Asuntojuttuja

Käytiin eilen vilkaisemassa yhtä kolmiota. Rakastuttiin siihen saman tien. Sijainti melko lähellä keskustaa, muttei kuitenkaan liian kaukana juna-asemasta, jotta kouluun ei kestä ikuisuutta. Kuudennessa kerroksessa ja hissi löytyy. Parvekkeelta on hienot näkymät: vasemmalla puolella möllöttää Untersberg, oikealla puolella Hohensalzburg. Hyvän kokoinen keittiö, jossa voisi hengailla iltaisin juoruilemassa ja juomassa punaviiniä koulupäivän jälkeen. Vessa ja kylppäri on erikseen - iso plussa. Vuokra vain vähän enemmän kuin mun tänhetkisessä opiskelija-asuntolassa, mutta sähkö- ja nettisopimukset pitää itse saada sovituksi, mikä tietysti tuottaa vähän lisää päänvaivaa.

Toivon niin miljoonasti että kaikki sujuu niin kuin halutaan, eli se kämppä ois meidän heinäkuun alusta asti. Se nimittäin tarkottaisi sitä, että mun tulevassa huoneessa asuisi kesästä maaliskuun alkuun asti vuokralla joku, ja Hong Kongista palatessa mulla ois tiedossa kaks maailman parasta kämppistä ja viihtyisä opiskelijaluukku Salzburgissa :D Mua ei jostain syystä opiskelija-asuntolameininki oo kauheasti sytyttänyt, ja veikkaan että Honkkareissa tuhannen opiskelijan asuntolassa (I ain't kidding, siinä asuntolassa johon mitä luultavimmin tuun muuttamaan, asuu oikeesti yli tuhat opiskelijaa), Kathin kanssa samassa huoneessa asustaessa alkaa tehdä mieli edes vähän yksityisyyttä ja sivistyneempää asumismuotoa, hehe. Tää ois täydellinen juttu. Nina soitti jo vuokranantajalle, joka vaikutti myöntyväiseltä, eli oon täällä peukut ja varpaat pystyssä ettei mitään yllättävää tapahdu!

Oon muuten yrittänyt täällä suostutella mun kavereita poseeraamaan mun kameralle, koska haluaisin harjoitella muotokuvausta, mutta harvemmin kukaan innostuu. Toivottavasti kesällä Suomessa saisin vapaaehtoisia uhraamaan pärstänsä hetkeksi tähän jaloon tarkoitukseen :D Itestä kun on vähän urpoa, vaikeaa ja turhauttavaa ottaa kuvia. Alla todistusaineistoa.

Nakuilusta ja Euroviisuista

Oon aina kuvitellut suomalaisten olevan maailman nakuilumestareita. Meillähän on sekasaunat ja alastonuintiin soveltuvat järvet. Luonnonläheiset suomalaiset ei alastomuutta hätkähdä: sehän on ihan luonnollista!

Täällä hengaillessa oon kuitenkin saanut kauhukseni huomata, että itävaltalaiset ja saksalaiset ovat vieneet asian ihan uudelle tasolle. Esimerkiksi eilen lenkillä Salzach-joen reunaa koulun suuntaan mennessäni näin joen vastarannalla naisen ja miehen palvomassa aurinkoa alasti viltillä joenpenkalla. Ja mies teki jotain todella kummallisia jumppaliikkeitä... Eh. Kiristin tahtia ja hölkkäsin pois, näin enemmän kuin olisin ehkä halunnut nähdä. Suomessa kyseisestä toiminnasta olisi varmaan sakotettu.

