Kotona taas

Mr. Leg chilling on a rowing boat in Finland

No moro. Ihan ihmeellisiä kirjoitusvaikeuksia, yleensä on niin helppoa naputella tänne kaikenlaista soopaa mitä päähän vaan tupsahtaa, mutta oon yrittänyt aloittaa tän postauksen jo moneen kertaan enkä ole oikein mitään saanut aikaan. Onkohan mulla liikaa vai liian vähän asiaa?

Olin siis Suomessa - taas. Ja oli ihan mahtavaa, taas. Salzburgissa satoi mun poissa ollessani kuusi vuorokautta yötäpäivää putkeen ja Salzach tulvi pyöräteille ja asuntojen kellareihin, junavuoroja peruttiin ja oli kuulemma muutenkin maailmanlopun tuntua. Saksan puolella ja Tshekissä vahingot on olleet pahempia, oikeastaan Salzburg selvisi tosi vähällä ja nyt ollaan palauduttu jo normaaliin päiväjärjestykseen. Mun ajoitus oli siis täydellinen, sain Suomessa nautiskella helteistä ja biitseistä ja palattuani Itävaltaan kaikki ihmettelivät että miten Suomessa voi muuttua noin ruskeaksi.

My wonderful siblings.

The food is the most important part of a party.

Suurin syy kotona käymiselle olivat mun pikkuveljen ylioppilasjuhlat. Vaikka kyseinen päättäjäisviikonloppu ei ole lukion jälkeen ollutkaan mulle erityisen merkityksellinen, on siinä vaan tunnelmaa kun aurinko kuumentaa Helsingin katuja, kesä vihdoin alkaa, koulut loppuu ja Facebookin newsfeed alkaa täyttyä lomaan liittyvistä statuksista. Päivät Suomessa vilahti ohi Aten juhlia valmistellessa ja ympäri Helsinkiä hengaillessa. Niin paljon tehtävää, niin monta paikkaa joissa on pakko päästä käymään, ja niin monta ihmistä joiden kanssa haluaisi viettää aikaa, mutta tuntuu että kotona käydessä päivät ei ikinä riitä oikein mihinkään. Jos en olisi palaamassa niin pian takaisin koko kesäksi, olisi harmittanut ihan vietävästi palata Salzburgiin, Suomi oli niin edustavana koko mun siellä oloni ajan.

Ja siitä päästäänkin aihepiiriin jota oon miettinyt tänä keväänä aika paljon, nimittäin koti-ikävään, Suomeen ja vihreään ruohoon aidan toisella puolella.

Elämän yksi ongelma on se, että ihminen ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Toinen ongelma on se, että ihmiset usein tahtovat asioita joita niillä ei ole, eli suomeksi sanottuna ruoho usein näyttää paljon vehreämmältä aidan toisella puolella, ja sitten ärsyttää että se aita on siinä välissä ja että on itse sen aidan väärällä puolella. Kaksi vuotta sitten kun hain Salzburgiin kouluun, mun pääajatuksena oli se, että en halua jäädä Suomeen opiskelemaan, vaan nähdä ja kokea uutta ja tavata ihmisiä kaikkialta ja kokeilla miltä elämä tuntuu muualla, että onko se jotenkin parempaa tai jännempää tai täyttävämpää. Ja onhan viimeiset kaksi vuotta olleet aikamoista seikkailua, oon muuttunut aivan eri ihmiseksi kuin mitä vielä Suomesta muuttaessani olin, ja tuntuu että oon saanut tosi paljon ja tavannut merkityksellisiä ihmisiä jotka ovat muuttaneet mun suhtautumista oikeastaan kaikkeen.

Samalla kun oon ollut poissa, asiat kotona on alkaneet näyttää ihan erilaisilta kuin ennen. Ihmiset joiden läsnäolo oli itsestäänselvyys ovatkin nykyään harvinaista herkkua, ja Suomessa vieraillessa on väliaikaisuuden tuntu joka samalla tekee kaikesta vieläkin kivempaa, ja tällä hetkellä Suomi on mun mielikuvissa jokin ihmeellinen aurinkoinen onnela, jossa saa kaupasta Jälkiuunileipää, saan puhua mun äidinkieltä ja tunnen ihan erilaista kuuluvuutta kuin Itävallassa asuessa. Tietysti on suuri onni ja siunaus että on olemassa koti jonne kaivata. Mutta samalla ärsytän itse itseäni, kun en juokse jatkuvasti Itävallan pelloilla ottamassa sitä kuuluisaa "kaikkea" irti mun tänhetkisestä tilanteesta. Koska täälläkin on niin hyvä olla, mutta salakavalasti koti-ikävä on hiipinyt mun tajuntaan ja asettunut sinne asumaan oikein kunnolla. Lähtis jo pois sieltä :P Helppoahan asioita on kaivata, mutta sitten jos ne taas muuttuvat jokapäiväisiksi, tajuaisinko enää arvostaa niitä samalla tavalla? Jaajaa...

The sea water was already +21 degrees! This is not normal.

Inka swam to get our boat.

Jollas.

Loosister, a new bar in the city.

Last night in Helsinki :)

Pointtina tässä kaikessa taisi olla se, että on sairaan ihanaa viettää kesä Suomessa. Ja että pitäis vähän aktivoitua tähän elämään lisää ja löytää se seikkailudraivi jonka voimin ensimmäinen vuosi Salzburgissa vierähti. Elämme vain kerran, arvoisat ihmiset jotka tätä sattuvat lukemaan. Kannattaisi siis keskittyä hetkeen joka muuten saattaa vaan vilahtaa ohi eikä se koskaan enää palaa :D