Punkkeja, arepoita ja Euroviisut

Andrés on jo aika tottunut matkaopas.

Jälleen tarjolla yksi turistikierros Salzburgissa, mun tänhetkisessä asuinkaupungissa. Jos valokuvat näyttää tutuilta, se johtuu siitä että Salzburgin kokoisessa kaupungissa tulee väistämättä koluttua samat paikat moneen kertaan, ja aina uudelle vieraalle on näytettävä ne parit oleellisimmat nähtävyydet. Nyt mun vieraana oli Aino, joka on tällä hetkellä pienellä Eurooppa-turneella Unkarissa, Kroatiassa ja Itävallassa, joten Salzburg oli yksi sopiva etappi reissumiehen matkanvarrelle. Mulla on ollut todella vähän koulua viime aikoina, ja vapaa-aika tulisi käyttää päättötyön kirjoittamiseen, kirjastossa istumiseen ja tietokoneen näytön tuijotteluun, mutta mulla on ollut lieviä käynnistymisvaikeuksia (ja mielekkäämpää tekemistä). Nyt kun deadline ja seuraava Suomivisiitti lähenevät, saan ehkä vihdoinkin kunnolla aloitettua. Ei kauheasti huvittaisi käyttää aikaani enää Suomessa koulujuttuihin, joten olisi hyvä saada koko homma valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Mieluummin keskittyihin kesällä taas olennaiseen.

On varmaan ihan normaalia, että päättötyö aiheuttaa erilaisia tuntemuksia, mulla vuorottelevat epätoivo, kevytmielisyys, ärsytys ja angsti, mutta onneksi välillä on niitäkin hetkiä kun ajattelen, että okei, miljoonat muutkin opiskelijat on saaneet päättötyön aikaan, joten ei se mikään mahdoton rasti voi olla... Eiköhän tää vielä tästä ennemmin tai myöhemmin. Heinäkuun 22. päivään mennessä päättötyön 1. osan tulisi olla valmis, 25 sivua secondary researchia eli kirjoitan mitä muut mua ennen ovat aiheesta kirjoittaneet. Sairaan jännää. Not.

Brunssiarepat syntymässä.

"Arepas always make me happy"

Taidekuva järkkärillä vanhan kameran läpi, voi vitsi ku oon luova.

Aino ja tsufet.

Emmalle omistettu kuva. :DD

Kierreltiin Ainon kanssa jonkun verran keskustaa, juotiin kahvit modernin taiteen museolla ja ihasteltiin maisemaa. Andrés valmisti meille brunssiarepat, käytiin ottamassa aurinkoa Salzachseellä, pidettiin Euroviisukisakatsomot sekä torstaina että lauantaina, ja perjantaina käytiin Café Republicissa 80's & 90's -bileissä. Oli tosi hauskat päivät Ainon kanssa, ja Salzburg oli aika edukseen, miten tänä keväänä onkaan sattuneet niin hyvät säät kaikkien vierailujen aikaan?

Perjantaina lähdettiin kiipeämään Gaisbergille, se on se vuori joka näkyy mun partsilta ja kaupungin keskustasta, ja jonka huipulla on punavalkoinen masto. Jostain syystä en ole saanut koskaan aikaiseksi mennä sinne, vaikka huipulle pääsee jopa bussilla Mirabellplatzilta. Olisin voinut olla ehkä vähän parempi emäntä ja ottaa asioista selvää ennen meidän vuoriretkeä, lähdettiin nimittäin vaan Ainon kanssa satunnaisesta kohtaa yrittämään vuorta ylös. Muutaman umpikujan jälkeen lähdettiin tarpomaan vuorta ylös ihan keskeltä metsää, tarvottiin jyrkkää ja mutaista rinnettä jonkin aikaa, maa vilisi hämähäkkejä ja muita örkkejä, ja jatkuvasti piti olla huitomassa punkkeja pois iholta. En ole koskaan nähnyt niin paljoa punkkeja, niitä oli iholla ihan jatkuvasti, oli vähän toivoton ja koominen olo siellä lehtikasojen ja punkkien saartamana, vuorenhuipun häämöttäessä jossain kaukana. Upotin mun rakkaat converset mutaan, eksyttiin jonkun maatalon pihaan jossa kaksi tyttöä vuoli valtavaa puuta, ja lopulta päädyttiin autotielle, joka johti vuoren huipulle. Oltiin jo sen verran ehditty tarpoa, että otettiin sitten bussi loppumatkalle. :D Kunnon reippailijahemulit! Ulkoilun saldona Aino sai kaksi uutta takertuvaista ystävää, nimittäin kaksikin eri punkkia löysi kodin Ainosta. Onneksi huomattiin ne pian ja Aino päästi niistä eroon. Hyi yäk.

Note to self: selvitä ennen seuraavaa vuorikeissiä, että missä patikointipolku kulkee!

Euroviisukisakatsomo. Selvästi jengi ei meinaa pysyä housuissaan.

Tähän asti kiivettiin.

Ja tänne otettiin bussi.

Huomatkaa naamallaan nukkuva mies taka-alalla (ei ollut kuollut, se käänsi myöhemmin kylkeä).

Nina <3

Brunssit partsilla alkaa olla jo tapa.

Lauantaina mentiin Salzachseelle aurinkoa moikkailemaan. Moimoiii.

Ja sit loppuun vielä piristykseksi tosi vaivaantunut pretzel-poseeraus, auf wiedersehen.