Meidän koulun lähellä on pieni järvi, jonka rannoilla voi ottaa aurinkoa ja pelailla beach volleytä tai mitä ikinä tahtookaan. Perjantaina lähdin kävelemään järven ympäri kameran kanssa, otin kuvia ja ihastelin kauniita maisemia. Kävellessäni siinä kamera tanassa yhden puskan takaa paljastui bratwurstit reteesti esillä aurinkoa palvovia miekkosia, jotka eivät olleet moksiskaan siitä että kävelin ohi. Mutta mun mielestä siinä on jotain todella vaivaannuttavaa, kun yllättäen törmää alastomaan ihmiseen. Ja itse olin vielä täysissä pukeissa kameran kanssa, tuli kauhea tirkistelijäolo. Kävellessäni järveltä pois huomasin FKK-kyltin, joka tarkoittaa naturistialuetta. Oon kuitenkin varma ettei sitä kylttiä ollut sillä puolella josta kävelyni olin aloittanut! Nakuilusta pitäisi mun mielestä AINA varoittaa. Muuten voi viattoman ihmisen herkkä mieli järkkyä.

Silloin kun Aino, Laura ja Sampsa oli täällä käymässä, vietettiin päivä Münchenin Therme Erding -kylpylässä. Siellä oli valtava saunaosasto, jonne ei saanut ottaa uima-asuja mukaan ollenkaan. Mentiin sitten pyyhkeisiin kietoutuneena katsomaan, millaisia saunoja oli tarjolla, mutta aika nopeasti päätettiin lähteä takaisin sille puolelle, jossa bikinit oli sallittuja. "Sauna paradise" olikin kokonainen nudistikylpylä. Ihmiset istui uima-allasbaarissa älästi juomassa piña coladoita, makoili aurinkotuoleissa huolettomasti ilman rihman kiertämää, ja tuntui että me saatiin pahoja silmäyksiä osaksemme, kun oltiin piilouduttu pyyhkeisiin. Ihan liikaa saksalaista ryppyistä ihoa yhdelle päivälle. Liikaa alastomia ihmisiä. Mikä näitä tyyppejä oikein tässä nakuilussa kiehtoo?? Ja miksi sitä on tehtävä julkisella paikalla, onko se vaan niin vaikeaa pysyä housuissaan? Kaipa siihenkin sitten tottuu, että missä tahansa voi törmätä johonkin nakupelleen. Mutta kun mua ei vaan kiinnostaisi nähdä alastomia tuntemattomia kaljamahaisia itävaltalaisia.

Alastomuudesta muihin aiheisiin. Jo yläasteelta asti oon joka vuosi katsonut Euroviisut kavereiden kanssa. Eilen istuttiin sitten sekalaisella porukalla katsomaan taas viisuja, mukana kaksi saksalaista, maltalainen, islantilainen, meitsi, ja kaksi amerikkalaista. Oli hauska huomata, että pienissä Euroopan maissa Euroviisut on todella iso juttu, saksalaisia ei mitenkään erityisemmin kiinnostanut, ja jenkit ei olleet koskaan aiemmin edes kuulleet koko viisuista mitään. Ilta oli hauska ja suuria tunteita herättävä. Pisteidenlaskussa nauroin ihan kippurassa kun meidän joukon jenkkivahvistukset huusivat innosta aina Serbian tai Ruotsin saadessa pisteitä, yllättävän hyvin ne sisäisti sen kaiken draaman ja kauneuden mitä Euroviisuihin liittyy, vaikka ovatkin kotoisin eri mantereelta. Katrin hurrasi aina Islannin saadessa edes yhden pisteen, ja Mr. Lordi pääsi noloilemaan koko Euroopan nähden, ai että. :D Loppuillasta päädyin opettamaan suomea pitkästä aikaa. Jostain syystä Jasonin oli pakko oppia sana "täysksylitolipurukumi". Mun ulkomaalaisten kavereiden suomen kielen sanavarasto on hyvin outo ja asiaton, toivon että ne tapaa tulevaisuudessa paljon suomalaisia ja pröystäilevät kielitaidollaan: "Hey, you're from Finland? I know some Finnish!! Vesipiippu! Muna maksaa! Täysksylitolipurukumi!" + lukuisia asiattomuuksia, joita tänne blogiin en kehtaa luetella, hehe.

