Nakuilusta ja Euroviisuista

Oon aina kuvitellut suomalaisten olevan maailman nakuilumestareita. Meillähän on sekasaunat ja alastonuintiin soveltuvat järvet. Luonnonläheiset suomalaiset ei alastomuutta hätkähdä: sehän on ihan luonnollista!

Täällä hengaillessa oon kuitenkin saanut kauhukseni huomata, että itävaltalaiset ja saksalaiset ovat vieneet asian ihan uudelle tasolle. Esimerkiksi eilen lenkillä Salzach-joen reunaa koulun suuntaan mennessäni näin joen vastarannalla naisen ja miehen palvomassa aurinkoa alasti viltillä joenpenkalla. Ja mies teki jotain todella kummallisia jumppaliikkeitä... Eh. Kiristin tahtia ja hölkkäsin pois, näin enemmän kuin olisin ehkä halunnut nähdä. Suomessa kyseisestä toiminnasta olisi varmaan sakotettu.

Meidän koulun lähellä on pieni järvi, jonka rannoilla voi ottaa aurinkoa ja pelailla beach volleytä tai mitä ikinä tahtookaan. Perjantaina lähdin kävelemään järven ympäri kameran kanssa, otin kuvia ja ihastelin kauniita maisemia. Kävellessäni siinä kamera tanassa yhden puskan takaa paljastui bratwurstit reteesti esillä aurinkoa palvovia miekkosia, jotka eivät olleet moksiskaan siitä että kävelin ohi. Mutta mun mielestä siinä on jotain todella vaivaannuttavaa, kun yllättäen törmää alastomaan ihmiseen. Ja itse olin vielä täysissä pukeissa kameran kanssa, tuli kauhea tirkistelijäolo. Kävellessäni järveltä pois huomasin FKK-kyltin, joka tarkoittaa naturistialuetta. Oon kuitenkin varma ettei sitä kylttiä ollut sillä puolella josta kävelyni olin aloittanut! Nakuilusta pitäisi mun mielestä AINA varoittaa. Muuten voi viattoman ihmisen herkkä mieli järkkyä.

Silloin kun Aino, Laura ja Sampsa oli täällä käymässä, vietettiin päivä Münchenin Therme Erding -kylpylässä. Siellä oli valtava saunaosasto, jonne ei saanut ottaa uima-asuja mukaan ollenkaan. Mentiin sitten pyyhkeisiin kietoutuneena katsomaan, millaisia saunoja oli tarjolla, mutta aika nopeasti päätettiin lähteä takaisin sille puolelle, jossa bikinit oli sallittuja. "Sauna paradise" olikin kokonainen nudistikylpylä. Ihmiset istui uima-allasbaarissa älästi juomassa piña coladoita, makoili aurinkotuoleissa huolettomasti ilman rihman kiertämää, ja tuntui että me saatiin pahoja silmäyksiä osaksemme, kun oltiin piilouduttu pyyhkeisiin. Ihan liikaa saksalaista ryppyistä ihoa yhdelle päivälle. Liikaa alastomia ihmisiä. Mikä näitä tyyppejä oikein tässä nakuilussa kiehtoo?? Ja miksi sitä on tehtävä julkisella paikalla, onko se vaan niin vaikeaa pysyä housuissaan? Kaipa siihenkin sitten tottuu, että missä tahansa voi törmätä johonkin nakupelleen. Mutta kun mua ei vaan kiinnostaisi nähdä alastomia tuntemattomia kaljamahaisia itävaltalaisia.

Alastomuudesta muihin aiheisiin. Jo yläasteelta asti oon joka vuosi katsonut Euroviisut kavereiden kanssa. Eilen istuttiin sitten sekalaisella porukalla katsomaan taas viisuja, mukana kaksi saksalaista, maltalainen, islantilainen, meitsi, ja kaksi amerikkalaista. Oli hauska huomata, että pienissä Euroopan maissa Euroviisut on todella iso juttu, saksalaisia ei mitenkään erityisemmin kiinnostanut, ja jenkit ei olleet koskaan aiemmin edes kuulleet koko viisuista mitään. Ilta oli hauska ja suuria tunteita herättävä. Pisteidenlaskussa nauroin ihan kippurassa kun meidän joukon jenkkivahvistukset huusivat innosta aina Serbian tai Ruotsin saadessa pisteitä, yllättävän hyvin ne sisäisti sen kaiken draaman ja kauneuden mitä Euroviisuihin liittyy, vaikka ovatkin kotoisin eri mantereelta. Katrin hurrasi aina Islannin saadessa edes yhden pisteen, ja Mr. Lordi pääsi noloilemaan koko Euroopan nähden, ai että. :D Loppuillasta päädyin opettamaan suomea pitkästä aikaa. Jostain syystä Jasonin oli pakko oppia sana "täysksylitolipurukumi". Mun ulkomaalaisten kavereiden suomen kielen sanavarasto on hyvin outo ja asiaton, toivon että ne tapaa tulevaisuudessa paljon suomalaisia ja pröystäilevät kielitaidollaan: "Hey, you're from Finland? I know some Finnish!! Vesipiippu! Muna maksaa! Täysksylitolipurukumi!" + lukuisia asiattomuuksia, joita tänne blogiin en kehtaa luetella, hehe.

 

Muuta viime päivien ohjelmaa: kouluhommia, kokeita, opiskelijabileet, radleria, Kroatian käristämän ihon 

kuoriutumista.

Vasemmalla meitsi, oikealla minä.

"Hey, I just met you, and this is craaaazy! But here's my number, so call me maybe"

Mun kauniit kamut!

Koulu ja kampuksen asuntola Ninan ikkunasta katseltuna

Mun janoisia luokkakamuja.

Tää blogiin kirjottelu on niin hyvää procrastinationia, voi uskotella itselleen tekevänsä jotain hyödyllistä sen sijaan, että saisi Research Methods -kurssin typerän projektin väkerrettyä loppuun. Mun motivaatio on jossain sunnuntaipiknikillä syömässä rypäleitä ja juomassa Stiegliä...