Kesä Helsingissä

Viime tammikuussa olin ihan käsittämättömän yksinäinen. Vaikka olin viihtynyt syksyn Salzburgissa paremmin kuin hyvin, Suomi-joulun jälkeen paluu Itävaltaan tuntui ikävältä, koska tiesin lähes kaikkien mun kavereiden olevan kotikaupungeissaan tai kotimaissaan koulun alkuun eli maaliskuuhun asti, ja ensin kokoaikaiseksi luvattu työsopimus paljastuikin vaan pariksi vuoroksi viikossa. En kauheasti huudellut mun yksinäisistä fiiliksistä blogissa tai muutenkaan - tuntui jotenkin nololta valittaa että yhyy, mulla on ihan kauheesti aika tehdä mitä vaan, yhyy oon ulkomailla, tai byhyy missä mun kaikki kaverit on. Koti-ikävä oli kova. Odotin vaan koulun alkua ja sitä, että saisin kaverit takaisin Salzburgiin. Nukuin paljon, kävelin ympäriinsä, kirjoitin päiväkirjaa, piirtelin tuntikausia ja tapoin aikaa. Kävin Münchenissä. Kuvasin Salzburgia mun pikkuisella pokkarilla. Katselin How I Met Your Motheria. Oikeastaan jo silloin tammikuun pimeinä iltoina mun pääkopan sopukoissa syntyi ajatus, että mun on pakko päästä kesäksi Suomeen. Haaveilin juhannuksesta, Töölönlahdesta ja elokuun lämpimistä illoista.

Tammikuun lopussa sain Emmin ja Lindan Berliinistä kyläilemään viikonlopuksi, se oli ihanaa. Helmikuussa Andrés palasi Venezuelasta, Kathrin ja Nina kävivät useammin Salzburgissa, oli kivoja bileitä, kaikki muuttui paljon helpommaksi. Koulun alettua tuntui taas hyvältä olla täällä. Kevään mittaan Suomesta tuli kyläilemään vaikka miten monta ihanaa tyyppiä, lähennyin monien sellaisten luokkakavereiden kanssa, joita ennestään en pahemmin tuntenut, reissailin vähän, sain varmuuden vaihtopaikasta Hong Kongissa, ja kevät oli kokonaisuudessaan tosi ikimuistoinen ja hyvä. Kaipuu Suomeen kuitenkin vain kasvoi vaan ja kasvaa edelleen. Pääsiäislomalla kotona käydessä puhuin jo kaikille siihen malliin, että kesäkuussa nähdään taas. Huhtikuun lopulla varmistui sitten kesäduuni vanhasta työpaikasta RAY:ltä pelinhoitajana. Sain sähköpostia opiskelija-asuntolan vuokranantajalta, jossa pyydettiin ilmoittamaan, jos haluaisin pitää huoneeni kesän yli. En vastannut viestiin mitään.

Aina välillä joku kysyy, että olenko tyytyväinen mun päätöksestä muuttaa Salzburgiin. Ja vastaus on todellakin kyllä. Viime lukuvuosi on ollut monessa mielessä mielettömän hieno. Koulu tosin ei ehkä valmista mua unelmieni ammattiin, mutta kun toisaalta en edes tiedä mikä se mun unelmien ammatti oikein olisi, kolmevuotinen Fachhochschule on ihan hyvä paikka yrittää ottaa siitä selvää. On myös kivaa tietää, että seuraavan kahden vuoden ohjelma elämälleni on noin pääpiirteittäin selvillä, ja että syyskuussa pääsen puolen vuoden mittaiselle seikkailulle Aasiaan. Ja kaiken hyvän lisäksi saan kohta viettää melkein kolme kuukautta mulle maailman parhaimmassa kesäkaupungissa, Helsingissä, mulle rakkaiden ihmisten kanssa.

Muutama päivä sitten sain vihdoin varattua lennon Salzburgista Suomeen, perjantai-illaksi 15. kesäkuuta. Siispä mulla on nyt 24 päivää aikaa nauttia Salzburgista ja kerätä täältä muistoja haikailtavaksi.

Pian nähdään :)