 

Muuta viime päivien ohjelmaa: kouluhommia, kokeita, opiskelijabileet, radleria, Kroatian käristämän ihon 

kuoriutumista.

Vasemmalla meitsi, oikealla minä.

"Hey, I just met you, and this is craaaazy! But here's my number, so call me maybe"

Mun kauniit kamut!

Koulu ja kampuksen asuntola Ninan ikkunasta katseltuna

Mun janoisia luokkakamuja.

Tää blogiin kirjottelu on niin hyvää procrastinationia, voi uskotella itselleen tekevänsä jotain hyödyllistä sen sijaan, että saisi Research Methods -kurssin typerän projektin väkerrettyä loppuun. Mun motivaatio on jossain sunnuntaipiknikillä syömässä rypäleitä ja juomassa Stiegliä...

Salzburgia turisteille, osa I: Infotilaisuus

Kaupunki nimeltä Suolalinna

Heti ensalkuun haluan huomauttaa, että nämä mun Salzburg-horinat ovat täysin subjektiivisesta näkökulmasta huudeltuja. Olen 22-vuotias, rakastan olutta ja karaokea, opiskelen turismia, en puhu vielä saksaa, ja olen asunut kaupungissa kahdeksan kuukautta. Luultavasti joku syntyperäinen itävaltalainen / 80-vuotias / olutta inhoava / tosimies / lapsiperhe / George Clooney näkee kaupungin aika eri tavalla ja suosittelisi eri paikkoja ja juttuja tehtäväksi ja nähtäväksi.

Pitemmittä puheitta: Welcome to Salzburg, the city that always sleeps!

Itävalta on jaettu yhdeksään eri osavaltioon (Bundesland). Salzburgin osavaltion pääkaupunki on Salzburg, jossa asuu noin 150 000 ihmistä. Kovimpaan sesonkiaikaan heinä-elokuussa kaupungissa on usein enemmän vierailevia turisteja kuin paikallisia asukkaita, jenkkiaksentit raikaa Getreidegassella ja jalkakäytävät on ruuhkautuneet japanilaisista. Hotellien hinnat nousevat pilviin ja nähtävyyksistä ei saa otettua valokuvaa ilman että jonkun tuntemattoman lippalakki pilaa otoksen. Vaikka Salzburg onkin parhaimmillaan kauniina aurinkoisena kesäpäivänä, en suosittelisi matkustamaan tänne juuri suosituimpana ja ruuhkaisimpana ajankohtana. Jo toukokuussa keskusta alkaa olla häiritsevän täynnä turisteja, joten en halua edes kuvitella millaista meininki elokuussa on! Jos kaupunkilomaa himoitsee, suosittelisin huhti- tai toukokuuta, tai syyskuun loppua / lokakuun alkua. Talvella Salzburg sopii hyvin parin päivän välietapiksi jos on matkalla Alpeille laskettelemaan tai sieltä palaamassa, joulukuussa voi fiilistellä joulutoria ja maagista tunnelmaa, muuten tämä saattaa talvikohteena tuottaa aikamoisen pettymyksen. Kesällä taasen autenttista itävaltalaista elämää on mahdotonta löytää kaiken sen Sound of Music -hälinän keskeltä. Joka tapauksessa, mihin aikaan saapuukaan, vähän etsimällä löytää varmasti ainakin jotain itseä kiinnostavaa.

