Ja, genau, jag pratar svenska!

Nää on vaan niin jättimäisiä ja herkullisia ja sokerisia ja rasvaisia! Come to mama!

Heräsin tänä kuumankosteana sunnuntaiaamuna kuuden maissa siihen, kun ikkunasta kuului huutoa. Joku tyttö kirkui kuin syötävä. Mun kehno saksa riitti ymmärtämään sen verran, että se huusi vihaisena "Tää on mun kämppä! Tää on mun kämppä! TÄÄ ON MUN KÄMPPÄ!!!!" sellaisella karmealla pubiruusuäänellä varmaan kaksikymmentä kertaa putkeen. Se ei kuulostanut riidalta, koska kukaan ei vastannut huutoon mitään, eikä tyttö huutanut mitään muuta, kuin toisti vain että tää on mun kämppä.

Suljin ikkunan ja jatkoin hämmentyneenä unia. Opiskelija-asuntolan riemuja! Ois kiva tietää että missä mömmöissä kyseinen neitonen oli, ja kelle viesti oli tarkoitettu.

Sitten ihan muihin juttuihin.

Ruottalaisia Mozartin synnyinkodin ja Sparin edessä.

Tällä viikolla meillä oli tosi spesiaalia ohjelmaa, saatiin nimittäin luokallinen opiskelijoita Ruotsin Halmstadista Salzburgiin vierailemaan. Tehtiin ruotsalaisten opiskelijoiden kanssa ryhmissä esitelmät maailman hölmöimmästä aiheesta. Itse kurssin anti siis oli lähes olematon, mutta ruotsalaisten kanssa hengailu ja työskentely oli tosi hauskaa ja antoisaa. Kaiken kruunasi ihanan aurinkoiset päivät, joina paistateltiin keskustassa, syötiin ulkona, juotiin ulkona, istuttiin ulkona... Kaikki asiat vaan muuttuu sata kertaa paremmaksi auringonpaisteessa.

Retki Tauernspa-hotelliin

Maailman vahvin nainen; KATHI

Outo luontomuseo, Andrés ihmeissään

Tässäpä jälleen mestariposeeraaja Nelson!

Ja supermalli Jamila.

Eksyttiin kirkkoon, ihan vahingossa.

Vaikka erilaisuus on ehdottomasti rikkaus ja eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset tuo vaan kivaa särmää meidän luokan koulupäiviin, en voinut olla huomaamatta, miten ihanan vaivattomasti ruotsalaisten kanssa tuli juttuun. Onhan se ihan eri juttu tavata 20 pohjoismaista ihmistä kuin saman verran vähän joka maanosasta tulevaa tyyppiä, ja sitten todeta, että tehkääs nyt tämmöinen ryhmätyö, tutustukaa toisiinne ja viettäkää hauska viikko. Ruotsalaisten kanssa kaikki vaan soljui. Perjantaina oli suorastaan haikea olo, kun ne sitten lähti ajamaan Frankfurtin kautta takaisin Halmstadiin.

Ja nyt ei siis pidä käsittää tätä väärin, että jotenkin tulisin vain eurooppalaisten kanssa juttuun tai mitään sellaista. Päinvastoin, kyllä mä hengaan ihan minkämaalaisten kanssa vaan. Tärkeintä on se että huumorintaju kohtaa jollain tasolla, koska sen varjolla pystyy ohittamaan kaikki mielipide-erot, mahdolliset vaivaannuttavat tilanteet tai mitä vaan. Vaikeuksia syntyy lähinnä silloin, kun joku ihminen ottaa itsensä ihan liian tosissaan tai ei ymmärrä mun sarkasmia sarkasmiksi. Oon saanut myös muutaman oppitunnin täällä siitä, miten aluksi oudoilta/ilkeiltä/ärsyttäviltä vaikuttavat tyypit saattavatkin olla ihan tosi hauskoja ja mukavia, kunhan vaan antaa alkuhämmennyksen mennä ohitse, esimerkkinä meidän luokkalaiset vähän liian suorapuheiset bulgarialaisveljekset, jotka kaikessa erikoisuudessaan onkin mitä symppiksimpiä tyyppejä. Ennakkoluulot pitäisi oikeesti aina vaan heittää nurkkaan ja tutustua ihmisiin mieli avoimena, ja jos vielä senkin jälkeen on vaikeuksia tulla jonkun kanssa toimeen niin voi jo todeta, että okei, empiirisen tutkimukseni perusteella meistä ei ikinä voi tulla ystäviä.

Katakombeja vuoren sisällä, bongaa ikkunoissa Nina & Emma

Ystäväni Andrés.

Getreidegasse

Die Weissessa syömässä

Taustalla Salzburgin pienin talo, aika nähtävyys.

Svenska piippöl

O'Malleysissä kansainvälistä tikkakisaa

Lina & Emma

O'Malleys täynnä tuttuja

Mä oon paparazzi. Ja kaikkia noin 5 päätä pidempi. (kuva O'Malleysin Facebook-sivulta)

Nina kertoo jotain hyvää juttua. Tai sit mä vaan poseeraan. (kuva O'Malleysin Facebook-sivulta)

Tällä kertaa kuvassa; Malawi, Itävalta, Kenia, Saksa, Ruotsi & Italia.

Ja viimeinen ateria ennen kuin svenskat lähtivät kohti kotia :(

Aloitin muutes lenkkeilyn pitkästä aikaa, ja eilen lähdin hölkkäilemään +27 asteessa keskipäivän tienoilla (fiksu veto). Jossain vaiheessa kun "juoksu" oli muuttunut kävelyksi, ohi pyöräillyt mies pysähtyi kysymään huolissaan, että "Tarvitsetko juotavaa? Näytät tosi kurjalta."

Huvittavaa on se, että mulla oli ihan hyvä olo, eikä edes kovinkaan janoinen. Voisin ehkä hankkia vähän iloisemman lenkkinaaman ettei tuntemattomien tartte olla musta enää huolissaan.