Hongkongilaiset

9/10 Hong Kong girl -poseerausta, meitsi osaa.

Päivät ne vaan vierii eteenpäin hurjaa vauhtia. Tänään sain avata mun suklaakalenterista ensimmäisen luukun, ja sisältö maistui oikeastaan melkoisen pahalta, kahvin kanssa juuri ja juuri menetteli. Suklaajoulukalenterin pointti taitaakin olla itse avaamisprosessi eikä niinkään se makunautinto. Samalla kun availen luukkuja ja lasken päiviä jouluun, lähtölaskenta lukukauden päättymiseen on käynnissä, viimeinen koe kun on kaksi päivää ennen joulua. Apua.

Nyt voisin esitellä Hongkongia ja sen asukkaita vähän syvemmin, kun kerran olen saanut jonkun verran empiiristä tutkimusta kasaan aiheesta. Aina välillä törmään johonkin ihmeellisyyksiin ja mietin, että tuosta pitää mainita blogissa, mutta aina koneen ääressä ne jutut ehtivät unohtua. Toivottavasti tämä kirjoitus avaa vähän enemmän teille tätä paikkaa ja sen ulottuvuuksia, ja niille jotka tänne on tulossa, tästä voi poimia vinkkejä, heh.

Hongkongilaisuus. Tosiaan kannattaa pitää mielessä, että vaikka Hongkong virallisesti onkin osa Kiinaa, niin hongkongilaiset ovat todella ylpeitä hongkongilaisuudestaan, eivätkä miellä itseään kiinalaisiksi. Kiina-vastaisuus on yleistä, mannerkiinalaisista puhutaan vähättelevään tai halveksivaan sävyyn, ja yliopistolla ja asuntolalla hongkongilaiset ja mannerkiinalaiset hengailevat usein eri porukoissa. Yksi kiistanaihe on se, että kiinalaisia virtaa Hongkongiin opiskelemaan ja viemään yliopistopaikkoja, ja mannerkiinalaisille suodaan oikeuksia, joita paikalliset eivät saa.

Bakteerikammo. Tiedätteko ne sellaiset siivousmaskit / hengityssuojaimet, joita aina välillä näkee aasialaisten kasvoilla uutiskuvissa, kun puhutaan SARSista tai muusta epidemiasta? Honkkareissa niitä näkee ihmisten kasvoilla useasti. Usein syy on kuitenkin se, että maskia pitävä tyyppi on itse kipeä, ja yrittää maskin avulla välttää muiden tartuttamisen. Meidän asuntolan aulassa on tarjolla "ilmaisia hengityssuojaimia", joiden käyttö on suositeltavaa, jos on yskä tai nuha tai mikä vaan. Jotkut pitävät suojaimia silloin, kun hengitysilma on erityisen saasteista, mutta useimmiten syy on tosiaan vaan se, että kyseinen henkilö sairastaa. Hongkong on niin tiiviisti asuttu kaupunki, että epidemiat varmasti leviävät ihan hurjaa vauhtia, kun sille päälle sattuvat, eli oikeastaan bakteerikammo on ihan ymmärrettävää.

Koululla ja asuntolalla on seinät täynnä valistavia julisteita, joissa ohjeistetaan että miten kädet pestään oikein, mitkä oireet vaativat lääkärillä käymistä, ja miten vältät muiden tartuttamisen. Käytännössä mitään ei laiteta kädestä suuhun, niistäminen julkisesti on törkeää, ja itsekin olen jo tottunut siihen, että yskiminen on noloa ja yritän vältellä sitä parhaani mukaan. Yllättävän nopeasti paikallisiin normeihin mukautuu.

Syöminen. Hongkongissa on osattava syödä puikoilla. Piste. Osaaminen on tietysti suhteellista, kuvittelin itse osaavani jo aika hyvin, kunnes menin lounaalle mun luokkakavereiden kanssa, ja tilattiin kanansiipiä. Siis sellaisia kivoja pieniä kananpaloja, jotka tulee järsiä niin, että vain luut on jäljellä. Se oli aika haaste saada nakerretuksi puikkojen avulla. Käsillä syöminen on hongkongilaisten mielestä enemmän tai vähemmän barbaarista ja noloa. Myös pöytään tuotavat suolapähkinät tulee napata puikoilla, jos vain sellaiset on saatavilla. Veikkaan että tämä juontaa juurensa juurikin tuosta bakteerikammosta.