Salzburgin kaupunki on aika pieni - ainakin ne "näkemisen arvoiset" osat kaupungista. Keskustan jakaa kahtia Salzach-joki, jonka reunoilta löytyy hienoja kahviloita, pyörätie ja romanttisia penkkejä kuherteluun. Toisella puolen jokea on Altstadt eli vanhakaupunki, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Missä päin kaupunkia harhaileekin, aina voit bongata Hohensalzburg-linnan kukkulan päällä, ja olla varma ettet saa itseäsi eksytettyä. Toisen kukkulan päällä on modernin taiteen museo, jonne pääsee vuoren sisään rakennetulla hissillä. Keskustan holleilla siltoja on tiuhassa. Makartsteg-siltaan voit käydä kiinnittämässä ikuisen rakkauden lukon (kuten 1 000 000 muutakin turistia ovat tehneet) ja jatkaa matkaa Salzachin toiselle puolelle, josta löytyy Mirabell Garten, päärautatieasema (Hauptbahnhof), Kapuzinerberg-vuori luostareineen, ja kävelykatu Linzergasse.

Itse kaupunki tarjoaa keskivertoturistille viihdykettä melko lyhyeksi ajaksi. Tai no, poikkeuksena tietysti jos esimerkiksi tuntee kaupungista jonkun (kuten mut :D). Pieni keskusta on kierretty päivässä ja olennaiset nähtävyydet myös keskustan ulkopuolelta on käyty tsekkaamassa viimeistään kolmessa päivässä. Jos matkaan yhdistää vuorilla patikointia tai pyöräilyä tai vaikkapa uiskentelua jollakin lähiseudun järvistä, viikko voi olla ihan hyvä aika täällä vietettäväksi. Muussa tapauksessa väittäisin Salzburgin olevan parhaimmillaan silloin, kun se on yksi matkan etapeista muiden joukossa, esimerkiksi interraililla tai muulla Eurooppa-turneella. Kaupunki on tarpeeksi kaunis ja kiehtova ollakseen ihana ja viihdyttävä, ja samalla niin pieni, ettei iske runsaudenpula ja paniikki siitä, ettei kaikkea haluamaansa ehtisi nähdä tai tehdä lyhyellä visiitillä.

Salzburg on jonkun verran halvempi kuin Helsinki, mutta kalliimpi kuin muut Itävallan kaupungit (lukuunottamatta Wieniä). Alkoholi ja joukkoliikenne ovat huomattavasti halvempia, mutta esimerkiksi majoitus ja ravintolat vain vähän edullisempia. Iso oluttuoppi maksaa halvemmissa paikoissa noin kolme euroa, ja kalleimmillaankin suunnilleen neljä. Ja olut täällä on muuten todella hyvää, se on aika olennainen ero Helsinkiin, hehe. Viikon lippu Salzburgin joukkoliikenteeseen maksaa 13,20€, ja joukkoliikenne toimii yllättävän hyvin, busseja kulkee tiuhaan tahtiin ja niiden reitit kattavat koko kaupungin kätevästi.

Shoppailumahdollisuudet on täällä aika rajalliset. Vaatekaupat on suurimmaksi osaksi joko a) todella kalliita fancyja pikku putiikkeja tai b) samoja halpaketjuja kuin Suomessa. Suomalaisturisti ei välttämättä lähde ulkomaille täyttääkseen matkalaukkunsa H&M:n, Vero Modan, Mangon ja Promodin vaatteilla, ja toki täältä löytyy myös guccit ja louisvuittonit. Jos etsii 500 euron kenkäpareja tai parin tonnin nahkalaukkuja, Getreidegassella saa euronsa palamaan oikein tehokkaasti. Sinne siis jos liika raha polttelee taskunpohjia, auu.

Toinen asia jota täältä ei ehkä niinkään löydä on kreisi yöelämä. Muutama pieni klubi löytyy, ja paljon ihania biergarteneita (suomalaisittain TERASSI :D), mutta kreisibailaus kannattaa jättää Wieniin. Salzburg nyt vaan on kaikin puolin rauhallinen, kaunis ja vanha, ja sitä kuuluu kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Opiskelijabileitä järjestetään kiitettävästi, mutta turistina voi olla vaikeaa päästä niistä selville. Suurin osa baareista on keskittynyt pienelle alueelle keskustassa, joten sieltä on helppoa löytää ainakin joku paikka jossa saa nautittua olusen tai pari. Monet baarit häätävät asiakkaansa ulos puoli neljän jälkeen, mutta kaupungista löytyy myös aamukuuteen asti olevia mestoja. Ravintolat / biergartenit sulkevat usein keskiyön paikkeilla.

