Good people, bad people

In this picture you can see my computer, a campaign poster of Mr. Wong, the two DVDs he gave me, my chocolate
calendar (so many days have already been opened! Time goes too fast!)  and my first lost and then found Nokia.

Last week was as busy as I said before. Between the presentations I had some time for fun things as well. On Tuesday we went to Mr. Wong's for dinner, and the owner of that place just makes me so happy every time, he is one of the nicest people I have ever met, he is just so genuinely nice to people he has never met before and probably even won't meet again. This time we were talking about musicals (Mr. Wong absolutely loves musicals), and then he gave me two musicals on DVD, just because he likes them and thinks that everyone should see them. He told me he bought 40 DVDs just so that he could give them to students who eat at his restaurant, apparently because according to him, "it's better to watch a nice movie together with friends than to go out and spend your money on alcohol in Wan Chai or Lan Kwai Fong". He also arranges barbecue parties at his own flat for exchange students free of charge - and he is not even there himself! We know these Austrians who went to one of these parties, and Mr. Wong had just given the key to his apartment for some German exchange students and put all the food and beer ready, and then there were 12 people just eating and drinking for the whole evening, and they left before Mr. Wong got home. When we asked why does he do such nice things, he said it's because "most of the students are here with their parents money, I don't want your parents money, I can give you food!". Such an amazing person. It is hard for me to understand that somebody is being so nice with no hidden agenda behind it all, because at least in Europe it is not normal to be so indulgent towards so many random people. Slowly I'm starting to understand that it is possible to have people like him in this world. I wish you could all get the chance to meet him, but sadly he said he will close his restaurant in the end of the year to get some holiday, but he might open it again later in some other location.

So after the dinner I felt very nice and happy, it's impossible to leave Mr. Wong's with a sad face. We went to a bar, and then a drunk Australian idiot stole my phone. My good mood was gone in seconds. He tried to steal my money as well but I caught him doing this, so I got all my money back, but I didn't realize my phone was gone before we got into the taxi. Luckily he probably had realized that my old crappy Nokia is worth nothing and he had left it somewhere in the bar, where a local dude had found it. I tried to call my phone maybe 10 times, and finally someone answered, and they said they could leave it to the bar so that I could pick it up the next day. Hong Kong is such a safe place, and it really doesn't surprise me that when something like this happens, it's a western person doing it. I was so angry afterwards, but when I got my phone back the next day all I could think was that it's good there's so many nice people to compensate the assholes (like this Australian one) in this world. First meeting someone as awesome as Mr. Wong, then meeting this pathetic Australian creature, but then in the end some good honest person just left my phone at the bar when I asked him to. I guess not all hope is gone in this world?

So what did we learn from this? Not even in Hong Kong everyone is trustworthy (surprise!). And watch after your bag at all times. This episode worked as a good wake-up call since I didn't really lose anything in the end, and I've been pretty care-free with my belongings so far. Not anymore.

Sinivalkoiset bailut

Onnea 95-vuotiaalle Suomelle!

Suomen konsulaatti Honkkareissa järjesti itsenäisyyspäivävastaanoton Happy Valleyssa, ja oltiin muiden
suomalaisten vaihtareiden kanssa ilmoittauduttu bailuihin muutamaa päivää aikaisemmin. Puettiin rinkan pohjalla
lojuneet parhaat releet päälle ja saavuttiin paikalle kello 18. En oo koskaan aikaisemmin ollut juhlissa, joissa
tarjoilijat kävelevät ympäriinsä finger foodeja kantaen ja viinilasia tullaan täyttämään ennen kuin se on edes
ehtinyt tyhjentyä. Aluksi tarjolla tosiaan oli pieniä fiinejä naposteltavia, lohirullia ja kaviaaria, ja tunsin olevani
todella väärässä paikassa kaikkien niiden pukumiesten keskellä. Verkostoituminen oikein loisti juhlakansan 
kasvoilta, mutta meidän vaihtareiden tuntemisesta ei varmaan olisi kauheasti iloa kenenkään bisnekselle, joten
saatiin olla melko rauhssa keskenämme ja ihmetellä meininkiä. Outoa edes ajatella, että jotkut ihmiset ovat
tollaisissa juhlissa kuin kala vedessä, kun mulle kaikki patsastelu tuntuu niin vieraalta! Mutta ilta oli kaikin puolin
hauska, mikäs siinä hyvässä seurassa ja tarjoilun pelatessa ;D

Juhliin oli hankittu orkesteri joka soitti Maamme-laulun, meinasin ihan herkistyä kun se kuulosti niin kauniilta
ja mahtipontiselta pienessä salissa. Sitten saatiin kuunnella pari puhetta, ensin kansallispukuun pukeutunut konsuli
kehui Suomen maasta taivaisiin, ja sitten Hongkongin tärkein heppu eli chief executive of Hong Kong kehui 
hetken Suomen ja Hongkongin läheisiä välejä. Päällimmäisenä näistä puheista mulle jäi mieleen
1) Suomen tärkein vientituote Hongkongiin on turkis, ja
2) Hongkongissa on ollut jonkinlainen Suomen edustusto jo lähes 90 vuoden ajan.

