Hallstatt

Maalaus, Disneyland, vai ihan oikea itävaltalainen kylä?

Viime keväänä tapaamani hongkongilaisvaihtarit olivat sitä mieltä, että Itävalta on vähän niin kuin Disneyland. Paikoittain niin epätodellisen kaunis, ettei se vaan voi olla mitenkään normaalisti ja historian saatossa syntynyttä kauneutta ja arkkitehtuuria, vaan joku on suunnitellut että tämmöinen tästä tulee, ja sitten jengi tykkää. Vähän niin kuin Disneyland. Eihän kukaan oikeasti voi asua noin söpöissä taloissa, eihän?

Hallstattissa oli aika helppo samaistua siihen ajatteluun. Harvoin elämässä päätyy niin erityiseen paikkaan. Pieni kylä vuorten ympäröimän järven rannalla, jonka talot olivat kaikki mielenkiintoisen näköisiä, joskin vähän kaoottisesti pitkin vuorenrinnettä aseteltuja. Rappuset ja pikkuriikkiset mukulakivikadut pujottelivat talojen väleissä pitkin jyrkkää mäkeä. Kaduilla ei näkynyt muita kuin turisteja, ja se vahvisti entistään ajatusta, että ihan kuin täällä ei oikeasti asuisi ketään. Wikipedian mukaan Hallstattin asukasmäärä kuitenkin on lähes tuhat, mutta ei mitään tietoa, missä kaikki olivat tuona kauniina tammikuisena talvipäivänä. Laskettelemassa? Kotona takkatulen ääressä piilossa pällisteleviltä turisteilta? Löydettiin kuitenkin auki oleva ravintola, jonka hinnat (ainakin Itävallan mittapuulla) hipoivat pilviä.

Hallstatt on yksi "pakollisista" nähtävyyksistä Itävallassa, tai ainakin yksi kuuluisimmista. Aika harva mun itävaltalaisista tutuista on kuitenkaan käynyt siellä, mikä on oikeastaan hyvin ymmärrettävää. Vaikka paikka olikin hurjan kaunis, ja varmasti täyttää turistin toiveet kauneudesta ja järven ja vuorten sykähdyttävästä yhdistelmästä, niin totuus on, että monet paikalliset ovat nähneet niin paljon järviä ja vuoria ja kyliä, ettei Hallstatt välttämättä tee niin lähtemätöntä vaikutusta. Erityisesti, kun paikalla on kasa korealaisia ja kaikki maksaa maltaita. Hallstatt on UNESCO-maailmanperintökohde, ja ahkerat kiinalaiset ovat rakentaneet jonnekin Kiinaan kopion kylästä kiinalaisen järven rannalle. Olisi hauskaa käydä joskus sekin katsastamassa ja tutkiskella kuinka hyvin huonosti alkuperäisen Hallstattin tunnelma on saatu vangittua toiselle puolelle maapalloa.

Hallstattia järveltä päin katseltuna.

Haltioituneita turisteja riittää joka paikkaan.

Yksi turistityttö skypetti järven rannalla. "Kattokaa mis mä oon!!"

Teemaan sopivia lamppujakin löytyi.

Jos matkalaukkujaan raahaavia korealaisturisteja ei lasketa, kaduilla ei näkynyt ketään.

Carolinekin diggaili!

Iltapäivän aurinko osui vastarannan vuoriin ja näytti siistiltä.

Mentiin Hallstattiin Salzburgista junalla. Menomatkalla ostin meille automaatista lipun, joka junassa paljastuikin bussilipuksi, mutta onneksi konduktööriä lähinnä nauratti mun moka. Se olikin melkoisen mystinen moka. Miksi ihmeessä juna-aseman automaatista tulostuu bussilippu, vaikken missään vaiheessa valinnut kulkuneuvoksi bussia, eikä lipussakaan lukenut muuta kuin määränpää? Joka tapauksessa, ensin matkattiin noin tunti Attnang-Puchheimiin, jossa odotettiin vartin verran seuraavaa junaa, jolla päästiin Hallstattiin asti. Bussilippusekoilun ansiosta menomatka maksoi noin 13 euroa per henkilö, mutta takaisin tullessa Caroline joutui maksamaan normaalin hinnan eli 26e ja mä selvisin Vorteilscardin ansiosta puolella hinnalla. Junalla matkustaminen on välillä yllättävän kallista, etenkin jos ei omista minkään sortin alennuskortteja tai muita hienouksia.

Oli mukavaa päästä päiväksi Salzburgista pois, ja sitten illalla taas tuntui hyvältä palata takaisin.

Fotogeeninen järvi, osa 1.

Fotogeeninen järvi, osa 2.

Fotogeeninen järvi, osa 3.

Caroline sulautui maisemaan aika hyvin...

Pyydettiin yhtä korealaismiekkosta ottamaan meistä yhteiskuva. Sillä oli niin valtava kamera että pääteltiin sen osaavan asiansa. Saman sunnuntaipäivän iltana kun oltiin jo takaisin Salzburgissa ja illanvietossa Augustinerbräussa, sama korealaismies tuli kysymään, saako ottaa meidän pöydästä yhden tuolin, muttei tainnut tunnistaa meitä. Sitten maanantaina kun olin hostellilla iltabaarivuorossa, sama tyyppi oli siellä majoittumassa! Pieni on tämä maa ja eritoten Salzburg. Kysyin, että olitko sattumoisin eilen Hallstattissa ja Augustinerbräussa, ja heppu hihitti vähän hämmentyneenä että joo ja hipsi ulos baarista. Noin kymmenen minuutin kuluttua se tuli takaisin kolmen kaverinsa kanssa (selvästi näyttämään että hei, tää on se tyyppi joka tunnisti mut!), kysyi että "Where are you from?" ja kun vastasin että "From Finland", sain vastaukseksi kaanonina "Oooooooh" ja sitten korealaiset poistuivat baarista sanomatta mitään.

Turistit... :'D