Toisin sanoen: jos etsit kaunista barokkiarkkitehtuuria, leppoisia oluttuopillisia, romanttisia kujia, kalliita vaatteita tai Mozartin synnyinkaupunkia, tule Salzburgiin. Jos sen sijaan haikailet ok-hintaista shoppailua, urbaaneja ja cooleja kulttuuritapahtumia, yön läpi bailaamista monikerroksisella klubilla tai muuten vilkasta kaupunkielämää, kannattaa ehkä harkita kohdetta uudelleen, tai jatkaa matkaansa Wieniin, Müncheniin, tai muuhun lähistöllä sijaitsevaan isoon kaupunkiin Salzburgin jälkeen.

Hah, sain tällä tekstillä varmaan kaikki Salzburg-matkaa suunnittelevat luopumaan aikeistaan, vaikkei se mun tarkoitus ollut ollenkaan, kunhan vaan annoin realistisen kuvan tänhetkisestä kotikaupungistani :D Joskus myöhemmin postailen tarkemmin ruoasta, juomasta, ravintoloista, yöelämästä ja nähtävyyksistä, niistä kaikista olen nimittäin nautiskellut tässä syyskuusta asti!

Kesä Helsingissä

Viime tammikuussa olin ihan käsittämättömän yksinäinen. Vaikka olin viihtynyt syksyn Salzburgissa paremmin kuin hyvin, Suomi-joulun jälkeen paluu Itävaltaan tuntui ikävältä, koska tiesin lähes kaikkien mun kavereiden olevan kotikaupungeissaan tai kotimaissaan koulun alkuun eli maaliskuuhun asti, ja ensin kokoaikaiseksi luvattu työsopimus paljastuikin vaan pariksi vuoroksi viikossa. En kauheasti huudellut mun yksinäisistä fiiliksistä blogissa tai muutenkaan - tuntui jotenkin nololta valittaa että yhyy, mulla on ihan kauheesti aika tehdä mitä vaan, yhyy oon ulkomailla, tai byhyy missä mun kaikki kaverit on. Koti-ikävä oli kova. Odotin vaan koulun alkua ja sitä, että saisin kaverit takaisin Salzburgiin. Nukuin paljon, kävelin ympäriinsä, kirjoitin päiväkirjaa, piirtelin tuntikausia ja tapoin aikaa. Kävin Münchenissä. Kuvasin Salzburgia mun pikkuisella pokkarilla. Katselin How I Met Your Motheria. Oikeastaan jo silloin tammikuun pimeinä iltoina mun pääkopan sopukoissa syntyi ajatus, että mun on pakko päästä kesäksi Suomeen. Haaveilin juhannuksesta, Töölönlahdesta ja elokuun lämpimistä illoista.

Tammikuun lopussa sain Emmin ja Lindan Berliinistä kyläilemään viikonlopuksi, se oli ihanaa. Helmikuussa Andrés palasi Venezuelasta, Kathrin ja Nina kävivät useammin Salzburgissa, oli kivoja bileitä, kaikki muuttui paljon helpommaksi. Koulun alettua tuntui taas hyvältä olla täällä. Kevään mittaan Suomesta tuli kyläilemään vaikka miten monta ihanaa tyyppiä, lähennyin monien sellaisten luokkakavereiden kanssa, joita ennestään en pahemmin tuntenut, reissailin vähän, sain varmuuden vaihtopaikasta Hong Kongissa, ja kevät oli kokonaisuudessaan tosi ikimuistoinen ja hyvä. Kaipuu Suomeen kuitenkin vain kasvoi vaan ja kasvaa edelleen. Pääsiäislomalla kotona käydessä puhuin jo kaikille siihen malliin, että kesäkuussa nähdään taas. Huhtikuun lopulla varmistui sitten kesäduuni vanhasta työpaikasta RAY:ltä pelinhoitajana. Sain sähköpostia opiskelija-asuntolan vuokranantajalta, jossa pyydettiin ilmoittamaan, jos haluaisin pitää huoneeni kesän yli. En vastannut viestiin mitään.

