These are the days

Well hello! Penaattorin paluu.

Tein eilen henkilökohtaisen nukkumaanmenoennätyksen: suunnilleen 19:50 pistin pään tyynyyn, perjantai-iltana. Miten tähän on tultu?? Missä villi opiskelijaelämä? Missä elämä ylipäätään?? Tosin, mulla on tähän parikin hyvää tekosyytä, joista toinen oli aikainen työvuoro. Hyvin verottaa sosiaalista elämää noi puoli viiden herätykset. Plussana tietty se ettei kulu rahaa edellisillan rientoihin Salzburgin päätähuimaavassa yöelämässä. Jesh.

Aiemmin päivällä grillailtiin itseämme luokkalaisten kanssa tekojärven rannalla, paikan nimi taisi olla Salzachsee. Meidän luokkalainen intialaisjäbä Ashutosh muutti tänään aamulla Qatariin. Siitä tulee stuertti ja se päätti jättää koulun kesken. Sen kunniaksi hengailtiin viimeistä kertaa porukalla niin että sekin on paikalla, aijai. Outoa miten haikea olo tuli vaikkei me mitään best friends forevereja oltukaan, tai no, tietty aina harmittaa jos hauska tyyppi lähtee pois.

Ja läksiäislahjaksi luokan kuvalla varustettu t-paita. Awww!

Yksi päivä ajattelin. Harvinaista. Ajattelin sitä, että joskus parinkymmenen vuoden kuluttua katson elämääni taaksepäin, ja muistelen näitä Itävalta-vuosia luultavasti todella kaiholla, tyyliin those were the days. Että onko asia nyt niin, että this is it? Villit nuoruus- ja opiskelijavuodet, silloin kun ei ollut huolen häivää, arki oli yhtä suurta seikkailua ja uusiin ihmisiin tutustumista, elämä oli mahtavaa ja aikuisten velvollisuudet vain kaukaisena haamuna jossain tulevaisuudessa, niin se hetki on siis nyt? O-ou. Tänään ei ainakaan mennyt ihan nappiin, olin töissä 06-14, sitten poljin kaatosateessa kotiin ja jumituin koneelle tuntikausiksi, ajattelin tiskata mutten jaksanut, ja kohta meen nukkumaan jotta jaksan taas herätä aamupalavuoroon. Tällainen on siis villien nuoruusvuosieni lauantai. Ei kai tän ihan näin pitäisi mennä?

Samalla kun näitä juttuja pähkäilen, on iskenyt levottomuus, tekee jo kauheasti mieli Suomeen, Hong Kongiin, tai mihin vaan. Salzburg tuntuu liian pieneltä ja liian vanhalta. Vaikka tiedän, että monia tyyppejä täältä tulen myös ikävöimään, niin se vaan on että moottoritie on kuuma, kaupunkien valot mulle huutaa, ja laiva odottaa. Pitäisköhän alottaa tän lenkkeilyn lisäksi vielä vaikka meditointi tai joku muu mielenrauhaa antava harraste?

"You only live once, but if you do it right, once is enough."

Turisti, turisti, turisti

Nyt on musta viimeisetkin turistimehut imetty. Perheeni viisaimmat kävivät nimittäin kyläilemässä, ja äidin kanssa saatiin tsekattua niin monta turistinähtävyyttä, että peitottiin luultavasti jopa kamerakaulaiset japanilaiset tällä huimalla tahdillamme. Isi sen sijaan keräsi voimia sunnuntain maratonia varten eikä mielellään kävellyt muuten kuin jos oli ihan pakko. Oltiin äidin kanssa maratonreitin varrella huoltojoukkoina, ojennettiin sovituissa spoteissa panttereita ja 0,39 senttiä / tölkki maksanutta energiajuomaa. Isin aika oli 4h 12min 8sek, joka oli kuulemma pettymys, koska ennätystähän lähdettiin tavoittelemaan. Muuten koko 42 kilometrin matka sujui viileän sopivassa juoksusäässä, mutta noin 10 minuuttia ennen isin saapumista maaliin, taivaalta alkoi sataa vettä ja rakeita järjettömällä raivolla. Onneksi koko päivää ei ollut niin karmea keli, koko juttu olisi mennyt ihan pilalle.

Mulle iskee aina noissa juoksutapahtumissa lenkkikärpänen. Nyt sen purema oli niin tehokas, että oon jo uhonnut puolelle tuttavapiiristäni juoksevani maratonin ensi vuonna palattuani kevääksi takaisin Salzburgiin. Oon monena vuonna ollut keskustassa kannustamassa Helsinki City Marathonin juoksijoita, ja tunnelma on siellä niin mahtava, että tekee mieli itsekin liittyä hikiseen sakkiin ja juosta jalkansa kipeiksi. Salzburgin maraton on huomattavasti pienempi tapahtuma, alku ja lähtö tapahtuvat ihan vanhan keskustan sydämestä, ja reitti kulkee tasaista maastoa peltojen reunoilla. Tunnelma oli silti todella rento ja hauska. Ihmisten into ja puserrus on myös jotenkin liikuttavaa, ne ilmeet ja aito onnistumisen riemu, tuskan vääntämät kasvot, taputukset ja yhtenäisyyden tunne... Juoksutapahtumien idea kuulostaa tylsältä, mutta niitä on oikeasti viihdyttävää seurata.

Ehkä ensi vuonna minäkin...

Ensimmäinen pantterikarkkitauko

Toinen pantteritauko

Ja matka jatkuu.

Maratonin sai juosta myös 4 x 10 km joukkueissa, kuten kuvan neidot teki

Alle 100m maaliin! Sataa sataa ropisee.

Joku kreisi seisoskeli maratonin jälkeen päällään, huh.

