These are the days

Well hello! Penaattorin paluu.

Tein eilen henkilökohtaisen nukkumaanmenoennätyksen: suunnilleen 19:50 pistin pään tyynyyn, perjantai-iltana. Miten tähän on tultu?? Missä villi opiskelijaelämä? Missä elämä ylipäätään?? Tosin, mulla on tähän parikin hyvää tekosyytä, joista toinen oli aikainen työvuoro. Hyvin verottaa sosiaalista elämää noi puoli viiden herätykset. Plussana tietty se ettei kulu rahaa edellisillan rientoihin Salzburgin päätähuimaavassa yöelämässä. Jesh.

Aiemmin päivällä grillailtiin itseämme luokkalaisten kanssa tekojärven rannalla, paikan nimi taisi olla Salzachsee. Meidän luokkalainen intialaisjäbä Ashutosh muutti tänään aamulla Qatariin. Siitä tulee stuertti ja se päätti jättää koulun kesken. Sen kunniaksi hengailtiin viimeistä kertaa porukalla niin että sekin on paikalla, aijai. Outoa miten haikea olo tuli vaikkei me mitään best friends forevereja oltukaan, tai no, tietty aina harmittaa jos hauska tyyppi lähtee pois.

Ja läksiäislahjaksi luokan kuvalla varustettu t-paita. Awww!

Yksi päivä ajattelin. Harvinaista. Ajattelin sitä, että joskus parinkymmenen vuoden kuluttua katson elämääni taaksepäin, ja muistelen näitä Itävalta-vuosia luultavasti todella kaiholla, tyyliin those were the days. Että onko asia nyt niin, että this is it? Villit nuoruus- ja opiskelijavuodet, silloin kun ei ollut huolen häivää, arki oli yhtä suurta seikkailua ja uusiin ihmisiin tutustumista, elämä oli mahtavaa ja aikuisten velvollisuudet vain kaukaisena haamuna jossain tulevaisuudessa, niin se hetki on siis nyt? O-ou. Tänään ei ainakaan mennyt ihan nappiin, olin töissä 06-14, sitten poljin kaatosateessa kotiin ja jumituin koneelle tuntikausiksi, ajattelin tiskata mutten jaksanut, ja kohta meen nukkumaan jotta jaksan taas herätä aamupalavuoroon. Tällainen on siis villien nuoruusvuosieni lauantai. Ei kai tän ihan näin pitäisi mennä?

Samalla kun näitä juttuja pähkäilen, on iskenyt levottomuus, tekee jo kauheasti mieli Suomeen, Hong Kongiin, tai mihin vaan. Salzburg tuntuu liian pieneltä ja liian vanhalta. Vaikka tiedän, että monia tyyppejä täältä tulen myös ikävöimään, niin se vaan on että moottoritie on kuuma, kaupunkien valot mulle huutaa, ja laiva odottaa. Pitäisköhän alottaa tän lenkkeilyn lisäksi vielä vaikka meditointi tai joku muu mielenrauhaa antava harraste?

"You only live once, but if you do it right, once is enough."