Orkesteri soittaa Maamme-laulua. Kuulosti oikein mukavalta.

Chief executive of Hong Kong oli hauskan oloinen heppu.

Nicholas & Petri

Toivottiin jotain Suomi-aiheisia ruokia, esim. Saarioisen mikropizzoja tai hapankorppua.
Mutta saatiinkin minihampparia ja kanankoipia, close enough.

Happy Valley

Yllä olevassa kuvassa näkyy Happy Valley. Tällä kertaa oltiin siellä torstaina, mutta keskiviikkoiltaisin siellä
järjestetään horse racing (mikäs se nyt on suomeksi, hevoskisat? Hevosten juoksukisat? Ravit ilman vaunuja?),
jossa ihmiset lyövät vetoa voittajahepoista suorastaan sekopäisesti. Uhkapelit on muuten Honkkareissa laittomia,
mutta jostain syystä hevoskisat on sallittu, ja koska se on ainoa tapa päästä rahapelaamaan, niin se on ihan
huippusuosittua. Kaupungilla vähän joka kulmassa näkyy Hong Kong Jockey Clubin toimipisteitä, joissa voi
laittaa rahansa palamaan. Tunnelma paikan päällä on ihan kokemisen arvoinen, ja sisäänpääsy keskiviikkoisin
on vain HKD 10 eli yhden euron. Torstaina kun me pönötettiin 5. kerroksen parvekkeella ja katseltiin alas
valtakuntaamme, jengi pelasi raviradan keskellä futista ja aika paljon porukkaa oli lenkillä juoksemassa rataa
ympäri. Oikeassa alakulmassa näkyvä parkkis on keskiviikkoisin täynnä olutkojuja ja ihmisiä nautiskelemassa
vedonlyönnin tuomasta jännityksestä, mutta muina päivinä aitioita voi vuokrata juhlatilaisuuksiin ja ilmeisesti 
rata ympäristöineen on urheilijoiden käytössä.

Suomalaisvaihtareita.

Presidenttiainesta.

Ja sitten ne afterpartyt.

Oli muuten tosi hyvä itsenäisyyspäivä. Suomea on ihana päästä aina välillä puhumaan, ja no, onhan 
suomalaiset oikeesti aika hauskaa sakkia. :D

Byebye November!

Here's some random pictures from the last month.

My Chinese toilet neighbor had a birthday party in a Chinese restaurant.

A weird fish swam.

Cable cars went up an down in Ocean Park.

On my birthday we went for a dinner and some beers with a guy we met in Shanghai.

A panda was rolling around and pooing in Ocean Park.

Many Germans sang karaoke.

A woman sold snacks in TST.

Kathi and Alex ate snacks in TST.

Mona Lisa was made of toasts in K11 shopping centre.

Reindeer stood tall.

A creepy bunny walked around Lan Kwai Fong.

A creepy Patrick did the same.

Kids with their parents were waiting for a performance.

Alex bought a weird beer.

Our Indian ex-classmate Ashutosh visited Hong Kong for one night.

We went to LKF maybe a bit too many times.

Hong Kong got some really tacky Christmas decorations.

This coming week I have 3 group presentations... I'm not a big fan of presenting anything in front of the class, so I'll be very happy on Thursday when they're all done.

:D

Well. Mukavaa ekaa adventtia itse kullekin säädylle!

Hongkongilaiset

9/10 Hong Kong girl -poseerausta, meitsi osaa.

Päivät ne vaan vierii eteenpäin hurjaa vauhtia. Tänään sain avata mun suklaakalenterista ensimmäisen luukun, ja sisältö maistui oikeastaan melkoisen pahalta, kahvin kanssa juuri ja juuri menetteli. Suklaajoulukalenterin pointti taitaakin olla itse avaamisprosessi eikä niinkään se makunautinto. Samalla kun availen luukkuja ja lasken päiviä jouluun, lähtölaskenta lukukauden päättymiseen on käynnissä, viimeinen koe kun on kaksi päivää ennen joulua. Apua.

