka osui niin oikeaan:

"21. Having no one to share your love of the music from your time abroad, and having everyone look at you really strangely when you put on some obscure German rap or Argentinian pop when you have a house party."

Juurikin tuota mainittua saksalaista (saksankielistä) räppiä fiilistelen nykyään aika paljon. Kaikki alkoi Cro:sta, jolla on muutama todella tarttuva hyvän fiiliksen biisi. Vaikken aluksi ymmärtänyt sanoituksista mitään, silti biisit kuulostivat hyviltä ja innostivat ottamaan selvää, että mitäköhän tää oikein tarkoittaa, kun se kuulostaa niin kivalta. Aikaisemmin ainoa saksankielinen artisti jonka tiesin oli Rammstein, ja se ei ehkä anna parasta mahdollista kuvaa Saksan tarjoamasta musiikista, riippuu toki että mistä tykkää.

Kaikki alla listatut kappaleet ovat sellaisia, että kun ne joskus vuosien kuluttua kuuntelen uudestaan, tulee varmasti miljoona muistoa ja tunnelmaa ja fiilistä mieleen, niin monta kertaa ja monessa eri tilanteessa näitä on tullut kuunneltua tai kuultua radiosta.



Saksankielistä musiikkia kuunnellessa saan välillä kiksit siitä, kun ymmärrän jonkun kappaleen merkityksen ilman Google Translatoria - tätä ei vieläkään tapahdu turhan usein. Alla oleva Cro:n biisi on paitsi hyvä ja yksi mun lemppareista, myös sen lyriikat on aloittelevalle saksanopiskelijalle sopivan hitaat ja helpot. Aika tyypillinen erobiisi, enkä oikein edes tiedä miksi tykkään tästä niin erityisen paljon, mutta jotain maagista tässä on.


Cro on syntynyt 1990, menestynyt nuori kolli siis. Videoissa Crolla on aina pandanaamari päällä, enkä mä tiedä miltä kyseinen tyyppi näyttää. Tää seuraava kappale on sekoilubiisi kuten videostakin ehkä voi päätellä. Saksankielessä on aika paljon käytetty sana "scheissegal", joka suomeksi kääntyisi ehkä "paskanhailee". Tosin suomeksi tota sanaa ei kuule kovinkaan usein. Saksaksi se kuulostaa hauskalta.


Seeedin kappale "Augenbling" on yksi mun treenibiiseistä, siinä on niin hyvä biitti ja vähän jollain tavalla aggressiivinen fiilis, joten se sopii hyvin lihasten treenaukseen. Seeedin laulaja Peter Fox on tehnyt myös soolouran, mutta sen musiikki ei jostain syystä uppoa niin hyvin, alla kuitenkin yksi tosi soitettu biisi siltäkin.



Ja sitten tää Max Herren ja Cro:n yhteinen biisi! Lyriikat on tosi juustoiset ja natiivipuhujalle ehkä vähän liikaa (rakastumisesta ja rakkauden keveydestä ja ilmassa leijumisesta ja olet kaunis ja niin edelleen), mutta mulle tästä on tullut ehdoton hyvän mielen biisi, jota kuuntelen välillä repeatilla kymmenen kertaa putkeen. Max Herre vaikuttaa muutenkin tosi symppikseltä tyypiltä, mutta erityisesti tämä yksi biisi kolahtaa johonkin mun mielen saksa-sopukkaan tosi kovaa. (YouTube ei suostunut näyttämään sitä albumin versiota, joten tässä ei-niin-hyvä liveversio maistiaiseksi.)


Kun olin jokunen vuosi sitten Meksikossa Pauliinan luona, Paven herätyskellon biisinä oli Lenny Kravitzin "It ain't over til it's over". Siitä lähtien aina kuullessani sen biisin mulle tulee Mexico City -olo, ja muistan muovilaatikollisen donitseja joka tuhottiin ekana iltana kun saavuin Pauliinan kämppään.

Max Herre on tehnyt coverin siitä biisistä, saksaksi. Ja kertosäe tarkoittaa tasan samaa kuin englanniksikin. Kiva biisi tämäkin, ja YouTubesta sain linkattua vain pätkän, joten jos kolahtaa niin biisin voi etsiä jostain muualta.


Sportfreunde Stiller on Rosenheimista eli Ninan huudeilta kotoisin. Voin vain kuvitella kun livekeikoilla ne soittaa tän biisin, ja koko yleisö laulaa mukana, varmaan aika mieletön tunnelma. Tosi kaunis biisi ja soi aika paljon radiossa.


Aloitettuani työt hostellin baarissa, hankin Spotify Premiumin, jotta soittolistojen tekeminen olisi helpompaa eikä baarissa tarvitsisi kuunnella mainoksia kappaleiden välissä. Spotifyn kautta oon etsinyt paljon uusia artisteja, ja Chima oli yksi onnekas löytö josta en muualta ole kuullut.



Loppuun muutamia kivoja biisejä, joista mulla ei ole muuta sanottavaa kuin että ne on hyviä. Vihoviimeinen biisi on englanninkielinen ja mielettömän hyvä, suosittelen lämpimästi.

