Viikot loppuu viikonloppuun

Viimeinen kokonainen Salzburg-viikko pyörähti käyntiin, ja veikkaanpa että tiedossa on todella hektiset kymmenen päivää ennen kuin hyppään lentokoneeseen kohti Suomea. Velvollisuuksien lisäksi oon saamassa vielä yhden Suomi-vieraan tänne huomisiltana, joten ainakaan tekemisen puutteesta en tule kärsimään. Viimeinen työvuoro, kolme koetta + kolme muuta kouluhommaa, joiden päälle muutto, opiskelijaluukun siivous, ja kaikkien käytännön asioiden hoitaminen liittymän sulkemisesta ja maasta muuttamisen rekisteröinnistä avainten palauttamiseen, ja vaikka mitä muuta. Kaikkea tätä helpottaa onneksi se, että saatiin vuokrasopimus siihen meidän kovasti himoitsemaamme kämppään, joten sain luvan jättää mun astiat ja muut rojut Ninan huomaan, ja se sitten roudaa ne odottamaan mua mun tulevaan asuntoon. Kuinka kätevästi kaikki loksahtikaan paikoilleen! Aika siisti tunne, kun oon niin innoissani Suomeen palaamisesta, mutta samalla on ihanaa tietää että oon menossa Honkkareihin, ja sitten vielä keväällä täällä on ihana kämppä kämppiksineen jo saletti. Elämä on hyvä :)

Lauantaina käytiin Dultissa uudemman kerran, tällä kertaa ilta-aurinko porotti ihanasti ikuisen rankkasateen sijaan. Saatiin ihan mielettömät määrät hupia siitä, että oltiin mun eksoottisten ja kaukaa saapuneiden luokkalaisten kanssa pukeuduttu perinteisiin itävaltalaisiin releisiin, kun taas joukon itävaltalainen Susi oli alipukeutunut arkisesti. Harvoin on tullut yhtä Itävaltaan integroitunut fiilis kuin lämpimässä, pilkkopimeässä kesäillassa dirndl päällä ketjukarusellissa...

Sydämellisesti tervetuloa kotimaahamme! Not.

Tilaa nolo kyltti, maksaa vain miljoonan.

Suolaisia ja makeita taikinamöhkäleitä, maistuumaistuu.

Tuolla mä kävin ja tsiigailin Hohensalzburgia.

Oli pakko; 4 x litran olunen, ihan pikkunen olunen vaan, neljästi.

Sunnuntai vierähti näpsäkästi Salzachin reunalla loikoillen. Koko päivän ilma oli hiostava ja kuumankostea kuin Mombasa, ja illalla taivas tipahti niskaan märkänä ja salamia täynnä. Salamia. Mmmm.

Käytiin sitten vielä Urban Kellerissä illallisella duuniporukan kanssa, illan ainoa hyvä anti oli ilmainen ruoka ja juoma. En nimittäin ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä vaivaannuttavalla ja tylsällä illallisella, hähä. Esimiehet juoruilivat keskenään toisessa päässä pöytää, ja vaikka jokainen paikalla ollut onkin yksilönä ihan mukava, niin siinä yhdessä vapaa-aikaa viettäessä huomasi, ettei kellään ollut mitään yhteistä tai puhuttavaa kenenkään kanssa. Miksiköhän mä edes vaivauduin menemään sinne?

Poljin rankkasateessa kotiin yhdentoista maissa ja tuumin tyytyväisenä, että oikein hyvä homma että noita työvuoroja on enää yksi (1) kokonainen jäljellä.

PS. Mites toi Salzburgin sääennuste? Tänään sain kuulla että täällä sataa vuositasolla enemmän kuin Lontoossa. Ei oo vaikea uskoa.

Tätä saattaa Honkkareiden saasteessa ja hälinässä kaivata, tai sitten ei.

Rankka sunnuntai.

Ilmainen ruoka, parempi mieli.