Nyt voisin esitellä Hongkongia ja sen asukkaita vähän syvemmin, kun kerran olen saanut jonkun verran empiiristä tutkimusta kasaan aiheesta. Aina välillä törmään johonkin ihmeellisyyksiin ja mietin, että tuosta pitää mainita blogissa, mutta aina koneen ääressä ne jutut ehtivät unohtua. Toivottavasti tämä kirjoitus avaa vähän enemmän teille tätä paikkaa ja sen ulottuvuuksia, ja niille jotka tänne on tulossa, tästä voi poimia vinkkejä, heh.

Hongkongilaisuus. Tosiaan kannattaa pitää mielessä, että vaikka Hongkong virallisesti onkin osa Kiinaa, niin hongkongilaiset ovat todella ylpeitä hongkongilaisuudestaan, eivätkä miellä itseään kiinalaisiksi. Kiina-vastaisuus on yleistä, mannerkiinalaisista puhutaan vähättelevään tai halveksivaan sävyyn, ja yliopistolla ja asuntolalla hongkongilaiset ja mannerkiinalaiset hengailevat usein eri porukoissa. Yksi kiistanaihe on se, että kiinalaisia virtaa Hongkongiin opiskelemaan ja viemään yliopistopaikkoja, ja mannerkiinalaisille suodaan oikeuksia, joita paikalliset eivät saa.

Bakteerikammo. Tiedätteko ne sellaiset siivousmaskit / hengityssuojaimet, joita aina välillä näkee aasialaisten kasvoilla uutiskuvissa, kun puhutaan SARSista tai muusta epidemiasta? Honkkareissa niitä näkee ihmisten kasvoilla useasti. Usein syy on kuitenkin se, että maskia pitävä tyyppi on itse kipeä, ja yrittää maskin avulla välttää muiden tartuttamisen. Meidän asuntolan aulassa on tarjolla "ilmaisia hengityssuojaimia", joiden käyttö on suositeltavaa, jos on yskä tai nuha tai mikä vaan. Jotkut pitävät suojaimia silloin, kun hengitysilma on erityisen saasteista, mutta useimmiten syy on tosiaan vaan se, että kyseinen henkilö sairastaa. Hongkong on niin tiiviisti asuttu kaupunki, että epidemiat varmasti leviävät ihan hurjaa vauhtia, kun sille päälle sattuvat, eli oikeastaan bakteerikammo on ihan ymmärrettävää.

Koululla ja asuntolalla on seinät täynnä valistavia julisteita, joissa ohjeistetaan että miten kädet pestään oikein, mitkä oireet vaativat lääkärillä käymistä, ja miten vältät muiden tartuttamisen. Käytännössä mitään ei laiteta kädestä suuhun, niistäminen julkisesti on törkeää, ja itsekin olen jo tottunut siihen, että yskiminen on noloa ja yritän vältellä sitä parhaani mukaan. Yllättävän nopeasti paikallisiin normeihin mukautuu.

Syöminen. Hongkongissa on osattava syödä puikoilla. Piste. Osaaminen on tietysti suhteellista, kuvittelin itse osaavani jo aika hyvin, kunnes menin lounaalle mun luokkakavereiden kanssa, ja tilattiin kanansiipiä. Siis sellaisia kivoja pieniä kananpaloja, jotka tulee järsiä niin, että vain luut on jäljellä. Se oli aika haaste saada nakerretuksi puikkojen avulla. Käsillä syöminen on hongkongilaisten mielestä enemmän tai vähemmän barbaarista ja noloa. Myös pöytään tuotavat suolapähkinät tulee napata puikoilla, jos vain sellaiset on saatavilla. Veikkaan että tämä juontaa juurensa juurikin tuosta bakteerikammosta.