Aina välillä joku kysyy, että olenko tyytyväinen mun päätöksestä muuttaa Salzburgiin. Ja vastaus on todellakin kyllä. Viime lukuvuosi on ollut monessa mielessä mielettömän hieno. Koulu tosin ei ehkä valmista mua unelmieni ammattiin, mutta kun toisaalta en edes tiedä mikä se mun unelmien ammatti oikein olisi, kolmevuotinen Fachhochschule on ihan hyvä paikka yrittää ottaa siitä selvää. On myös kivaa tietää, että seuraavan kahden vuoden ohjelma elämälleni on noin pääpiirteittäin selvillä, ja että syyskuussa pääsen puolen vuoden mittaiselle seikkailulle Aasiaan. Ja kaiken hyvän lisäksi saan kohta viettää melkein kolme kuukautta mulle maailman parhaimmassa kesäkaupungissa, Helsingissä, mulle rakkaiden ihmisten kanssa.

Muutama päivä sitten sain vihdoin varattua lennon Salzburgista Suomeen, perjantai-illaksi 15. kesäkuuta. Siispä mulla on nyt 24 päivää aikaa nauttia Salzburgista ja kerätä täältä muistoja haikailtavaksi.

Pian nähdään :)

Rovinj, Kroatia

Joskus hyvät ideat ovat hyviä vain idean tasolla - toteutus saattaa mennä nimittäin ihan mönkään.

Suunnilleen kuukausi sitten katselin kevään lukujärjestystä ja huomasin, että toukokuun puolessa välissä meillä oli koulusta viisi kokonaista päivää vapaata peräkkäin. Ehdotin mun kavereille, että lähdettäisiin silloin road tripille Kroatiaan, johon Nina heitti, että voitaisiin ottaa teltta mukaan ja asustella biitsillä leirintäalueella pari päivää. Silmissä kiilsi kuva Kroatian kauniista rannoista, auringonpaisteesta, halvasta oluesta, rusketuksesta ja laatuajasta hyvässä seurassa. Eikä koko homma edes maksaisi paljoa, pelkät bensat, halpa leirintäalue ja halvat ruoat. Andrésin kaveri suositteli venetsiahenkistä Rovinj-nimistä kylää, josta löytyisi myös leirintäalueita. Matkaan siis!

Bongaa Andrés.

Chillisti takapenkillä.

Ensimmäinen este sattui lähtöä edeltävänä iltana. Tyyppi, joka oli luvannut tehdä Jamilan torstai-illan työvuoron, peruuttikin yllättäen, joten Jamila ei päässytkään mukaan. Lähdettiin sitten kolmistaan Ninan ja Andrésin kanssa köröttelemään Ninan pikkuautolla kohti kaakkoa. Matkalla meidät yllättivät Euroopan tietullit: ensin 10 euron ja myöhemmin 6,5 euron tunnelimaksut, 15 euron ajolupa Sloveniaan, ja vielä Kroatian puolella noin viiden euron edestä "autobahninkäyttömaksuja". Ja samat maksut tietysti takaisin Itävaltaan ajaessa. Halpaa kuin saippua!

