Honkkari vs. normielo

Intialaista ruokaa Chunking Mansionsissa.
Kuva ei liity tekstiin ollenkaan.

Avautumisvaroitus.

Tänään mulla oli kaksi koetta, joista toinen oli pala kakkua, mutta iltapäivällä oli sitten Wine studiesin koe, joka oli valehtelematta yksi vaikeimmista kokeista joita koskaan oon tehnyt. Kurssin sisältö oli ihan käsittämättömän laaja, ja vaikka monella kurssilla pärjää pitkälle myös pelkällä maalaisjärjellä, niin Wine studiesissa oli vaan pakko tietää. Päättelykyky tai taito jauhaa niin sanottua bullshitia ei auttanut, mutta mulla on vankka usko että silti pääsen kurssista läpi, sillä kaikki muutkin olivat aika lirissä sen kokeen kanssa, joten ehkä kriteerit ei oo kauheen kovat. Kokeen lopuksi maisteltiin kolmea eri valkoviiniä ja yhtä punaviiniä, makuja, tuoksuja ja ulkomuotoa piti kuvailla ja lopuksi vielä päätellä että mikä rypälelaji oli kyseessä. Joo moro... Kyseinen kurssi ja opettaja olivat ihan mielettömän hyvät, joka viikko odotin tiistaita että pääsisin taas istumaan viiniluokkaan ja nauramaan opettajan käsittämättömän ilkeälle huumorille. Välillä sain itseni kiinni ajattelemasta, että "Ai tältä se tuntuu kun opiskelee jotain mielenkiintoista!" - muiden kurssien sisältö ja luennoitsijat ovat olleet melko ala-arvoisia. En tunne oppineeni paljoakaan Hongkongissa koulussa istuessa, mutta muuten vaihto on ollut hyvinkin opettavainen kokemus. Usein täällä kuulee sanottavan, että meidän koulu on yksi maailman parhaimmista turismikouluista, koska kaikki opettajat ja luennoitsijat ovat niin korkeasti koulutettuja. Valitettavasti korkeakaan koulutus ei takaa laadukkaita opetusmetodeja, sujuvaa englannin kieltä tai esiintymistaitoa. Olen viettänyt Hongkongissa monta turhautunutta tuntia istuen luokan taaimmaisessa rivissä kuunnellen opettajien mihinkään liittymättömiä kertomuksia lastensa edesottamuksista tai siitä, miten opettaja kerran söi kuusi hampurilaista ja oli sen jälkeen edelleen nälkäinen. Täydellistä ajan haaskausta. Yksi australialainen, joka opiskelee taloustieteitä, puki yhden kurssinsa osuvasti sanoiksi: "It feels like I'm not just wasting my time. I'm wasting my life!"

Toinen asia erikseen on opetustyyli, johon kuuluu käytännössä pelkkä powerpointien monotoninen ääneenluku. Ihme kahlaamista muka-akateemisessa mutavellissä. En tietenkään väitä että koko koulu olisi mitenkään läpimätä, ehkä mulla vain kävi huono tuuri kurssivalintojen kanssa, tai sitten en vaan ymmärrä aasialaista koulusysteemiä. Veikkaan ja toivon ensimmäistä vaihtoehtoa.

Pientä turhautumista kenties ilmassa? :D Vaikka rakastan Hongkongia ja haluan tulla tänne vielä jonain päivänä takaisin, niin on ihana ajatus, että parin viikon kuluttua vaihto on ohi. Tiedän kaipaavani Hongkongia heti kun olen karistellut sen tomut jaloistani, ja varmasti täällä olisi vielä vaikka kuinka tehtävää ja nähtävää, mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Honkkareista tulen kaipaamaan kaksikerroksisia busseja, halpoja & hyviä ravintoloita (erityisesti halpoja japanilaisa ravintoloita), asuntolan ilmaista kuntosalia, koulun kaoottista ruokalaa, taksin nappaamista lennosta, puoleenyöhön asti auki olevia ruokakauppoja, lyhyitä välimatkoja, keskiviikkoiltoja Wan Chaissa, Mr. Wongia, syömäpuikkoja, Octopus cardia, Beer Quotea, lounaita paikallisten luokkakavereiden kanssa, Nathan Roadia, karaokehuoneita, aamuöisiä grillihetkiä Sam's Kitchenissä, kuivausrumpua (se on niin kätevä - vaikkei todellakaan hyväksi vaatteille :P), asuntolan keittiössä olevaa kiehuvan veden hanaa, Seven-eleveniä, tuntemattomien ja puolituttujen moikkailua asuntolan käytävillä, Pub Crawleja pitkin Lan Kwai Fongia, Mong Kokin katumarketteja, näkymää Hong Kong Islandille, valoja ja värejä ja tuoksuja, ihmisvilinää, haahuilua, outouksia, kaupungin sykettä ja energiaa, ja tietysti muutamaa ihmistä joita en välttämättä tule enää ikinä näkemään.

Ja muutama juttu, joita en tule kaipaamaan: täydellinen yksityisyyden puute (mulle on todella hankalaa jakaa huone jonkun kanssa, ja itsestäni on tullut ilmi uusia & kärttyisiä puolia :'D), likainen kylpyhuone joka jaetaan tuntemattomien kanssa (ja äänieristys on muuten aika heikko, eli kaikki vessatoiminnot kuuluu naapurihuoneeseen), turhauttavat kurssit joilla en opi mitään, asuntolan takkuileva netti (Facebook lakkaa toimimasta joka ilta pariksi tunniksi kun kaikki ovat koneella samaan aikaan), säännöllisen päivärytmin puute (jos kerta ei ole mitään tekemistä, niin miksi heräisin ennen puoltapäivää?), meluisat yöt asuntolassa kun nukkuminen tuntuu mahdottomalta ja jengi kiljuu käytävillä, hongkongilainen käsitys kahvista, kylppärin suihku jonka toiminta on mulle edelleen pienoinen mysteeri (sitä on mahdotonta säätää sopivaan lämpötilaan), ikuinen joukosta erottuminen ja ulkopuolisuus, ja lopuksi mainittakoon hedelmien ja vihannesten korkea hinta. Ei ole kauheasti vihreitä juttuja tullut syötyä.

Jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolensa, kokonaisuudessaan väittäisin että Hongkong jää roimasti plussan puolelle :D Tervetuloa testaamaan vaan!

Edit: HAHA, heti avautumisesta seuraavana aamuna löytyi vessasta tällainen;

Saatiin noin viikko sitten uusi vessanaapuri kun toinen edellisistä muutti pois. Ei olla vielä kertaakaan tavattu tätä uutta tyyppiä, mutta kuultiin sen kämppikseltä että uusi naapuri on thaimaalainen kokoaikainen opiskelija.

Meillä on ollut tapana pitää omat shampoot hyllyillä suihkun ulkopuolella, ja uusi naapuri on jättänyt shampoonsa suihkuun, joten ollaan pari kertaa Kathin kanssa siirretty ne hyllyille ennen suihkuunmenoa, mitään sen kummempaa ajattelematta. Sitten tää sankari jättää meille peiliin viestin... Ei elämä. Mikä mua tässä naurattaa/ärsyttää:
1) tämänluontoisen asian vois kenties sanoa kasvotustenkin,
2) outo "minä olen asunut täällä jo kaksi vuotta" -asenne ja
3) oikeesti ketä kiinnostaa.

Tultiin siihen tulokseen ettei alennuta lappusotaan, vaan jos ikinä tavataan kasvotusten niin sanotaan että arvoisa naapuri, meitä ei voisi vähempää kiinnostaa mihin jätät shampoosi.

Naiset...