Taksikuskit. Taksien toiminta Honkkareissa on mulle vieläkin pimennossa. Aluksi olin loukkaantunut siitä, että usein tyhjät taksit vain ajoivat meidän ohitse, kun yritettiin pysäyttää niitä, ihmeteltiin että mikä kumma niillä on länsimaalaisia vastaan. Sitten kerran otettiin taksi Hong Kong Islandille. Meillä oli kartta, jonka avulla näytettiin, mihin haluttiin mennä. Taksikuski ei puhunut englantia ollenkaan, ja ilmeisesti ei myöskään osannut lukea karttaa. Jonkun ajan ihmeteltyään päämäärää kuski sanoi "Okay" ja lähti ajamaan, oletettiin että tyyppi tiesi minne mennä. Noin kymmenen minuutin kuluttua tajuttiin, että kuski oli ajamassa pohjoiseen kohti New Territoriesia, kun me haluttiin mennä tunneliin veden ali Hong Kong Islandille etelään. Siitä alkoi kauhea säätö, katsottiin uudelleen karttaa, näytettiin osoitetta älypuhelimesta, ja taas kuski sanoi "Okay" ja lähti ajamaan. Parin minuutin kuluttua tajuttiin, että oltiin edelleen ajamassa kohti pohjoista, ja tässä vaiheessa alkoi jo vähän ärsyttää. Kuskikin oli silminnähden tuskissaan ja soitti johonkin numeroon, jossa vastasi englantia puhuva tyyppi, ja yritettiin selvittää päämäärää puhelimitse jonkun satunnaisen hepun kanssa. Vihdoin saatiin selville, että tämä taksi ei saa ajaa Hong Kong Islandille ollenkaan. Jees. Käytettiin siis 40 minuuttia ajaen ympäriinsä taksissa joka ei edes saa / voi / pysty ajaa sinne mihin haluttiin. Kuski oli kuitenkin todella ystävällinen ja ajoi meidät takaisin sinne mistä alunperin lähdettiin eikä pyytänyt maksua ollenkaan. Otettiin sitten toinen taksi, ja kaikki sujui helposti englanniksi. Pikkuhiljaa alan oppia, että jos päämäärä on vähänkään outo, kannattaa aina olla paikan nimi kirjoitettuna kanttooninkiinaksi, eikä kuulu loukkaantua, jos taksikuski ei suostu ottamaan autoonsa. Se on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto.

Länsimaalaisuus. Hongkongilaisten suhtautuminen länsimaalaisiin jakautuu kahteen kategoriaan. Joko länsimaalaista elämäntapaa ihaillaan (monet jenkkien TV-sarjat on täällä huippusuosittuja), tytöt haaveilevat luksuselämästä Manhattanilla, vapautta ja ympäriinsä matkustelua kadehditaan ja länsimaalaista ulkonäköä kehutaan ("Länsimaalaisilla on niin pitkät silmäripset!", "You look like a Barbie!", "I wish I was so tall!", "Western guys are so handsome!" ja niin edelleen). Toinen suhtautuminen on naureskelu, ihmettely ja silmien pyörittely. Hongkongilaisilla on valkoihoisille kanttooninkiinalainen nimitys joka kääntyy englanniksi white ghost, joka ei ole erityisen törkeä termi muttei ainakaan kohteliaisuus. Länsimaalaiset ovat isoja ja kömpelöitä, ja monet on hongkongilaisten mielestä myös huonotapaisia. Me emme kestä mausteista ruokaa, kuljetaan t-paidassa kun sää on freezing, ollaan huvittavia kun ei osata syödä puikoilla, vilautetaan Octopus cardia metroon mentäessä liian hitaasti, syödään McDonald'sissa ja meidän huumorintaju, ilmeikkyys ja muu naaman vääntely on todella outoa eikä sarkasmi toimi täällä ollenkaan. Aina kun mulla on jalassa sandaalit tai flipflopit, mun tatuointeja tuijotetaan, koska Honkkareissa on edelleen vallalla ajatus, että vain tuhmilla ihmisillä on tatuointeja, tai sitten tatuointi otetaan paikkaan jonka voi aina piilottaa omilta vanhemmiltaan.

Nojoo. Jonkun verran löytyy onneksi niitäkin tyyppejä, joiden silmissä me kaikki ollaan vain ihmisiä, riippumatta siitä että mistä päin maailmaa tullaan ;) 

"Typical Hong Kong girl". Kukaan ei myönnä olevansa typical Hong Kong girl, mutta ei tää termi ihan tyhjästä oo nyhjästy. Tällainen tyttö harrastaa shoppailua, peilailee itseään jatkuvasti, rakastaa merkkivaatteita, on vähän liian ylpeä, puhuu aina vaan pojista ja shoppailusta (mutta kukaan poika ei ole hänelle tarpeeksi hyvä), arvostaa rahaa yli kaiken, näppäilee älypuhelintaan jatkuvasti ja ottaa itsestään ja kavereistaan koko ajan kuvia joissa poseerataan kaksi sormea peace-merkkimäisesti pystyssä. Ja hongkongilaistytöt eivät harrasta urheilua, koska urheilu on miehiä varten. Yäk, siis hikoiluhan on tosi ällöttävää eikä yhtään naisellista.

