Honkkarityypit Saksassa

Heidelbergin raunioinen linna vasemmalla, alapuolella kaupungin keskusta ja taivaanrannassa siintää Mannheim!

11 kuukautta sitten jätin Hongkongin tomut ja riisit taakseni. On outo kokemus, kun ensin viettää ajanjakson tiiviisti joidenkin ihmisten kanssa, kaikkiin ja kaikkeen tottuu, sitten yhtäkkiä elämänvaihe loppuu ja pian onkin taas keskellä ihan toisenlaisia ihmisiä ja toisenlaisessa ympäristössä. Ihmiset usein vahvasti assosioituu aikaan ja paikkaan, ja siksi on aina vähän hämmentävää tavata ihmisiä eri paikassa ja eri ajassa kuin mihin ne ihmiset vahvasti omassa päässä kuuluu. Viime viikonloppuna tapasin kourallisen Hongkongiin liittyviä tyyppejä syksyisessä Mannheimissa, ja hetken oli pää aika pyörällä että missä mä oikein olen ja mistä nää kaikki tyypit tänne tupsahti? :D

Taitettiin matka Salzburgista Mannheimiin autolla. Ensin Nina ajoi Stuttgartiin reilu 3h ja jäi pois kyydistä, jonka jälkeen Kathi jatkoi puolitoista tuntia Mannheimiin asti. Päästiin lähtemään perjantaina vasta mun työvuoron jälkeen, ja saavuttiin perille puoli kolmelta yöllä. Ajettiin suoraan sen klubin pihaan, jossa kaikki muut olivat bailaamassa, ja oli oikeastaan aika hauskaa liittyä seuraan vasta siinä vaiheessa kun muut olivat jo ihan bailumeiningeissä. Tosi nopeasti taas tottui kaikkiin niihin naamoihin, joiden viimeisestä näkemisestä oli ehtinyt vierähtää melkein vuosi.

Mannheim ei vaikuttanut kovinkaan mielenkiintoiselta kaupungilta. Tätä ennen olin nähnyt Saksasta lähinnä Berliinin, Münchenin ja Itävallan rajan tuntumassa olevia paikkoja, joten oli tosi mielenkiintoista nähdä vähän erilaista Saksaa. Yön pimeinä tunteina autobahnia pitkin huristellessa maisemista ei saanut mitään irti, mutta Stuttgartista sai jonkinmoisen käsityksen. Aiemmin en ihan ollut sisäistänyt termiä teollisuuskaupunki, mutta tämän pienen Saksa-tripin jälkeen se on mulle vähän selkeämpi. Saksa on niin iso maa, että sinne mahtuu vaikka minkälaisia pieniä ja suuria kaupunkeja, ja autoteollisuus oli ainakin Stuttgartissa olennainen osa kaupunkikuvaa - eikä ainakaan kaunistanut sitä, suoraan sanottuna. Mannheim oli myös vähän persoonattoman ja kolkon oloinen, tosin lukuunottamatta sitä aluetta jossa yövyttiin. Meitä oli neljä yötä yhden Mannheimista kotoisin olevan Hongkong-vaihtarin luona, ja se kämppä oli Mannheimin "vaihtoehtojengin" alueella, jossa ulkomaalaiset, taiteilijat, opiskelijat ja coolit tyypit asuvat. Asunto sijaitsi ihanassa vanhassa tunnelmallisessa talossa, jossa rappukäytävä natisi, huoneet olivat korkeita ja ikkunasta avautui näkymä kadulle, jossa oli sottaisia kahviloita ja maahanmuuttajien omistamia kioskeja. Muuten Mannheim oli aika särmätön, mutta sillä alueella oli luonnetta vaikka muille jakaa, ja ihan kulman takana aukesi katu täynnä pieniä cooleja baareja joihin olisin halunnut mennä jokaiseen sisään vähän fiilistelemään tunnelmaa. Vaikka Salzburg onkin mulle rakas, niin tuntui todella hyvältä päästä viikonlopuksi ihan uuteen paikkaan. Virkisti kummasti.