Ja mulle saa myös mielellään ehdottaa hyviä saksankielisiä artisteja ja biisejä. Uusi musiikki on aina tervetullutta :---)






Hellbrunnin joulu & Krampuslauf

Tulkoon joulu ja niin se taas tulee. Salzburgissa joulun lähestymisen huomaa tosi konkreettisesti; adventit tuntuu olevan täkäläisille paljon merkityksellisempiä kuin suomalaisille, joulukalentereita on joka lähtöön (laatikko luukkuineen 24:lle kaljalle, teepaketti jossa on 24 erilaista teetä, tsiljoona erilaista suklaakalenteria...), ja sitten on tietysti nää joulumarketit ja glühweinit. Kai katolisessa maassa joulu otetaan astetta vakavammin, odotetaan jo Jeesuksen syntymäpäivää ja nautitaan sen oheistuotteista.

Salzburgin keskustassa on se kaikkein isoin ja kuuluisin joulutori. Se levittäytyy ihan ydinkeskustassa muutamalle aukiolle, eikä ole kovinkaan iso, koko paikan voi kiertää puolessa tunnissa vaikka pysähtyisikin ihmettelemään kojuja ja niiden tarjontaa. Se on sitten asia erikseen, jos haluaa kokeilla joka kojun glühweinia. Silloin aikaa saa kulumaan runsaasti enemmän. Joulutorien tarkoitus taitaa muutenkin olla enemmän yleinen tunnelmasta nautiskelu ja kylmässä ilmassa lämpimien juomien ja ruokien juominen ja syöminen kuin shoppailu. On kiva tavata kavereita raikkaassa ulkoilmassa ja nautiskella kupillinen kuumaa, sitten kun varpaita alkaa liikaa paleltaa niin voi siirtyä johonkin keskustan kuppilaan lämmittelemään.

Schloss Hellbrunnin joulumeininki.
Tiistaina käytiin Schloss Hellbrunnin pihassa pyörähtämässä. Siellä on tosi sympaattinen joulutori, joka oli siihen aikaan hyvinkin tyhjillään. Viikonloppuna paikassa pystyy kuulemma tuskin kääntymään, kun porukkaa on vaan niin käsittämättömän paljon, parkkipaikkaa jonottaa 30 autoa ja kojuilla saa odottaa ikuisuuden. 

Meidän (epä)onneksemme 3. joulukuuta Hellbrunnissa oli Krampuslauf. Pari vuotta sitten kirjoitin postauksen krampuksista, eli rumista hirviöistä jotka ilmestyvät Itävallan katukuvaan ennen joulua ja katoavat viimeistään 6. päivä eli pyhän Nikolauksen myötä. Krampukset kantavat mukanaan keppejä joilla lyödä pällistelevää ihmislaumaa ja kelloja, joiden kalkatus saa kylmät väreet monen niskaan. Tämä oli oikeastaan mun ensimmäinen kunnollinen kohtaaminen krampusten kanssa, ja täytyy tunnustaa että jopa 24-vuotiaassa itsessäni ne aiheuttivat pelkoa ja pientä paniikkia. Kaukaa katseltuna ne on ihan huvittavia - asun sisällä kun kuitenkin on vain tavallinen ihminen. Mutta kun sellaisen ruman maskin näkee läheltä... Se oli oikeasti kuumottavaa. Kovaäänisistä soitettiin maailmanlopun musiikkia ja noin 15 krampusta asteli aggressiivisin askelin pitkin joulutoria, välillä lyöden ihmisiä, varastan pipoja, raahaten pikkupoikia perässään. Niin kummallinen perinne! Ei jotenkin yhtään sovi samaan kuvaan rauhallisten joulutorien kanssa.

Tää puu oli ihan näyttävä.
Torilla tavataan. Tai sit ei.
Tästä kojusta sai ostaa mm. kaviaaria ja kalaa.
Vähän ennen krampusten saapumista tunnelma oli rauhaisa.
Joulukrääsää joka lähtöön!
Torilla myös tarjolla: lapsuuden traumoja.
Susin herkkä hetki krampuksen kanssa.
Hyvää joulua hei!
Krampus vei Susin pipon ja Susi joutui pyöritykseen.
Lyhyet krampukset herätti lähinnä huvitusta.
Nikolaus se siinä. Hou hou.
Yllä olevassa kuvassa on pyhä Nikolaus, eräänlainen joulupukin vastine. Pyhän Nikolauksen päivä on 6.12., ja ilmeisesti hänen ansiostaan krampuksia ei enää näy sen päivän jälkeen. Jos olet ollut kiltti, voit saada ukkelilta lahjoja, ja jos olet ollut tuhma, krampukset hyökkäävät sun kimppuun.

Pyhän Nikolauksen päivänä on perinteenä jättää kengät oven ulkopuolelle, jolloin Nikke jättää kenkiin suklaata tai muita pieniä lahjoja. Ruokakaupat on pullollaan Nikolauksen ja krampusten mallisia suklaita, niitä sitten annetaan toisille kuudes joulukuuta. Kun mä intoilin kotimaani itsenäisyyspäivästä, muut intoilivat tästä vanhasta äijästä, joka ei merkitse suomalaiselle yhtikäs mitään. Mielenkiintoisia kulttuurieroja ;D

Piiskaa.
the O.C. eli käytetty vessapaperi, koditon, Amy Winehouse & voodoo-nukke.
Reilu viikko sitten pidettiin naamiaiset teemalla "I'm glad I'm not _____________" eli jokaisen tuli pukeutua joksikin sellaiseksi, mistä on iloinen ettei ole. Ylläolevassa kuvassa näätte meidän panostuksen.

Mukavaa joulukuuta joka iikka!