Kauniskaunis Wien

Viehko ja asiallinen poseeraus, taustalla Schönbrunn.

Itävalta on suorastaan ihmeellisen idyllinen paikka. Tähän tulokseen päädyin torstaina.

Istuin junassa matkalla kohti Wieniä, aurinko porotti mun syliin ikkunan läpi, ilmastointi oli heikko ja mutustin Hariboja. Juna viiletti ihan mielettömien maisemien ohi. Korkeita vuoria, laiskoja lehmälaumoja, vehreän vihreitä peltoja ja niittyjä, alppihenkisiä puutaloja... Ja se luonnon puhtaus! Itävalta on yksi maailman kierrätystehokkaimmista maista, ja sen kyllä huomaa, sillä kadut, ojat sun muut tienvieret on aina niin siistejä - ja yksinkertaisesti kaikkialla (paitsi mun huoneessa) on siistiä. Naapurimaihinsa verrattuna Itävalta vaikuttaa oikealta lintukodolta monessa suhteessa.

Salzburg on vanhoine rakennuksineen vähän museomainen paikka, mutta Wien oli sitä vielä potenssiin tsiljardibiljardi. Keskustassa kävellessä bongailee jatkuvasti vaikka mitä jänniä yksityiskohtia vanhojen rakennusten seinissä. Nähtävyyksiä, vanhoja linnoja, palatseja, pylväitä ja patsaita riittää loputtomiin. Jotenkin vähän ihmetyttää, että miten on edes mahdollista, että muovisessa ja teknologian täyttämässä nykymaailmassa voi olla jäljellä Wienin kaltainen paikka? Hevosenkakka haisee, kun turisteja roudataan hevoskärryissä ympäriinsä, ooppera raikaa milloin mistäkin ikkunasta, ulkomaalaiset ihastelevat että onpas kaunis paikka. Ja vähän jotenkin myyttinenkin, Wien. Tulee mieleen valssi, suklaa, Sacher-kakku, makkara, schnitzeli, Sissi, hienot vanhat puvut ja seurapiiritanssiaiset. Niin ja tietysti viini. Ja Peggy & Lyypekki.

Jotta ymmärrätte kuinka siisti paikka se Wien oikein on, laitan sotkuisen kuvan.

Wien-seurueeni, Riina & Heidi

Idyllisessä maassa poseerataan idyllisesti.

Gangstat seisoo nurmikolla. Ouuuu.

Gangstat turvakamerassa.

Sitten mentiin siihen isoon goottilaishenkiseen kirkkoon.

Seesteisesti kirkossa.

Saavuin kaupunkiin torstai-iltapäivänä neljän aikoihin, ja siitä seuraavat 38 tuntia vietettiin sitten Wienissä. Niin lyhyessä ajassa ei oikein ehtinyt muuta kuin ihastua paikkaan, joten ainakin jäi vielä vaikka mitä tehtävää ja nähtävää seuraavan Wien-reissun varalle - sellainen nimittäin on varmasti vielä joskus luvassa. Junalippu yhteen suuntaan Vorteilscardilla (sellainen etukortti) maksaa 23,80 euroa ja kestää kolme tuntia. Mun kaaliin ei vieläkään ihan mahdu se, että asun kaupungissa, josta junalla voi (melkein) noin vain hurauttaa sellaisiin paikkoihin kuin Wien, München, Zagreb, Praha, Bratislava, Zürich... Joka viikonloppu joku mun luokkakaveri päivittää Facebook-statusta milloin mistäkin Euroopan kaupungista.

Ensimmäinen ilta sujui rauhallisissa merkeissä, käveltiin keskustassa, syötiin pastat ja juotiin mojitot. Perjantaina herättiin yhdeksän maissa, jotta ehdittiin tehdä check out ennen kymmentä, jonka jälkeen käytiin epäilyttävässä ja haisevassa ravintolassa aamupalalla, josta jatkettiin Schönbrunnin linnan pihalle pällistelemään. Sitten vielä kiertelyä, lyhyt shoppailutuokio, lounas Billasta, ja illalla Heidi palasi Graziin. Sitten sade saapui raivokkaana, joten mentiin Riinan kanssa sitä karkuun ravintolaan, josta sai juoksevaa sushia tyyliin all you can eat. Mikä läskin unelma! Ei edes tarvinnut huikata tarjoilijaa tai nousta pöydästä, kun halusi jotain lisää. Sushilautaset vaan pyörii hihnalla pöytäsi ohi, sieltä voi sitten napata mitä tahtoo. Hieman yllättävää oli, että hihnastolla pyöri myös mustikkamuffinsseja. Kuinkahan aasialainen jälkiruoka se on? No kuitenkin, se oli kiva kokemus. Mulle tuli ihana Lost in Translation -olo, ulkona sade sai raivota ja harmaus velloa, kun me siinä Rinksun kanssa mutusteltiin ruokaa turvassa. Ympärillä hääräsi aasialaisia, äänimaisema oli myös kivan kohiseva, ja kuvittelin olevani Aasiassa. Kuvasta pitäisi tosin vähentää vehnäolut ja saksaa puhuva tarjoilijapoika, muuten tosi autenttinen kokemus.

Cooliuden huipentuma

Näistä kavereista lähti kivat aromit, ii-ha-haa

Modernin taiteen museo, jonka piha on kuulemma hipsterien the hengailupaikka

...joten tietty hengattiin sit siinä.

Ystäväni Riina

Illan pimetessä ja sateen lakatessa lähdettiin etsimään Pratersauna-nimistä baaria, jota meille oli suositeltu. Oltiin tietysti googletettu paikan osoite ja summittainen sijainti. Jotenkin kummassa päädyttiin kuitenkin pyörimään varmaan pariksi tunniksi keskelle mitä hämärimpiä katuja, kun baaria ei löytynytkään. Muun muassa kuljettiin katua, jonka reunoilla keikisteli parikymmentä ilotyttöä. Niin syrjäiseksi kaduksi siellä oli yllättävän paljon liikennettä. Taisivat kysyntä ja tarjonta kohdata aika tottuneesti. Katukyltissä luki Perspektivstraße. Osuva nimikin, eh eh.

Aamuyöstä sitten Riina suunnisti lentokentälle ja mä Salzburg-junaan. Kaiken kaikkiaan lyhyt ja oikein mukava pikku irtiotto Salzburgista. Tänään aamulla alkoikin taas työt kello 06 - ettei vaan totuus pääsisi unohtumaan :D