Tschüss to Salzburg

Salzburgille on jätetty nyt noin kahdeksan kuukauden mittaiset hyvästit. Ihan epätodellista etten nää mun uusia ystäviä niin pitkään aikaan. Matkustelussa ja ulkomailla urpoilussa on se huono puoli, että kaikki mahtavat tyypit joita maailmalla tapaa, tuppaa myös jäämään sinne maailmalle, ja sitten niitä saa ikävöidä. Aina on joku jossain kaukana jota pitää ikävöidä, äh. Siistien tyyppien tuntemisella on hintansa!

Pari viimeistä salzburgeripäivää meni sellaisissa stresseissä ja kiireessä ettei tosikaan. Viimeiset koulupäivät, kaikkien aikuismaisten velvollisuuksien hoitaminen, viimeiset juhlimiset ja huoneen tyhjentäminen ja putipuhtaaksi hinkkaaminen jätti yöunet lyhyiksi, ja tuntui että maanantaista torstaihin kävin ihan ylikierroksilla. Muuttaminen on niin kurjaa puuhaa, varsinkin silloin kun jättää sille aikaa taktiset 1,5 päivää, ja vuokrasopimukseen kuuluu pikkutarkka siivous ja seinän reikien piiloon maalaaminen. Vain yhdeksässä kuukaudessa mun opiskelija-asuntolan hyllyt ja kaapit ehti täyttyä käsittämättömän tehokkaasti random roinalla, jota sitten piti pakata laatikoihin, heittää roskiin ja paikalliselle UFFille eli Humanalle. Europa Kolleg -asuntolaa ei kyllä tule ikävä ollenkaan. En missään vaiheessa tuntenut oloani siellä kotoisaksi, asuntoloissa vaan on aina sellainen vierauden ja väliaikaisuuden tuntu, johon ei auta mitkään koristetyynyt tai julisteet.

Toiseksi viimeisenä koulupäivänä pidettiin esitelmät ja piti esittää fiksua.

Kathi, Brian, Nelson, Cvetan, Muhabbat, Michael, Jamila, Pamela, Una & Paulo

Viimeisellä Strategic Managementin tunnilla käytiin läpi asioita, jotka vois olla koulussa paremmin. Aika lista.

Keskiviikkona oli viimeinen koe, jonka jälkeen suuntasin tatuointistudioon Salzachin viereen. Siitä parituntisesta kokemuksesta, kärsimyksestä ja lopputuloksesta kerron joku toinen kerta kuvien kanssa, kun kuningatar ja kuningas ovat kokonaan parantuneet.

Anyways, illalla mentiin koko luokka ja pari lemppariopettajaa Augustinerbräuhun katsomaan Saksa – Hollanti -peliä isolta screeniltä. Nina oli pukeutunut asianmukaisesti Deutschland-paitaan numero 23 (Gomez), ja illan suurin viihdearvo oli ehdottomasti Ninalla, joka huusi ja elehti italialaiseen tyyliin ottelun tapahtumien mukaan. Itävaltalaiset eivät suhtautuneet Saksan peliin kovinkaan intohimoisesti, mutta onneksi paikalle oli saapunut jonkun verran myös saksalaista sakkia, joten tunnelma oli hyvä edes hetkittäin. Siinä on vaan jotain sairaan hauskaa kun satapäinen ihmisjoukko elehtii samanaikaisesti ärsyyntyneesti, helpottuneesti, innokkaasti, pettyneesti tai onnellisesti. Kunpa Suomi olisi parempi jalkapallossa niin mäkin ehkä osaisin suhtautua lajiin yhtä suurella tunteella.

Nina kävi vastaamassa oikein futisaiheeseen kysymykseen ja sai palkinnoksi oluen.

Mun luokkakaveri tykkää huomiosta.

Kaaos torstaina ja kaikki kesken.

Vikat weissbierit ja kauhee ikävä jo nyt hahahah :D

Torstai kului pakatessa ja siivotessa apinan raivolla. Susi ajoi Graziin, jätin siis sille hyvästit ja illalla piti käydä vielä yhdellä weissbierillä, koska veikkaan ettei sitä tule Suomen kamaralla pahemmin naukkailtua. Kun menin illalla petiin, en voinut muuta kuin kummastella sitä että juurihan nukuin tässä samaisessa sängyssä ensimmäisen yöni! Silloin tosin olin ilman peittoa, tyynyä tai lakanoita, kuin mikäkin spuge.

Jaaaaa perjantaiaamuna palautin huoneeni avaimen aamuyhdeksältä, jonka jälkeen suuntasin Cafe Republiciin Viimeiselle Brunssille. Siinä syödessä mulla ei edes ollut erityisen haikea olo, allekirjotettiin tulevan kämpän vuokrasopimukset, juteltiin niitä näitä, vertailtiin muuttokokemuksia ja ihasteltiin hellepäivää. Sitten kun mun piti ottaa bussi kohti lentokenttää ja halattiin viimeiset halaukset, alkoi myös nyyhkytys. Oli tosi melodramaattinen olo kun itkin yksinäni bussissa matkalaukun kanssa ja tsiigailin maisemia viimesen kerran tänä vuonna. Veikkaan ettei itse kaupunkia tule mitenkään erityisen ikävä, mutta niitä ihmisiä, niitä tulen kaipaamaan. So long, Salzburgero.

In English: The last days in Salzburg were hectic but cool. I got my last weissbier at Die Weisse, watched Germany – Netherlands at Augustinerbräu with the whole class, got a tattoo (I will put some pictures here later), cleaned my room and moved my stuff in 1,5 days (such a pain in the ass the whole moving out you know). On Friday morning we had the last brunch at Café Republic and I cried like a baby in the bus on my way to the airport. I will miss all of you my crazy and wonderful friends in Salzburg!! But at the same time it makes me happy to think that in only 8 months we'll meet again. Bigbig thanks to all of you for being so amazing!

I will write on my blog in English every now and then, or at least I'll have a short translation in the end (like this). There's a tag "in English" which helps you to find the posts with English text. Just in case someone wants to know how am I doing in Helsinki and Hong Kong ;)