Taksikuskit. Taksien toiminta Honkkareissa on mulle vieläkin pimennossa. Aluksi olin loukkaantunut siitä, että usein tyhjät taksit vain ajoivat meidän ohitse, kun yritettiin pysäyttää niitä, ihmeteltiin että mikä kumma niillä on länsimaalaisia vastaan. Sitten kerran otettiin taksi Hong Kong Islandille. Meillä oli kartta, jonka avulla näytettiin, mihin haluttiin mennä. Taksikuski ei puhunut englantia ollenkaan, ja ilmeisesti ei myöskään osannut lukea karttaa. Jonkun ajan ihmeteltyään päämäärää kuski sanoi "Okay" ja lähti ajamaan, oletettiin että tyyppi tiesi minne mennä. Noin kymmenen minuutin kuluttua tajuttiin, että kuski oli ajamassa pohjoiseen kohti New Territoriesia, kun me haluttiin mennä tunneliin veden ali Hong Kong Islandille etelään. Siitä alkoi kauhea säätö, katsottiin uudelleen karttaa, näytettiin osoitetta älypuhelimesta, ja taas kuski sanoi "Okay" ja lähti ajamaan. Parin minuutin kuluttua tajuttiin, että oltiin edelleen ajamassa kohti pohjoista, ja tässä vaiheessa alkoi jo vähän ärsyttää. Kuskikin oli silminnähden tuskissaan ja soitti johonkin numeroon, jossa vastasi englantia puhuva tyyppi, ja yritettiin selvittää päämäärää puhelimitse jonkun satunnaisen hepun kanssa. Vihdoin saatiin selville, että tämä taksi ei saa ajaa Hong Kong Islandille ollenkaan. Jees. Käytettiin siis 40 minuuttia ajaen ympäriinsä taksissa joka ei edes saa / voi / pysty ajaa sinne mihin haluttiin. Kuski oli kuitenkin todella ystävällinen ja ajoi meidät takaisin sinne mistä alunperin lähdettiin eikä pyytänyt maksua ollenkaan. Otettiin sitten toinen taksi, ja kaikki sujui helposti englanniksi. Pikkuhiljaa alan oppia, että jos päämäärä on vähänkään outo, kannattaa aina olla paikan nimi kirjoitettuna kanttooninkiinaksi, eikä kuulu loukkaantua, jos taksikuski ei suostu ottamaan autoonsa. Se on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto.

Länsimaalaisuus. Hongkongilaisten suhtautuminen länsimaalaisiin jakautuu kahteen kategoriaan. Joko länsimaalaista elämäntapaa ihaillaan (monet jenkkien TV-sarjat on täällä huippusuosittuja), tytöt haaveilevat luksuselämästä Manhattanilla, vapautta ja ympäriinsä matkustelua kadehditaan ja länsimaalaista ulkonäköä kehutaan ("Länsimaalaisilla on niin pitkät silmäripset!", "You look like a Barbie!", "I wish I was so tall!", "Western guys are so handsome!" ja niin edelleen). Toinen suhtautuminen on naureskelu, ihmettely ja silmien pyörittely. Hongkongilaisilla on valkoihoisille kanttooninkiinalainen nimitys joka kääntyy englanniksi white ghost, joka ei ole erityisen törkeä termi muttei ainakaan kohteliaisuus. Länsimaalaiset ovat isoja ja kömpelöitä, ja monet on hongkongilaisten mielestä myös huonotapaisia. Me emme kestä mausteista ruokaa, kuljetaan t-paidassa kun sää on freezing, ollaan huvittavia kun ei osata syödä puikoilla, vilautetaan Octopus cardia metroon mentäessä liian hitaasti, syödään McDonald'sissa ja meidän huumorintaju, ilmeikkyys ja muu naaman vääntely on todella outoa eikä sarkasmi toimi täällä ollenkaan. Aina kun mulla on jalassa sandaalit tai flipflopit, mun tatuointeja tuijotetaan, koska Honkkareissa on edelleen vallalla ajatus, että vain tuhmilla ihmisillä on tatuointeja, tai sitten tatuointi otetaan paikkaan jonka voi aina piilottaa omilta vanhemmiltaan.

Nojoo. Jonkun verran löytyy onneksi niitäkin tyyppejä, joiden silmissä me kaikki ollaan vain ihmisiä, riippumatta siitä että mistä päin maailmaa tullaan ;) 

"Typical Hong Kong girl". Kukaan ei myönnä olevansa typical Hong Kong girl, mutta ei tää termi ihan tyhjästä oo nyhjästy. Tällainen tyttö harrastaa shoppailua, peilailee itseään jatkuvasti, rakastaa merkkivaatteita, on vähän liian ylpeä, puhuu aina vaan pojista ja shoppailusta (mutta kukaan poika ei ole hänelle tarpeeksi hyvä), arvostaa rahaa yli kaiken, näppäilee älypuhelintaan jatkuvasti ja ottaa itsestään ja kavereistaan koko ajan kuvia joissa poseerataan kaksi sormea peace-merkkimäisesti pystyssä. Ja hongkongilaistytöt eivät harrasta urheilua, koska urheilu on miehiä varten. Yäk, siis hikoiluhan on tosi ällöttävää eikä yhtään naisellista.

Raha ja asuminen. Hongkongin minimipalkka on 2,80 euroa tunnilta. Kaupan kassalla tienaa yleensä 3 euroa tunnilta ja Starbucksissa tai muussa kansainvälisessä ketjussa palkka saattaa olla noin 5 euroa. Palkkoihin nähden Hongkong on todella kallis ja vuokrat kohtuuttomat. Asunnot ovat minimaalisia ja vuokrat hipoo taivaita, on ihan tavallista että kuusihenkinen perhe asuu kaksiossa. Pyykit kuivataan ikkunasta ulkona kuivaustelineessä koska asunnossa ei vain yksinkertaisesti ole tilaa. Opiskelijat asuvat yleensä vanhempiensa luona koko yliopistoajan, koska kotoa pois muuttaminen ei mitenkään ole taloudellisesti mahdollista opiskelujen aikana. Rahaan ja rikkauteen suhtautuminen on myös vähän hämmentävää suomalaisesta vinkkelistä. Esimerkiksi yhdella luennolla opettaja kysyi kaikilta, missä kaupunginosassa opiskelijat asuvat, ja kun pari tyyppiä sanoi asuvansa Centralissa, opettajan reaktio oli "Ahaa, eli olet siis rikas! Tai siis, vanhempasi ovat varmasti rikkaita."

Ehkä tämä riittää tältä erää. Jännä paikka tää Hongkong.