Vielä yksi Berliini

Kotibileiden jälkeisiä tunnelmia.

Berliinistä on vaikeaa saada tarpeekseen: kun menet sinne viikonlopuksi, tuntuu siltä kuin saisit vain pienen pienen rapsautuksen kaupungin pinnasta ja syvempi tutustuminen vaatisi vuoden verran samanmoisia viikonloppuja. Siispä suunnattiin tuohon kummalliseen kaupunkiin jälleen huhtikuun lopussa Ninan siskon järjestämiin kotibileisiin ja päätettiin saman tien nautiskella Berliinin hengestä sunnuntai-iltaan asti. Kun meitä oli viisi ajomatkalla Rosenheimista Berliiniin ja takaisin Ninan äidin minibussissa, bensat maksoivat vain 45 euroa per tyyppi, ja majapaikkakin saatiin maksutta. Siinä yksi asia, jota tulen Itävallasta ainakin kaipaamaan: se, miten helposti täältä pääsee pois ;---D

Saksassa ja Itävallassa melkein kaikki opiskelijat asuvat joko opiskelija-asuntoloissa tai kimppakämpissä (Wohngemeinschaft). Suomessa kimppakämppäily on paljon harvinaisempaa, ainakin kun mietin omaa tuttavapiiriäni niin lähes jokainen kotoa pois muuttanut asuu joko yksin tai poika- tai tyttöystävänsä kanssa. WG eli kimppakämppä on monelle oleellinen osa opiskeluaikaa, ja WG:itä löytyy joka lähtöön. Kerran käytiin grillibileissä hippikommuunihenkisessä WG:ssä omakotitalossa, jossa asui 9 tyyppiä (mm. 19-vuotias poika äitinsä kanssa). Koska opiskelijat asuvat usein aika isoissakin asunnoissa, kun niin monta tyyppiä asustaa saman katon alla, WG-bileitä pidetään paljon. Berliiniläiset WG-bileet on kuulemma usein holtittomia, yleinen tapa on että kavereiden kavereiden kavereiden kaverit saavat ilmestyä paikalle, ja ainakin näissä Ninan siskon bailuissa oli todella värikästä porukkaa. Seuraavana aamuna sotkukin oli värikäs.

WG:ssä asuminen sopii mulle kuin nenä päähän. En tarvitse usein omaa aikaa, ja jos tarvitsen, voin sulkeutua omaan huoneeseeni tai lähteä ulko-ovesta maailmaan. Tykkään jakaa sekä ajatuksiani että tavaroitani, ja on kivaa että jos tekee mieli sosialisoida, voi kävellä muutamaan askeleen keittiöön ja luultavasti ennemmin tai myöhemmin jostain huoneesta joku ryömii ulos ja pääsen puhumaan. Vaikea edes kuvitella, että asuisin enää koskaan yksin, ensimmäisenä Salzburg-vuotena totesin että se oli tylsää eikä sopinut mulle ollenkaan. Aina välillä toki kuulee myös WG:istä joissa henkilökemiat eivät toimi ollenkaan tai joku asukeista ei koskaan kotona oppinut siivoamaan jälkiään, mikä on aika inhimillistä kun kerta puhutaan ihmisistä. Onneksi aina on mahdollista muuttaa myös pois.

Matka kohti pohjoista taittui rattoisasti minibussissa.

Joku tapahtuma ja konsertti - näitähän riittää.

Mutta niin, se Berliini. Tällä kertaa käytiin myös muurilla ja muutaman muun oleellisen nähtävyyden äärellä. Ninan saksalainen kaveri Kathi ei ollut koskaan käynyt Berliinissä, ja siksi asiaan kuului tehdä muutakin kuin juoda Berlineriä ja syödä halpoja dönereitä. Oleellisin tekeminen taisi kuitenkin jälleen olla ympäriinsä hengaileminen ja tunnelmasta ja ympäristöstä nauttiminen.