Raha ja asuminen. Hongkongin minimipalkka on 2,80 euroa tunnilta. Kaupan kassalla tienaa yleensä 3 euroa tunnilta ja Starbucksissa tai muussa kansainvälisessä ketjussa palkka saattaa olla noin 5 euroa. Palkkoihin nähden Hongkong on todella kallis ja vuokrat kohtuuttomat. Asunnot ovat minimaalisia ja vuokrat hipoo taivaita, on ihan tavallista että kuusihenkinen perhe asuu kaksiossa. Pyykit kuivataan ikkunasta ulkona kuivaustelineessä koska asunnossa ei vain yksinkertaisesti ole tilaa. Opiskelijat asuvat yleensä vanhempiensa luona koko yliopistoajan, koska kotoa pois muuttaminen ei mitenkään ole taloudellisesti mahdollista opiskelujen aikana. Rahaan ja rikkauteen suhtautuminen on myös vähän hämmentävää suomalaisesta vinkkelistä. Esimerkiksi yhdella luennolla opettaja kysyi kaikilta, missä kaupunginosassa opiskelijat asuvat, ja kun pari tyyppiä sanoi asuvansa Centralissa, opettajan reaktio oli "Ahaa, eli olet siis rikas! Tai siis, vanhempasi ovat varmasti rikkaita."

Ehkä tämä riittää tältä erää. Jännä paikka tää Hongkong.

Fine dining

In Mong Kok, on the same street as Mr. Wong's, there's the cheapest Michelin star restaurant in the world. Or at least that's what people say. We went there on Friday with Sandra, her sister, and her sister's husband around 1PM, and I honestly thought there would be no queue at that time, but seems like there is always people waiting outside to get in. We got a waiting number and the waiter told we'd get in after about 1,5 hours, so we decided to walk around a bit and then came back to wait for our turn. In the evenings it's almost always full, you have to be there really early to be able to get a seat. The restaurant is very tiny so there's no chance to get in with a big group.

People waiting for their turn to get some Michelin star dim sum

Residents drying their clothes above a Michelin star restaurant

A very fancy menu

While waiting you can choose what to order from the menu and then when stepping in you give the paper to the waiter. There's dim sum (steamed dishes), rice, vermicelli, and deep fried dishes available, everything around HKD15 - 25. When we got in, they first put us sitting in different corners of the restaurant, because there was no place for 4, but when some people left we got to sit next to each other :'D The restaurant is so unpretentious, just a small family-business-like room with no space to move. It looked like they hadn't changed a thing after getting a Michelin star, everything was very simple. Probably what had happened is that the restaurant was just like any dim sum place in Hong Kong with no big ambitious plans on growing, and then some Michelin dude came in and liked it a lot, and suddenly the number of customers just exploded...

And the food - well, it's very good. I've had dim sum quite a few times and this was definitely the best one I've had so far. The prices are very good, we got 11 dishes and paid HKD50 each (5 euros). Not a bad deal for a Michelin star restaurant! The only minus in this place is that because it's so small and popular, the staff is trying to make you leave as soon as you've had your last bite, so it's not a very relaxing restaurant experience. But an experience anyway.

Mong Kok has so many gun shops and weird army stuff

The Paeaejaervi sisters :)

Certificates say it's a good restaurant.

That's pretty much it, there's seats for about 20 people in there.

Rainy days in Hong Kong

Sticker shop

One month of school left! I can't believe how fast time goes by. Inka and Jenny will fly here after Christmas, we'll spend a week in Hong Kong together and on the 3rd of January we're off to the Philippines. It's great not to have specific plans, so far the only thing we know is that we'll travel to Indonesia at some point, and I have to be back in Austria in the end of February. Two fantastic months ahead of us in southeast Asia.

I'm not sure if I have told this here before, but I've come to the conclusion that I absolutely love Hong Kong. Few weeks ago I was almost bored with the city, but now I've started to love it again, and even more than in the beginning. Yesterday it was raining almost the whole day, I didn't have any school, so in the afternoon I went walking around and took pictures. First I took a bus to Jordan Station, picked up my student Octopus card, then started walking on Nathan Road towards Mong Kok. The rain wasn't heavy at all. I saw so many interesting buildings and people and lights and foods and restaurants and shops and clothes... Hong Kong is so photogenic and fascinating. It's an endless stream of interesting details and small moments I wish I could all get filmed. As I said in my very first post from Hong Kong, the vibe is what appeals to me the most, the energy and the atmosphere are so different from any other place.

If you don't believe me, click HERE to watch a beautiful video clip filmed in this awesome city. I've seen it so many times, and every time it makes me appreciate this opportunity to be here and live here :)

One more reason to love Hong Kong; take away sushi for HKD3 a piece (0,30 euros)

Scene from our room window

One of the only places in the city where you can hear birds singing

Soy Street :''D

Market in Mong Kok

Gingerbread latte from Starbucks brought Christmas to me!