Äiti ja isi oli Salzburgissa neljä kokonaista päivää, ja niiden päivien aikana tehtiin seuraavaa:

• Otettiin cable car Untersbergin huipulle (n. 1700m korkeuteen)
• Käveltiin Mirabell Gartenissa
• Vierailtiin mun opiskelijaluukussa
• Ihmeteltiin eläimiä Salzburg Zoossa
• Kummasteltiin modernia taidetta modernin taiteen museossa
• Ihasteltiin Mozartin synnyinkotia
• Kierreltiin Schloss Hellbrunnin sisätiloissa
• Napsittiin kuvia Hohensalzburgin näköalatasanteella
• Juotiin oluet Stieglin panimolla
• Hiljennyttiin parissa eri kirkossa (koska siellä piti olla hiljaa)
• Syötiin "originaalit" Sacher-kakkupalat
• Nähtiin Sound of Musicin kuuluisa paviljonki, Mozartin patsas, ja paljon muuta :D

Unohtamatta tietenkään kaikkia niitä herkullisia ruokia ja juomia, joita Salzburgilla on tarjota nälkäisille ja janoisille reissumiehille! Ehdin jo tottua ravintolaillallisiin ja jokapäiväisiin kakkukahveihin, mutta kai se on palattava takaisin koulun ruokalaan hiilarimössöjen ääreen sen sijaan, että nauttisi parsaa, pihvejä ja lohifileitä.

Sain tuliaisia :P~~~~

Ei paljoa naurata.

Äiti ja Salzach.

Äiti ja isi ottaa lepoa hotellihuoneessaan.

Illalla kävin katselemassa Andresin hipster-seinää.

Aamulla cable carilla Untersbergille.

Schloss Hellbrunn

Siinä ne on, mun fossiilit :)

Stieglin panimossa tyypit joi olutta ja sitten kappas, hevoset pelmahti telttaan.

Näkymä modernin taiteen museolta.

Oli pakko ottaa kuva museon ulkopuolelta, sisällä oli niin urpo taideteos. Tollaisten valkoisten korokkeiden päälle
oli laitettu suolakurkkuja pystyyn. Voiko joku selittää mulle mikä tässä on taidetta? Scheissea, sanon minä.

Tuus kattoon kattoon kun kärpänen tapettiin tapettiin.

Sima vs. Radler

Mitä tekee suomalainen 30. huhtikuuta maassa, jossa vappuaatto on vain yksi tavallinen bailupäivä muiden joukossa?

Vastaus: Valmistaa simaa, munkkeja, fisushotteja ja jälkiuunileipää lohen kera, ostaa läjän ilmapalloja ja serpentiiniä, kerää tuntemansa suomalaiset yhteen ja järjestää finnish vappu party ja kutsuu sitten myös muun maalaiset tuttunsa nauttimaan suomalaisista perinteistä.

Mulla kävi munkki kun sain kutsun suomalaisten Erasmus-vaihtareiden vappubileisiin yhden opiskelija-asuntolan kattoterassille. Tuli oikeesti vappufiilis, vaikken sitä uskonut saavuttavani tänä vuonna ollenkaan. Kannoin korteni kekoon tekemällä hedelmäturkkareista shotteja - success, kuten aina.

Iski muuten pieni opiskelija-asuntolakateus, kun näin ton kattoterassin. Ihana maisema auringonlaskuun ihan keskustan vanhan kaupungin holleilla! Tuntui mun muurahaiskämppiksillä varustettu huone aika tylsältä ja syrjäiseltä.

Aamulla sitten tutustuin itävaltalaisiin vappuperinteisiin, joista mulla ei etukäteen ollut harmaintakaan aavistusta. Sain sitten päivän aikana huomata, että täällä kylissä nostetaan miesvoimin pystyyn jättimäisiä puisia salkoja. Lederhoseneihin pukeutuneet miehet huhkivat helteessä joku pari tuntia yrittäessään saada pökkelöä pystyyn. Ja se pökkelö on siis todella valtava. Sitten sinne latvan lähelle on laitettu makkaroita tai pretzeleitä roikkumaan, jotta puun ollessa pystyssä sitä pitkin voi kiivetä, ja huipulla on jotain tavoittelemisen arvoista. Tämä on siis vappuinen ohjelmanumero. (Kuulostaapas tää nyt vieläkin oudommalta kuin mitä se todellisuudessa oli...)

Kun kalikka vihdoin oli vertikaalisuunnassa kohdillaan, ihmiset taputtivat ja jatkoivat radlerin hörppimistä. Perinteisiin kuulemma kuuluu myös, että vieraiden kylien asukit yrittävät varastaa pystyyn laitetun salon. Ihan älytöntä. Millä avaruussukkulalla tollaisen monikymmenmetrisen hökötyksen saa varastettua? Sitä kuulemma silti kuitenkin tapahtuu. Siksi salkoa vartioimassa on usein joku. Ettei vaan kukaan sitä varastaisi.

Kreisi maa. Nahkahousuiset miehet kiipeää salkoon makkaran perässä. 

Semmonen vappu.

Tänään töissä kerroin pomolle palaavani Suomeen kesäksi. Se ei kauheasti ilahtunut, koska tohon työhön on oikeesti aika vaikeaa saada palkattua joku mun tilalle, siitä yksinkertaisesta syystä että Salzburgissa on tarjolla noin miljoona mukavampaa ja paremmin palkattua työtä, joten vain kielitaidottomat ulkomaalaiset (=minä) suostuu tuohon, hah.

Tavallaan on vähän huono omatunto ja samalla ei kuitenkaan.

Helou Suomen kesä, nähdään 1,5 kuukauden kuluttua 8-----)