Aikaisemmin olen haaveillut Berliiniin muuttamisesta, mutta muutaman vierailun jälkeen en ole enää niin varma että viihtyisinkö siellä pidemmän aikaa. Ehkä olen jo liian tottunut pienemmän kaupungin meininkiin, siihen että kaikkialle pääsee pyörällä eikä arkipäiviin kuulu U-bahnissa istuskelu, ja siihen miten nopeasti kaupungista pääsee pois jos tekee mieli hengittää raikasta vuori-ilmaa tai käydä lenkillä peltojen keskellä. Berliini on ihana paikka vierailla, mutta ehkä osa sen viehätystä selittyykin juuri sillä, että siellä käydessä ei koskaan ehdi saada kaupungista tarpeekseen, tutkittavaa jää seuraavillekin kerroille. Yksi koriskaveri sanoi kerran, että parasta Berliinissä on se, miten jokaikiselle ihmiselle löytyy sieltä paikka ja kolo johon sopeutua. Ihmisten paljouden ja monimuotoisuuden ansiosta voit olla ihan minkälainen tyyppi tahansa, mutta Berliinistä löydät varmasti hengenheimolaisia. Pikkukaupungeista ei välttämättä voi sanoa samaa.

Käytiin kaupassa johon mentiin ikkunasta sisään.

Muurisekoiluja, elämäni kolmannen kerran.

Jälleen Berliinissä - Haus am See.

Kuuma tunnelma baarin kellarissa.

Valokuva-automaatin kauniit otokset, hinta 2e.

Onni on sunnuntaibrunssi johon kuuluu paljon lohta ja hyvää kahvia ja seinälle ripustettu autonratti.

Sunnuntaina mentiin brunssille samaan paikkaan kuin viimeksikin, Weddingin Hubertiin. Brunssi oli yhtä taivaallinen kuin edelliselläkin kerralla, jos ikinä perustaisin kahvila/baari/ravintolan, se olisi luultavasti jotain Hubertin kaltaista. Kotoisan cooli sisustus, erinomaista kahvia ja herkullisia ruokia, ulkosalla terassi kadulla puunkatveessa, ja vieläpä järkevät hinnat. Tällaisia paikkoja on kaupungissa varmaan kymmenittäin ellei jopa sadoittain, mutta kun kerran löytää yhden takuuhyvän läheisiltä huudeilta, ihan hyvä käydä tukemassa sitä paikkaa useammankin kerran. Lohilautanen aiheutti pientä sekoamista meidän pöytäseurueessa.

Sunnuntaiseen tapaan jatkettiin Mauerparkiin, joka oli herännyt pienoisesta talvihorroksestaan; vaikka helmikuussakin puistossa oli livemusiikkia ja ihmiset tanssivat koleassa kevätsäässä, nyt puisto oli täynnänsä ihmisiä, näytti siltä kuin koko Berliini olisi ollut liikkeellä. Olin kuullut useasti Mauerparkin karaokesta, mutta vasta nyt pääsin kokemaan sen itse. Jännä tapahtuma, sadat ihmiset kerääntyivät kuuntelemaan keskinkertaisia karaoke-esityksiä. Yksi 8-vuotias tyttö sulatti kaikkien sydämet laulamalla Adelen Someone like you, ja parikymppinen wannabe-stara lauloi We Will Rock You:n ihan nuotin vierestä ja herätti pohjatonta myötähäpeää. 

Mauerparkin eriskummallinen karaoke.

Kaverikuva Ninan kanssa.

Sunnuntai-iltana tehtiin viimeiset turistihommat ja lähdettiin ajamaan takaisin Salzburgiin päin kahdeksan jälkeen illalla. Keli muuttui kesken matkan ihan kamalaksi, rankkasade haittasi näkyvyyttä ja Saksan kuumottavalla autobahnilla ajaminen sellaisella säällä keskellä pimeää yötä oli pelottava kokemus. Nina ajoi läpi yön Rosenheimiin asti, ja Susi jatkoi loppumatkan. Saavuttiin kotiin viiden aikoihin aamulla ja nukuttiin kaikki pitkälle maanantai-iltapäivään.

Sinne jäi Berliini taas toistaiseksi, mutta eiköhän paluu koita taas ennemmin tai myöhemmin :)