Merta edemmäs kalaan

Sananmuunnos; Pekka kalastaa.

Viettelin Suomessa aikaani reilun viikon ja palasin Itävaltaan sunnuntaina. Jälleen kotona käyminen oli ihanaa, vaikka taivaalta tuprutti milloin minkäkinmoista vetistä mössöä. Silti huomasin ajattelevani jatkuvasti, että onpa muuten kiva olla kotona.

On myös aina hauska huomata, miten huimat kiksit asioista voi saada silloin, kun ne ovat muuttuneet arkipäivän itsestäänselvyyksistä harvinaisiksi herkuiksi. Esimerkkeinä mm. äidin tekemä kotiruoka, Suomi-ystävien oleminen samassa kaupungissa, Tavastian Lauantaidisko, jälkiuunileipä, Hesarin kuukausiliite, suomen kieli, Pataässän 50 000 biisiä, hyvänmakuinen maito, tilava suihkuhuone, nopea nettiyhteys, Happinessin thaibuffet, Ainon ja Sampsan luona kyläily, tiskikone, quality time with family and friends... Nautin kaikesta ihan eri tavalla kuin ennen. Se on jännää. On se jännä.

Pilkkipappa

Päivän asu

Tiistaina kävin elämäni ensimmäisen kerran pilkillä. Kolmen tunnin istuskelu ei pahemmin tuottanut tulosta, sain kiskaistua ylös tasan yhden särjen. Kokemus oli kuitenkin hieno ja suomalaiseen perusluonteeseen sopiva. Ei tule nimittäin mieleen kovinkaan montaa kansallisuutta, jonka edustajat istuisivat vapaaehtoisesti pakkasella järven jäällä monta tuntia epätodennäköisen mutta mahdollisen saaliin toivossa. Kuvailisin pilkkimistä melkeinpä meditatiiviseksi kokemukseksi: vain sinä, pikkuiset koukussa luikertelevat niljakkaat matoset, hiljainen jäinen järvi ja harhailevat ajatukset. Välillä jostain kaukaa kuuluu lokkien kirkumista, ja yhtäkkiä kolme tuntia on kulunut. Lumen kautta heijastunut aurinko sai posket punottamaan mutta veikkaan, ettei D-vitamiinia pahemmin imeytynyt ihoon pilkkihaalarin ja tekoturkishatun lävitse.

Myöhemmin käytiin kokeilemassa kalaonneamme myös meidän mökkijärvellä. Sieltäkään ei löytynyt tarpeeksi nälkäisiä kaloja, voevoe. Mökki oli lumen ympäröimä ja mietin vaan, miten kauniilta Tammijärvi näyttääkään taas ensi kesänä...

Vaikka viikko muuten sujui lähinnä lomaillen ja elämästä nautiskellen, sain myös jotain hyödyllistä aikaan, nimittäin Hong Kong -viisumihakemuksen. Viiden kuukauden kuluttua oon jo siellä! Jaiks!

Erkkulin reivikirahvi

Johnny ja Erkku @ Happiness. Happiness at Happiness ja sillee.

Mua jotenkin kauheesti hellyytti tää pikkunen lumiukko. Siinä se venaa junaa. Kattokaa nyt.

Ainokainen ja BO

Silmänruokaa

Tihrusta oikein tarkkaan niin näät 99 Luftballon.

Sieltä saapuu Kapteeni Hahl!

Äiti ja kotipiha.

Paulan kanssa mummilla kyläilemäs.

Ja ostin itelleni tuliaisia ;-----)

Vois muuten tää Salzburgin sadekausi loppua, mä tykkään enemmän aurinkoisista keleistä.