Rovinj, Kroatia

Joskus hyvät ideat ovat hyviä vain idean tasolla - toteutus saattaa mennä nimittäin ihan mönkään.

Suunnilleen kuukausi sitten katselin kevään lukujärjestystä ja huomasin, että toukokuun puolessa välissä meillä oli koulusta viisi kokonaista päivää vapaata peräkkäin. Ehdotin mun kavereille, että lähdettäisiin silloin road tripille Kroatiaan, johon Nina heitti, että voitaisiin ottaa teltta mukaan ja asustella biitsillä leirintäalueella pari päivää. Silmissä kiilsi kuva Kroatian kauniista rannoista, auringonpaisteesta, halvasta oluesta, rusketuksesta ja laatuajasta hyvässä seurassa. Eikä koko homma edes maksaisi paljoa, pelkät bensat, halpa leirintäalue ja halvat ruoat. Andrésin kaveri suositteli venetsiahenkistä Rovinj-nimistä kylää, josta löytyisi myös leirintäalueita. Matkaan siis!

Bongaa Andrés.

Chillisti takapenkillä.

Ensimmäinen este sattui lähtöä edeltävänä iltana. Tyyppi, joka oli luvannut tehdä Jamilan torstai-illan työvuoron, peruuttikin yllättäen, joten Jamila ei päässytkään mukaan. Lähdettiin sitten kolmistaan Ninan ja Andrésin kanssa köröttelemään Ninan pikkuautolla kohti kaakkoa. Matkalla meidät yllättivät Euroopan tietullit: ensin 10 euron ja myöhemmin 6,5 euron tunnelimaksut, 15 euron ajolupa Sloveniaan, ja vielä Kroatian puolella noin viiden euron edestä "autobahninkäyttömaksuja". Ja samat maksut tietysti takaisin Itävaltaan ajaessa. Halpaa kuin saippua!

Matkalla käväistiin Slovenian Ljubljanassa parin tunnin kahvitauolla, josta jatkettiin väärää autobahnia noin puoli tuntia kunnes tajuttiin vaihtaa suuntaa. Illalla kymmenen aikoihin saavuttiin sitten Rovinjiin ja löydettiin leirintäalue suhteellisen helposti ja halvalla. Otettiin takakontista teltta esiin todetaksemme, että siitä puuttui suunnilleen kaikki kasaamisen oleellisimmat osat. Entisenä partiolaisena Nina kuitenkin sai yhden kolmasosan teltasta pystyyn narun ja viereisten puiden avulla, joten kaksi henkilöä mahtui juuri ja juuri teltan suojiin. Siispä mä pääsin nukkumaan elämäni ensimmäisen kerran auton takapenkille, Ninan ja Andrésin ahtautuessa telttaan.

Ljubljana, Slovenia

Keskiviikkoaamu valkeni niskakipuisena ja uhkaavan harmaana. Oltiin vilkaistu sääennusteita, joiden mukaan keskiviikkona sataisi, mutta kuviteltiin sen olevan vain pieni kuuro, joka ei haittaisi meitä tippaakaan. Pistettiin kuitenkin huojuva teltta takaisin pakettiin, ja noin viisi sekuntia sen jälkeen kun oltiin saatu kaikki kamat autoon, alkoi älytön kaatosade salamoineen ja jyrinöineen. Ja koko keskiviikon satoikin sitten lakkaamatta. Välillä tosin rakeiden muodossa, ihan vaan noin vaihtelun vuoksi.

Koska leirintäalueella yöpyminen ei ollut enää mahdollista, hankittiin seuraavaksi yöksi edullinen pieni asunto kroatialaismummelin kodin yläkerrasta. Koko keskiviikko meni kahviloissa kiertäessä, Unoa ja Yatzya pelatessa, sadetta kirotessa ja hengaillessa. Rovinj on todella pieni paikka, noin 14 000 asukasta, eikä sadesäällä kaupungissa ollut käytännössä mitään tekemistä. Tultiin siis Kroatiaan asti hengaillaksemme sisätiloissa, hah. Illalla mentiin aikaisin nukkumaan, mielessä toivo paremmasta huomisesta.

Tämän kuvan tunnelma tiivistää keskiviikon aika näpsäkästi :)

Porukan iloisin heppu.

Sateen tauottua lähettiin ravintolahan.

Kuvassa näkyy haikea poseeraus, ei surullinen Heru.

Taivaanrannassa pilkahti Toivo!

Torstai onneksi hyvitti edellisen päivän kärsimykset: sää oli mitä ihanin, syötiin aamupalaa ulkona satamassa, jonka jälkeen lähdettiin rannalle ottamaan aurinkoa. Se oli ehdottomasti matkan parasta antia. Käristeltiin itseämme noin neljä tuntia auringossa, jonka seurauksena me kaikki kolme poltettiin nahkamme pahasti. Kuinkas muutenkaan. Illalla takaisin Itävaltaan ajaessa jokainen kiroili autossa vuorotellen, milloin polttelevaa selkää, milloin reisiä, milloin punottavia poskia. Palattiin kotiin päivää aikaisemmin kuin oli tarkoitus, tämä ehkä kertoo matkan onnistumisesta tai epäonnistumisesta jotain.

Vaikkei melkein mikään muu ollutkaan halpaa, tanskalainen Somersby oli. Naminam.

Taustalla häämöttää Rovinj.

Ei mitään niin lamea ettei jotain hyvääkin: nyt olen käynyt kolmessakymmenessä maassa elämäni aikana, woop woop! Ja olihan se taas kiva huomata, miten mahtavia hyypiöitä mulla on täällä kavereina. 

Note to self: ensi kerralla kannattaa tarkistaa etukäteen mm. sääennusteet, kohdemaan hintataso, tarkka ajoreitti, tietullimaksut ja telttapussin sisältö, jotta välttyisi epämieluisilta yllätyksiltä.

Follow my blog with Bloglovin