Eksoottinen Golling

Golling Wasserfall eli suomeksi vesiputous.

Näinkin eksoottiset maisemat sijaitsevat vain 30 kilometrin päässä Salzburgin kaupungista paikassa nimeltä Golling. Ellei putouksen vesi olisi ollut niin jääkylmää, olisin voinut kuvitella olevani jossain trooppisemmassa paikassa, viidakossa Costa Ricassa tai Thaimaan perukoilla norsuretkellä. Itävallan luonto yllättää jatkuvasti kauneudellaan ja monipuolisuudellaan, ja myös Salzburgin välittömässä läheisyydessä on loputon määrä paikkoja tutkittavaksi sekä jalan että pyörällä - jos vain tietää mihin mennä. Siihen mun luontoretket ovatkin usein tyssänneet, että mun tietoisuus lähellä sijaitsevista paikoista on aika huonolla tolalla. Siksi onkin kätevää hengailla muiden reippailijahemuleiden kanssa. Kiirastorstaina ajettiin Manoun kanssa autolla puolisen tuntia Gollingiin ja käveltiin ensin vesiputouksille ja sitten Bluntautaliin katselemaan järvimaisemia.

Kävelymatkan varrella oli lato, jonka ulkoseinässä oli pieni kaappi, ja kaapissa paikallisen viljelijän hunajapurkkeja myynnissä. Kaapin vieressä oli lipas, johon rehelliset retkeilijät saivat tiputtaa rahansa ja ostaa hunajaa mukaan. Itävallassa on ilmeisesti rehellistä porukkaa, sillä on vaikea kuvitella että tällainen systeemi toimisi joka maassa, jäisi varmaan sekä lipas että hunajahylly pian tyhjiksi. Ostin yhden purkin ja on muuten parasta koskaan maistamaani hunajaa, tummaa ja maukasta eikä liian makeaa! Pienet asiat voivat tehdä mut joskus onnelliseksi, ja se hunajapurkki on yksi sellainen asia. Lähellä tuotettua luomua suoraan viljelijältä!

Reippailijahemuli elementissään.

Manoun omenahetki.

Ja sitten lyhyesti esiteltynä tämä kuvissa esiintyvä ihminen.

Viime tammikuussa oltiin pari kertaa koriskamujen kanssa porukalla ulkona ja mukana oli myös luxemburgilainen Manou. Manoulla oli ollut koko syksyn käsi paketissa joten se ei ollut käynyt koristreeneissä, vasta tämän vuoden puolella juteltiin enemmän ja tammikuun loppupuolella pyysin sitä treffeille. Ilmeisesti oli oikein mukavaa hengailla yhdessä ja lisää treffejä ja illalliskokkailuja ja hengailuja koitti kahden viikon ajan. Elämänmenolle tyypilliseen tapaan Manou oli juuri lähdössä Luxemburgiin työharjoitteluun kahdeksi kuukaudeksi, eli kun kaikki oli vasta alkamassa, niin saman tien koitti kahden kuukauden erossaolo - ei mitkään parhaat mahdolliset olosuhteet tutustumiselle. Kävin kuitenkin maaliskuun alussa Luxemburgissa kyläilemässä ja nyt Manou on ollut taas kolme viikkoa takaisin Salzburgissa.

Toinen elämälle tyypillinen juttu on se, että ollaan molemmat asuttu pian kolme lukuvuotta Salzburgissa, ja ollaan molemmat valmistumassa (ja muuttamassa pois) heinäkuun alkupuolella. Tässä olisi ollut roppakaupalla aikaa tutustua aikaisempina lukukausina, mutta olen joskus kuullut että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onneksi on vielä 2,5 kuukautta aikaa nauttia Salzburgin keväästä, kesästä ja elämästä, ja sitten ajallaan voi katsella että mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Koris on kyllä hyvä harrastus :D

Bluntautal ja sen kirkkaat järvet.

Vesiputouksen varrelta löytyi myös luola.

Itävallassa vai Karibialla?

Viimeisessä kuvassa esitteillä Katrinin synttäreiden ruokapöytä. Tein elämäni ensimmäisen voileipäkakun, kuvassa toi mansikoin koristeltu kakku. Oli ihan älyttömän hyvää.