Uppsala & Tukholma

Tällä kertaa kuvia vähän erilaisista maisemista, ei näy vuoria eikä schnitzeleitä, mutta sen sijaan puhdasta skandinaavista luontoa ja hyvin myöhäinen pohjolan kevät. Ja tietysti paras Ruotsin antama lahja maailmalle, eli Sandra.

Viime viikon tiistaina menin junalla Muncheniin, jossa kävin Pauliinan kanssa illallisella. Nukuin yhden yön muhkealla ilmapatjalla Paven lattialla, ja aamulla kello kuuden aikoihin lähdin takaisin kohti juna-asemaa, josta lähti bussi Memmingenin lentokentälle. Tämä oli mun ensimmäinen Ryan Air -kokemus, ja vaikka muuten kaikki sujuikin ihan sutjakasti, on mun mielestä vähän huijausta että Memmingeniä saa kutsua Munchenin lentokentäksi ja Skavstaa Tukholmaksi. Molemmilta kentiltä on yli 100 km matkaa kaupunkiin. Sama että Lahdessa olisi lentokenttä, joka kaikissa nettihauissa näkyisi kuitenkin Helsinkinä...

Maksoin menopaluusta vain 34 euroa, mutta kun siihen laskee lisäksi kalliit lentokenttäbussit (2 x 19,50 € Munchenissä, 2 x 13 € Ruotsissa) ja matkat Salzburgista Muncheniin ja toisin päin, matkaaminen Salzburgista Tukholmaan ja takaisin maksoi yhteensä noin 130 euroa. Matkustin pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, joten shampoita ja muita nesteitä ei voinut pakata mukaan, elin Uppsalassa aika pitkälti Sandran vieraanvaraisuuden varassa. Kymmenen kiloa tavaraa vajaaksi viikoksi riitti ihan hyvin. Takaisin Itävaltaan tullessa valvoin yhden yön Tukholman kaduilla odotellen 03:30 lähtevää lentokenttäbussia, ja matkustin Uppsalasta Salzburgiin 14 tuntia putkeen.

Mitäpä ei ihminen tekisi halpojen lentojen vuoksi.

Päivä alkaa hyvin kun aamupalaksi syö tämän.

Ja raejuustoa ja ruisleipää maksapasteijan kanssa! Uuh!

Sandra ja kissankorvat, heh heh

Uppsala, Pekka Töpöhännän kotikaupunki.

Tortillafiestat Sandran opiskelijaboksissa.

Ensimmäisenä päivänä kiertelin yksikseni Tukholmaa, odotin että Sandra pääsisi töistä. Aurinko paistoi ja ilmassa tuntui sekä meri että pohjoismaisuus, oli todella kotoisa olo. Tukholma ja sen ihmiset näyttivät kauniilta, Gamla Stanin kahviloiden terasseilla istuskeli jengiä nauttimassa kevään ensimmäisistä lämmöistä, ja ihmiset olivat ihanan hyväntuulisia ja puheliaita - Tukholma oli siis parhaimmillaan. Istuin satamaan kirjoittamaan postikortteja (hyvä saada nää velvollisuudet pois alta heti matkan ensimmäisten tuntien aikana) ja vaan fiilistelin. Eli nautiskelin, hengailin vaan ja mietin että no nyt on kivaa. 

Uppsalakin oli oikein sympaattinen paikka. Mun mielikuvissa Uppsala tarkoittaa samaa kuin Pekka Töpöhäntä, ja aika sellainen se olikin. Paljon kivoja ruotsalaisia vanhoja taloja ja polkupyöriä. Oon niin tottunut Itävallassa meidän mummonaapurustoon, että olin aika ihmeissäni miten nuorta porukkaa Uppsalassa tuli koko ajan vastaan, tuntui että ihmisten keski-ikä oli vain vähän päälle kaksikymmentä. Todellinen opiskelijakaupunki, kokonaisia asuinalueita, joissa oli pelkkiä opiskelija-asuntoja. Perjantaina käytiin ensin yksissä opiskelijabileissä (joita Uppsalassa riittää) ja sen jälkeen vielä paikallisessa pubissa, joissa molemmissa ihmisiä tuli koko ajan juttelemaan meille. Kenties ihmisten nauttimalla oluella oli näppinsä pelissä, mutta sain ruotsalaisista ihan äärimmäisen ystävällisen, puheliaan ja kaikin puolin mukavan mielikuvan, niin mutkaton tunnelma siellä oli. Kotimatkalla päädyttiin vielä jatkoillekin, ja sieltä käveltiin auringonnousussa takaisin Sandran kämpälle. Samanlainen aamutunnelma kuin kesäisin Suomessa, kun kaduilla ei näy ketään, on ihan valoisaa ja hiljaista. Pohjoismaat rulaa.

Shoppailijoita Tukholman Drottninggatanilla.

Kauniskaunis Gamla Stan.

Lauantain lounas ruotsalaisessa hamppariketjussa Maxissa.

Uppsalassa ei ole kauheasti turisteille nähtävää tai tehtävää. Joen varrelle voi istahtaa kahville tai oluelle, pari museota löytyy, kauniita taloja voi ihastella, ja sitten on tietysti se yksi iso kirkko jossa kuuluu piipahtaa, mutta muuten Uppsala on lähinnä kiva ja söpö kaupunki. Opiskelijalle se olisi varmasti tosi hyvä paikka asua, niin paljon muita nuoria ja opiskelijaelämää, ja pyörällä pääsee kätevästi kaikkialle. Sandra kertoi, että yhdessä osassa Uppsalaa on 1970-luvulta asti ollut tapana, että joka ilta kello 22:00 opiskelijat avaavat ikkunansa ja karjuvat opiskelustressinsä siitä ulos. Kuka tahansa voi osallistua joka tuntee tarvetta huutamiseen, vaikkei stressiä olisikaan. Kivahan se on joskus kiljua.

Käytiin Sandran kanssa muutamassa tunnelmallisessa kahvilassa ja pysähdyttiin ilmaiselle poliittiselle kermakakulle Eurooppa-päivänä - siinä muutama syy lisää, miksi Uppsala on kiva paikka. Mutta tietysti Uppsalassa parasta oli Sandran seura. Hongkongissa vaihdossa ollessa vietettiin päivittäin aikaa yhdessä ja raportoitiin toisillemme käytännössä jokikinen asia joka tapahtui niinä tunteina kun oltiin erossa. Nyt tultiin vähintäänkin yhtä hyvin juttuun kuin neljä kuukautta sitten toisella puolella maapalloa, puhuttiin ja puitiin läpi kaikki mitä viime kuukausien aikana on kullekin tapahtunut, ja siinä riittikin puhuttavaa. Hyvä että Ruotsi on niin lähellä. On siis ihan mahdollista että vielä joskus saan Sandran vastavierailulle joko Salzburgiin tai Helsinkiin, olisi kivaa päästä puolestaan näyttämään omia huudeja ja esittelemään kaikki ne ihmiset joista jatkuvasti puhun.

Sellainen pieni Ruotsi-getaway. Oli sen verran kotoisa olo että oli kummallista palata Ruotsista Itävaltaan eikä Suomeen. No, ainakin mulla oli laukussa kotimatkalla ruisleipää, Dumleja ja sinappisilliä. Winning!

Jesse Ruotsissa.

Pekka Töpöhäntä -kirkko.