Matkalla käväistiin Slovenian Ljubljanassa parin tunnin kahvitauolla, josta jatkettiin väärää autobahnia noin puoli tuntia kunnes tajuttiin vaihtaa suuntaa. Illalla kymmenen aikoihin saavuttiin sitten Rovinjiin ja löydettiin leirintäalue suhteellisen helposti ja halvalla. Otettiin takakontista teltta esiin todetaksemme, että siitä puuttui suunnilleen kaikki kasaamisen oleellisimmat osat. Entisenä partiolaisena Nina kuitenkin sai yhden kolmasosan teltasta pystyyn narun ja viereisten puiden avulla, joten kaksi henkilöä mahtui juuri ja juuri teltan suojiin. Siispä mä pääsin nukkumaan elämäni ensimmäisen kerran auton takapenkille, Ninan ja Andrésin ahtautuessa telttaan.

Ljubljana, Slovenia

Keskiviikkoaamu valkeni niskakipuisena ja uhkaavan harmaana. Oltiin vilkaistu sääennusteita, joiden mukaan keskiviikkona sataisi, mutta kuviteltiin sen olevan vain pieni kuuro, joka ei haittaisi meitä tippaakaan. Pistettiin kuitenkin huojuva teltta takaisin pakettiin, ja noin viisi sekuntia sen jälkeen kun oltiin saatu kaikki kamat autoon, alkoi älytön kaatosade salamoineen ja jyrinöineen. Ja koko keskiviikon satoikin sitten lakkaamatta. Välillä tosin rakeiden muodossa, ihan vaan noin vaihtelun vuoksi.

Koska leirintäalueella yöpyminen ei ollut enää mahdollista, hankittiin seuraavaksi yöksi edullinen pieni asunto kroatialaismummelin kodin yläkerrasta. Koko keskiviikko meni kahviloissa kiertäessä, Unoa ja Yatzya pelatessa, sadetta kirotessa ja hengaillessa. Rovinj on todella pieni paikka, noin 14 000 asukasta, eikä sadesäällä kaupungissa ollut käytännössä mitään tekemistä. Tultiin siis Kroatiaan asti hengaillaksemme sisätiloissa, hah. Illalla mentiin aikaisin nukkumaan, mielessä toivo paremmasta huomisesta.

Tämän kuvan tunnelma tiivistää keskiviikon aika näpsäkästi :)

Porukan iloisin heppu.

Sateen tauottua lähettiin ravintolahan.

Kuvassa näkyy haikea poseeraus, ei surullinen Heru.

Taivaanrannassa pilkahti Toivo!

Torstai onneksi hyvitti edellisen päivän kärsimykset: sää oli mitä ihanin, syötiin aamupalaa ulkona satamassa, jonka jälkeen lähdettiin rannalle ottamaan aurinkoa. Se oli ehdottomasti matkan parasta antia. Käristeltiin itseämme noin neljä tuntia auringossa, jonka seurauksena me kaikki kolme poltettiin nahkamme pahasti. Kuinkas muutenkaan. Illalla takaisin Itävaltaan ajaessa jokainen kiroili autossa vuorotellen, milloin polttelevaa selkää, milloin reisiä, milloin punottavia poskia. Palattiin kotiin päivää aikaisemmin kuin oli tarkoitus, tämä ehkä kertoo matkan onnistumisesta tai epäonnistumisesta jotain.

Vaikkei melkein mikään muu ollutkaan halpaa, tanskalainen Somersby oli. Naminam.

Taustalla häämöttää Rovinj.

Ei mitään niin lamea ettei jotain hyvääkin: nyt olen käynyt kolmessakymmenessä maassa elämäni aikana, woop woop! Ja olihan se taas kiva huomata, miten mahtavia hyypiöitä mulla on täällä kavereina. 

Note to self: ensi kerralla kannattaa tarkistaa etukäteen mm. sääennusteet, kohdemaan hintataso, tarkka ajoreitti, tietullimaksut ja telttapussin sisältö, jotta välttyisi epämieluisilta yllätyksiltä.

Follow my blog with Bloglovin