Back to Europe

21.02.2013

Viimeinen yhteiskuva mun lahiomammojen kanssa :(

Tervehdys taas. Viimeinen matkapostaus kaakkois-Aasiasta lähtee nyt – istun lentokoneessa matkalla Kuala Lumpurista Amsterdamiin, takana reilut 1,5 kuukautta ihanuutta tien päällä, edessä 12h 40min mittainen lento, jonka lopputulemana on paluu kylmään rakkaaseen Eurooppaan. Tunnelmat on ristiriitaiset kuten lähes aina matkan päättyessä. Samalla on ihana ajatus, että pääsen näkemään kaikkia mahtavia ihmisiä, tanssimaan Lauantaidiskoon, mutustamaan ruispaloja, juomaan cappuccinoa Salzburgin kahviloihin ja hengittämään raikkaan viileää vuori-ilmaa, mutta samalla ajatus arjesta, kylmyydestä ja paikallaan pysymisestä tuntuu surulliselta ja Aasiasta luopuminen haikealta. Eihän elämä tietenkään voi olla ikuista matkaa, ja olen onnekas ja onnellinen siitä, että viimeinen puolivuotinen Aasiassa on ollut mahdollista toteuttaa, mutta silti tällaisesta elämästä palaaminen niin sanottuun normaaliin on ainakin vielä tällä hetkellä vaikea ajatus. Matkallaoloon jää vaan niin pahasti koukkuun. Taidan olla addikti.

Viime postauksen jälkeiset päivät matkustettiin ahkerasti ja ei turhia nukuttu. Ensin vietettiin Medanissa yksi ilta ja yö, haisteltiin ja maisteltiin Indonesian tunnelmia (söin vikan mie goreng seafoodin) vielä viimeisen kerran ja shoppailtiin kuulakärkikyniä, kuinkas muutenkaan aikaa voisi viettää Indonesian kaltaisessa maassa. Medan ei vaikuttanut kovinkaan erikoiselta paikalta: pelkkiä tomuisia kaoottisia katuja, pieniä kummallisia kauppoja ja McDonald's. Paikallisilta tekemisen meininkiä toki löytyi mutta turistille Medan ei anna muuta kuin päänsäryn. Sitten seuraavana aamuna klo 04 herätys jotta ehdittiin aamulla aikaisin Kuala Lumpuriin lähtevälle lennolle. Malesiassa vierähti vain vajaat kaksi vuorokautta, jotka käytin oikeastaan kokonaan Chinatownissa. Rankkasateet riehuivat meidän ottaessa päiväunia ja mun istuessa kampaajalla. Chinatownissa sain muutamia Hongkong-viboja ja olo tuntui erityisen kotoisalta, mieluusti olisin tuhlannut siellä useammankin päivän ja fiilaillut kinkkiruokakojuja ja paperilyhtyjä. Viimeisen yhteisen illan kunniaksi mentiin bailaamaan samaan reggaebaariin jossa kävin Emman kanssa kolme vuotta sitten pariin otteeseen, ja nyt paikalla oli sama heppu jonka muistin edelliseltä Kuala Lumpurin visiitiltä. Aikani yytsittyäni sitä uskaltauduin kysymään että “Excuse me, but are you the shisha man??” ja sain selvitettyä että kyllä, hän oli samassa paikassa töissä jo silloin, mutta nykyisin toimii turvamiehenä koska oli kuulemma saanut sishamyyjän pestistään ylennyksen. Kertoipahan hän myös painaneensa vuonna 2010 vain 67 kg, ja nyt massaa oli kertynyt reippaasti ja paino huiteli jossain 85 kg hujakoilla, kiehtovaa eikö niin? Nojoo, jatkettiin samalla vähäunisella linjalla ja viimeisestä yhteisestä illasta muodostui varsin eeppinen, heh heh. Jäipähän hyviä muistoja Kuola Lumppurista.

Sitten tänään oli tietysti vuorossa hyvästit, voi voi. Kahden kuukauden tiiviin yhdessäolon jälkeen on aika tyhjä tunne olla yksin. Mennä yksin taksilla, ostaa vain yksi matkalippu ja istua lentokentän kahvilassa facebookaten, koska ei ole ketään kelle jutella. Tultiin koko reissun ajan melkeinpä ihmeellisen hyvin juttuun Inkan ja Jennyn kanssa, vain joskus väsyneenä tai nälkäisenä ilmassa oli havaittavissa ärsyyntyneisyyttä, mutta se meni aina ohi kun tarpeet oli tyydytetty (eli siis syöty tai nukuttu :D). Meidän reissukokoonpanon epäilijöitä aina riitti, ihmisiä jotka kysyivät että miten kolme tyttöä voi matkustaa keskenään, eikös siitä seuraa kissatappeluja ja katastrofi. Ei seurannut. Hyvin meni. Edelleen ollaan ystäviä. Nyt vaan tunnetaan toisemme huomattavasti paremmin kuin ennen matkaa. Kiitos Jenny ja Inka 27.12.2012 – 21.02.2013!! Oli mahtavaa.

Nyt kello on Malesian aikaa kolme aamulla, koneessa tarjoiltiin äsken ihan 10+++ arvoinen lentokoneruoka (Malaysian Airlines rulaa) ja kohta voisin vähän yrittää nukkua että jaksaa sitten heti huomenna Suomessa lähteä laulamaan karaokea Maunulan Bartsiin. Absurdi ajatus että kohta sitä taas seistään lumihangessa bussipysäkillä kiroten myöhässä olevaa kuusseiskaa. Elämä kulkee sykleissä ja sykäyksittäin, Aasia-vaihe on sitten nyt ohi. Ainakin siihen asti kunnes palaan sinne taas :)

Yksi ekoista yhteiskuvista Honkkareissa, kun matka oli viela edessapain ja Fjallraven-reppukin ehja :)

To my non-Finnish friends: So that's how fast half a year goes by! I can't believe my Asia excursion has come to its end. The rest of Indonesia was fantastic, lake Toba was weird, silent, but great. Of all the countries in southeast Asia that I've been to, Indonesia is my new favorite, Thailand being a good number 2. To me, most of the highlights of our trip were located in Indonesia. The people are great. The culture is beautiful and interesting. Some day I will be back and become a good surfer.

We flew from Medan to KL and then spent two days in the Chinatown of Kuala Lumpur. It was very rainy and we hadn't been sleeping too much - all the traveling / moving from place to place took quite a lot of time but we didn't want to spend the last days sleeping, so we spent the last days being tired. At the same time I am sad and happy to be going back to Europe. I guess it's very normal to have such mixed feelings. It feels good to know that there are so many good and interesting things and people that I've been missing, but then again, the easy life in Asia has been so awesome so it might take a while to get used to the normal life again.

See you all soon.