Tobatouhuja

Matka jatkui Medanista vielä samana iltana. Rinkat saapuivat sovitusti seuraavalla LionAirin lennolla Jakartasta, ja sitten jatkettiin kolmistaan taksilla pimeässä Indonesian yössä Parapatiin Toba-järven rannalle. Oli aika absurdi neljätuntinen (vain neljätuntinen! Jes!) kyyti; sympaattinen ja yliavulias taksikuski ei puhunut sanaakaan englantia, ja me pilkittiin ja nukuttiin pitkin autoa joka pujotteli mopojen ja tuntemattomien kaupunkien läpi tottuneesti, kuskin kuunnellessa ja katsellessa indonesialaista karaokea pieneltä näytöltä ratin vierestä. Aina välillä havahduin hereille vain nukahtaakseni heti uudestaan. Pyydettiin kuskia viemään meidät johonkin hotelliin joka maksaisi meiltä korkeintaan 150.000 rupiahia (12 euroa) yöltä, ja päädyttiin sitten tähänastisen matkan järkyttävimpään läävään, josta kukaan muu kuin epätoivoisen väsynyt matkalainen kello 02 aamuyöstä ei maksaisi niin paljoa. Nukuttiin kuitenkin makoisasti ja seuraavana aamuna otettiin puolituntinen paatti Samosir-saarelle keskelle Tobaa.

Kaunis nakyma meidan Parapat-hotellin partsilta

Irrotaan Parapatin satamasta

Indonesialaislapsoset leikkeineen Samosirilla

Meidan terassi @ Samosir Cottages

Ainakin uimapaikka on lahella.

I DID IT!!!

...tyylissa viela hiomista.

Hinkkeri-style

Double bad

Ja Samosir on sitten kummallinen paikka. Tunnelma täällä on aivan erilainen kuin Balilla päin. Joskus 90-luvun puolivälissä aikaisemmin kukoistanut turismi kuoli Toballa pystyyn, jäljelle jäi vain läjäpäin resortteja ja bungaloweja ja ravintoloita ja pikkukauppoja, jotka nyt rapistuvat hiljaa yksinään. Tuntuu kuin aika täällä olisi pysähtynyt parikymmentä vuotta sitten. Asiakkaiden vähyyden vuoksi majoitus ja ruoka on halpaa (me maksetaan 40.000 / tyyppi / yö, eli kolmisen euroa), tiellä kävellessään törmää vain satunnaisesti muihin turisteihin. Samosir Cottages, jossa me yövytään, on jotenkin onnistunut haalimaan melkein puolet huoneista täysiksi. Hotellin ravintolassa on iltaisin unelias tunnelma, kun keski-ikäiset pariskunnat juovat Bintangia ja polttavat savukkeita ketjussa. Telkkarista tulee Voice of Indonesia. Jokapäiväinen sade pitää huolen siitä, että asiakkaat ovat liian laiskoja lähteäkseen oman hotellin ravintolaa kauemmas illalliselle. Nukkumaan mennään hyvissä ajoin, jotta seuraavana päivänä jaksaa taas olla toimeton. Sellaista menoa Toballa!

Ja jos joku erehtyy nyt kuvittelemaan, että täällä on tylsää, voin kertoa että ei tosiaankaan. Toban pehmeä järvivesi maistuu makealta ja on lämmintä, aurinko vilahtelee tarpeeksi pitääkseen meidän rusketukset elossa, kirjojen lukeminen, syöminen, kortinpeluu ja taas syöminen vie ihan tarpeeksi aikaa, jotta päivät on kuluneet vaivattomasti. Pari päivää sitten opettelin hyppäämään pää edellä veteen, ja tuntui aika voittajalta oppia jokin niinkin olennainen taito tässä kahdenkymmenenkolmen vuoden kypsässä mutta kehityskelpoisessa iässä. Toban outo velttous ja mutkattomuus on ihanaa. Viisi yötä on aivan liian vähän, mielelläni olisin viettänyt täällä toiset samanmoiset. Jos täällä kauheasti himoitsee jotain aktiviteetteja, aina voi vuokrata skootterin, kanootin tai polkupyörän ja tehdä jotain hyödyllistä. Me ollaan nautiskeltu hyödyllisesti. Syöty hedelmäsalaatteja ja avokadoleipiä, hypitty veteen ja otettu kuvia siitä kun ollaan hypitty veteen. Yksinkertainen elämä on ihanaa!

Kun on liikaa aikaa, voi esim. pitaa hippikuvaukset.

"Haluun vaan maailmanrauhaa."

Rafla jossa tanaan syotiin.

Maisema raflasta jossa tanaan syotiin.

Tänään vuokrattiin skootterit ja lähdettiin ajamaan sitä ainoaa tietä joka täällä kulkee. Sade yllätti meidät kuten se joka päivä tekee, ajettiin kylien läpi ja pysähdyttiin autioon huvipuistoon ottamaan muutamia kuvia. Kylmästä tutisten ja märissä vaatteissa saavuttiin takaisin hotellille juomaan teetä ja lagaamaan. Nyt makaan sängyllä, räjähtäneen näköinen rinkka odottaa lattialla pakkaamistaan, kuunnellaan the Doorsia, edelleen sataa, meidän vessassa muurahaiset jatkavat ahertamista, ne on jo muutaman päivän ajan kasanneet sinne hiekkaa, harmittaa lähteä koska nyt en tule näkemään niiden aherruksen lopputulosta, ties vaikka minkälainen kasa sinne ehtisi parissa viikossa kertyä.

Huviton huvipuisto.

Mopotytto vol. 1

Mopotytto vol. 2

TILL YOU MEET AGAIN

Toba kuittaa. Huomenna paluu Medaniin.