Wie geht's?

Luovaa otsikointia taas. Kuvastaa kuitenkin tekstin sisältöä, joten saa kelvata.

O.C.-jengi vuoden 2011 joulukuussa eli melkein 2 vuotta sitten! Aika se rientää.

Koska tämän blogin perimmäinen tarkoitus on selventää, että mitä mulle tänne kuuluu, niin tällä kertaa voisin kertoa sitten siitä. Jos ei kiinnosta että mitä asioita mun arjessa tapahtuu tällä hetkellä, niin kannattaa varmaan saman tien lopettaa lukeminen ja käyttää aikansa hyödyllisemmin ;--) Nähdään sitten joskus toisella kerralla kun mulla on paljon kuvia ja jotain erikoisempaa asiaa.

Viimeiset viikot on kuluneet suhteellisen rauhallisesti ja se on ollut oikein mukavaa. Mitään kauhean erikoista ei ole tapahtunut, säät on kylmenneet ja päivät on useammin harmaita kuin aurinkoisia, mutta muuten kaikki asiat soljuvat jotenkin hyvällä painolla eteenpäin. Viime kevääseen verrattuna Salzburgissa on nyt tosi erilaista - ja hyvällä tavalla. En tiedä onko kyse siitä, että käsillä on viimeinen vuosi ja oma suhtautuminen on muuttunut, vai vaikuttiko viime keväänä koti-ikävä ja Suomen kesän odottelu siihen, miten jaksoi olla aktiivinen ja nauttia täälläolosta. Nyt syksyllä pelkäsin vähän etukäteen tulevaa talvea, pimeys ja kylmyys kun jotenkin saavat mut niin helposti laiskistumaan ja ankeilemaan, mutta nyt semmoisesta ei ole jälkeäkään. Siihen on monta syytä:

the O.C. eli meidän koti on yksi todella suuri osa, miksi viihdyn Salzburgissa tällä hetkellä niin hyvin. Asunto on itsessään ihana, mutta nää ihmiset joiden kanssa sen jaan, nostavat mun aamut, illat ja ylipäänsä kaiken kotonaoloajan ihan toisiin sfääreihin. Viikko viikolta tullaan kämppisten kanssa läheisemmiksi, ja kotiin on aina hyvä tulla. Ainoa huono puoli tässä on se, että viihdytään kotona niin hyvin, että kaupungilla pyöriminen on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Ennen käytiin kahvilla tai jossain ulkona syömässä, mutta nykyisin vaan kokoonnutaan oman keittiöpöydän ympärille :'D Tai voiko tuotakaan sanoa huonoksi puoleksi, ei kai oikeastaan.

Työ. Parhaassa tapauksessa töissä käydään monesta muustakin hyvästä syystä kuin siksi, että siitä saa rahaa. Ja mä olen suureksi onnekseni löytänyt juuri sellaisen duunin, joka antaa mulle niin paljon muutakin! Vaikka aamupalavuorot eivät kovin glamoröösejä olekaan, niin iltabaarivuoroissa mulla on ollut poikkeuksetta hauskaa. Siis palkka juoksee ja mulla on hauskaa. Työkaverit on mahtavia, asiakkaat mielenkiintoisia, saan töissä syödä (jolloin rahaa säästyy), saan tippiä, ja oon myös alkanut kuunnella paljon enemmän musiikkia nyt kun mun tulee samalla toimia hostellin baarin deejiinä. Töissä tulee vietettyä sen verran paljon aikaa elämässään, että kai siitä kannattaa edes vähän nauttiakin.

Koris ja muu urheilu. Silloin kun mulla on laiska ja urheiluton vaihe elämässä menossa, sen ehtii totaalisesti unohtaa, miten paljon energisempi ja kaikin puolin parempi olo on silloin, kun urheilu kuuluu olennaisena osana arkeen. Kun siihen rytmiin taas pääsee kiinni, ei voi kuin ihmetellä, että miten saatoinkaan vaan levätä laakereillani niin pitkään. Hehkutin jo aikaisemmin mun korisharrastusta, ja viime viikkoina oon ottanut sen rinnalle myös lenkkeilyn ja meidän taloyhtiön jumppahuoneessa hyppynarulla hyppelemisen ja kuntopiireilyn. Lisäksi tulee pyöräiltyä paljon, koska työmatkat ja muutkin matkat taittuu kaikkein kätevimmin polkupyörällä. Ainakin siihen asti, kunnes lumi peittää maan.

Vähähiilarisuus. Aloitettiin Ninan kanssa kuukausi sitten vähähiilihydraattinen ruokavalio. Se ei välttämättä sovi kaikille, mutta mulla on ollut niin hyvä ja kevyt olo, että yritän ottaa tästä saman tien elämäntavan. Kuukaudessa on hyvin päässyt eroon sokeririippuvuudesta, ei mun oikeastaan edes tee mieli mitään herkkuja tällä hetkellä. Mutta Suomen jouluruokia odotan silti :D

Tandem learning ja saksa. Vihdoinkin oon saanut aloitettua tandem learningin! Eihän siihen mennyt kuin kaksi vuotta... Meidän koulussa on itävaltalainen tyttö, joka suunnittelee tekevänsä työharjoittelun Suomessa, ja me aloitettiin suomi-saksa -treenit yhdessä. Puhutaan siis ensin tunti toista kieltä, ja sitten toinen tunti toista. Ajattelin, että tässäpä hyvä tapa päästä treenaamaan mun saksaa, mutta yllätyin myös siitä, miten kivaa suomea on opettaa ja puhua. Agnes on tosi fiksu ja oppii nopeasti, uskon että hyödytään molemmat tästä vielä huomattavasti.

Odottamisen arvoiset jutut. Tuntuu, että viikot kulkee hurjaa vauhtia, ja jatkuvasti on kaikkia pieniä taikka isoja kivoja juttuja, joita en malttaisi odottaa. Esimerkiksi koristreenit, iltabaarivuorot, huomenna aukeava Salzburgin joulutori, perjantaina menen Mannheimiin viikonlopuksi Hongkong-vaihtareita tapaamaan, ensi viikolla pidetään kotibileet, ja viime viikolla oli Café Republicissa hyvät 80's & 90's -bileet joita odottelin koko viikon. Ja kuukauden kuluttua pääsen taas Suomeen viikoksi! Woohoo!

Ai niin... Ja sitten on vielä sellainen pieni asia kuin lopputyön osa 2. Eiköhän sekin ajallaan saada valmiiksi.

Mämmi.

Mir geht's gut!