Pikaberliini

Viikko sitten Salzburgiin palatessa ehdin kivasti viettää pari tuntia aikaa Berliinissä. Vasta Emman käydessä täällä mulle selvisi että Tegelin kentältä ehtii Berliinin keskustaan ihan hyvin - varsinkin kun välillä odottelen mun jatkolentoa kuusi tuntia tai enemmänkin. Bussilla Alexanderplatzille menee reilu puoli tuntia, ja parissa tunnissa ehtii hyvin kävellä vaikka minne tai käydä vaikka missä kaupoissa tai syömässä. Ostin Club Maten (tietysti), makoilin nurtsilla ja tsekkailin ohikulkijoita, sain jopa opiskeltua muutamat powerpointit torstaina olleeseen kokeeseen. Berliininmunkissa oli ihanan laiska aurinkoinen kesäpäivän tunnelma, jengiä oli kaduilla ja puistoissa hurjan paljon, ja tuntui että kellään ei ollut muuta tekemistä kuin auringosta nauttiminen. Tai no, yksi ukkeli soitti säkkipilliä. Se on niin ihme instrumentti. Nauttiiko joku sen kuuntelemisesta oikeasti? Oisin voinut heittää pari euroa jos se olisi suostunut lopettamaan...

Berliini on niin jees. Maaliskuussa kun oltiin siellä luokkaretkellä ITB-turismimessuilla kaupunki ei ollut ihan niin edukseen, muistan vaan viiman ja lumisateen ja sen urpon mitfahrgelegenheit-tyypin joka ei ilmestynyt hakemaan mua pakkasesta sunnuntaiaamuna. Fiilis oli tällä kertaa aivan erilainen. Olisi tehnyt mieli istahtaa alas jokaiseen kahvilaan mutustamaan kakkua, ottaa U-bahn jonnekin Berliinin laitamille tai röhnöttää joenvarrella aurinkotuolissa juomassa kylmää saksalaista olutta auringonlaskuun asti. Oon kuitenkin sen verran neuroottinen lennolle ehtimisen suhteen, että reilu kaksi tuntia ennen lennon lähtöaikaa otin TXL-bussin takaisin kentälle. Siellä sain sitten odotella kylmällä ja kolkolla Tegelin kentällä - vaikka olisin ihan hyvin ehtinyt hengailla kaupungilla vähän pidempäänkin.

Berliinissä on sitä jotain. Joskus olisi siistiä viipyä vähän pidempäänkin ja tutustua kaupunkiin niin kunnolla että esimerkiksi osaisin erottaa kaupunginosat toisistaan :'D

Turisteja oli älyttömät määrät, myös suomalaisia ja suomenkieltä tuli bongattua aika paljon.

Tykkään AirBerlinistä. Halpalentoyhtiö mutta silti niin hyvä.

"Du bist verrückt mein Kind, du musst nach Berlin."

Auringonlaskut lentokoneen ikkunasta on ihan näyttäviä välillä.

Olin jo muutaman kuukauden lupaillut mun kämppiksille tuovani vielä jonain päivänä poroa niille maisteltavaksi. Viime viikolla valmistin mun elämäni ensimmäisen poronkäristyksen, lohta & Jälkiuunileipää, perunamuusia ja mustikkapiirakkaa. Sairaan hyvää, naminam. Vähän naurattaa Suomen ruokakulttuuri joka on aika mausteeton ja perustuu vaan muutamiin raaka-aineisiin (vertaa esim. italialainen tai ranskalainen keittiö), mutta mitäs sitä kikkailemaan kun kaikki on hyvää näinkin. Poro sai erityispropsit.

Sinne meni se Petteri Punakuono :(