Hongkong-jengiä Saksasta, Itävallasta, Hollannista, Ranskasta, Belgiasta ja yks suomalainen etualalla.

Jotenkin tosi saksalaisen näköistä meininkiä.

Lauantaina tehtiin parin tunnin retki Heidelbergiin, joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Mannheimista. Heidelberg on söpö pieni kaupunki. Sen kapeat kadut, vanhat talot, kaupunkia halkova joki ja reunalla nouseva mäki (vuori? :D) toivat mun mieleen Salzburgin, vaikka nyt oltiin satojen kilometrien päässä kotoa. Punaiset katot ja runsaasti rakentamisessa käytetty punainen tiili taas muistuttivat siitä että kyllä, Saksassa ollaan. Paikalliset sanoivat, ettei Mannheimissa varsinaisesti ole mitään nähtävää, ja siksi lähdettiin vihreämmän ruohon perässä Heidelbergiin. Oli ihanaa kävellä hitaasti katuja raikkaassa syysilmassa ja kiivetä ylös linnan raunioille katselemaan alas kaupunkiin glühwein kädessä. Auringonlasku oli jotain vaaleanpunaisen, lilan ja sinisen väliltä, ja pikkuhiljaa tummuva kaupunki näytti kauniilta. Päivän päätteeksi käytiin vielä syömässä perinteisessä saksalaisessa ravintolassa ja ruoka maistui ihan taivaalliselta sen kaiken kävelyn ja ihmettelyn jälkeen.

Hurmaava lauantai-illan auringonlasku.

Linnassa oli ravintoloita ja museo, ja jättimäinen viinitynnyri joka veti sisäänsä 100 000 litraa viintä.

Lauantai-iltana kierreltiin vielä muutamat Mannheimin baarit ja sunnuntaiaamuna lähdettiin jo klo 09 takaisin kohti Salzburgia. Matka kesti lähes kuusi tuntia, kun välillä satoi lunta ja välillä oli pysähdyttävä McDonald'siin. Aika hölmöähän se ehkä oli, että ajettiin yhteensä noin 10 tuntia vain yhden kokonaisen päivän tähden, mutta kun Hongkong-miitti kerran oli naapurimaassa, niin olihan sinne päästävä. Ja aina on kivaa nähdä uusia paikkoja, etenkin silloin kun tarjolla on paikallisia majoittamaan ja opastamaan ympäriinsä.

Vaikka Hongkong olikin ihan mielettömän hieno kokemus, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois, en tullut siellä kovinkaan läheiseksi kenenkään muun kuin Sandran kanssa. Nyt viikonloppuna päädyin viettämään eniten aikaa sellaisten tyyppien kanssa, jotka hädin tuskin edes tunsin Honkkareissa ollessani, ja mulla oli oikein hauskaa. Joidenkin nyt paikalla olleiden ihmisten välillä oli outoja jännitteitä ja kaikki eivät tulleet toimeen keskenään, mikä tuntui samalla lapselliselta mutta kuitenkin ymmärrettävältä, eihän kaikista mitenkään voi tykätä - etenkään kun porukassa on pari räiskyvää persoonaa. Kyseessä ei siis ollut mikään "ihanaa halihali pusipusi voi vitsi mulla on ollu ikävä teitä kaikkia" -juttu, vaan kaikilla oli omat kaverinsa joiden kanssa mieluiten vietti aikaa. Mielenkiintoista millaiset ihmiset välillä päätyvät yhteen, vaikkei paljoakaan yhteistä tai puhuttavaa olisi :D

Kokonaisuudessaan siis hyvä kokemus, hauskaa riitti ja Saksa on mielenkiintoinen. Ensi kerralla kuitenkin toivon saavani Sandran mukaan!