Königssee

Pitkulainen järvi jatkui näkymättömiin vuorten taakse.

Viime perjantai oli pyhäinpäivä. Paikalliset käyvät silloin sukulaistensa haudoilla, syövät perheillallista ja kenties toipuvat edellisillan Halloween-bailuista. Koska en ole paikallinen, voin viettää kaiken maailman pyhä- ja pyhäinpäivät ihan miten vaan. Kaikki kaupat olivat kiinni, ja tietenkään kouluakaan ei ollut tarjolla. Susin serkut olivat Salzburgissa kyläilemässä, ja mentiin yhdessä tsekkaamaan Königssee, joka on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Saksan puolella. Ilma oli viileä heti auringon mennessä piiloon, enkä ollut ihan varautunut niin hyiseen menoon. Järven tuijottelu oli oikein mukavaa ajanvietettä, ihmiset urheiluvaatteissaan ulkoilemassa hauskaa seurattavaa ja hetkittäin aurinkokin lämmitti naamaa.

Olin aikaisemmin nähnyt kauniita mainoskuvia Königsseestä, ja odotin henkeäsalpaavia maisemia, sellaisia joihin oon jo ehtinyt tottua täällä ollessani. Ehkä ensimmäistä kertaa olin kuitenkin jopa vähän pettynyt maisemaan - en oikeastaan tiennyt sen olevan edes mahdollista :D Otettiin 13 euron hintainen laivamatka 8 kilometrin mittaisen järven toiseen päähän, jossa odotti pieni söpö kirkko (jota väitettiin maailmankuuluksi...), jyrkät vuoret ja harmaanruskeat syysmaisemat. Kenties marraskuu ei ole vuodenajoista paras Königsseen ihailuun, kun ympäröivät vuoret näyttävät vähän ankeilta ilman vehreitä lehtiä tai valkoista lunta, järven vesi kiiltää mustana ja ihmiset värjöttelevät ulkosalla toppatakit päällä juomassa kaljaa. Järven ympäri käppäily ei myöskään oikein onnistu, ellei ole varautunut kunnon patikointireissuun.

Saksalaisia ja aasialaisia turisteja riittää täälläpäin kaikkialle.

Ihmiset istuivat ulkona jäätelöllä vaikka oli ihan tarpeeksi jäätävää muutenkin.

Veneiden kodit oli rakennettu kauniisti veden päälle.

Reippailijat nauttivat auringosta ja järvimaisemasta.

Söpö aasialainen turistiperhe ei tajunnut saksankielisestä selostuksesta varmaan sanaakaan.

Parisataametrinen vesiputous. Mistä tota vettä oikein riittää?

Lyhyen laivamatkan aikana baijerilainen opas kertoili vuorten korkeuksia, uskomuksia ja muuta nippelitietoa saksaksi. Keskellä järveä paatti pysähtyi, opas otti trumpetin esiin, ja soitti kohti vuoren seinämää parin sekunnin mittaisia säveliä. Ääni kaikui takaisin uskomattoman kirkkaana ja selkeänä, aivan kuin joku olisi seissyt vuoren päällä soittamassa toisella trumpetilla samat sävelet vastauksena meidän veneen oppaalle. Veneellinen turisteja istui hiljaa kylmässä syystuulessa kuunnellen hurmioituneena tätä trumpetti-kaiku-trumpetti-kaiku -musisointia. Oli aika maaginen hetki.

Opas kertoi myös, että mies hypätessään Königsseehen (Kuninkaanjärvi) tuntee itsensä kuninkaaksi, mutta koska vesi on niin kylmää, vedestä nousee ylös prinsessa. :D Baijerilaiset...

Ystäväni, itävaltalainen inuiitti.

Susi ja serkut. Ja "maailmankuulu pyhiinvaelluskirkko" taustalla :'''D

Biergartenissa riittää ihmisiä varmaan lumentuloon asti.

Salzburg-paatti bongattu, whoop whoop!

Mökkeröinen.

Sen pituinen se.