Mä lähdin Berliiniin

Maanantai-ilta kului kuolatessa vanhoja reissukuvia sekä Aasiasta että Ameriikoista. Ihmeellistä, miten hyvin valokuvamaratonin aikana saa itsensä upotettua niihin samoihin tuntemuksiin ja muistoihin, jotka ilman kuvatodisteita painuisi johonkin alitajunnan Ö-mappiin pölyttymään. Vaikka mulla oli myös viime talven matkalla eteläisessä ja keskisessä Amerikassa ihanaa, niin silti kahden vuoden takainen Aasian-matka oli mulle paljon suurempi juttu. Vaikka olisinkin valmis milloin tahansa palaamaan Costa Ricaan tai Argentiinaan, niin useammin mut valtaa Aasia-kaipuu. Joskus sen kaipuun tunnen ihan fyysisestikin, ja ainoa sana jolla sitä voin kuvailla, on pakahtuminen. Kokonaisuudessaan matka nyt vaan oli pakahduttavan ihana, ja oon katsonut reissun valokuvakansiot läpi varmaan viisikymmentä kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Ja koska aika kultaa muistot, en edes vaivaudu ajattelemaan väsyneitä tai muuten vaan kiukkuisia hetkiä, saati sitten mahatauteja, vedätyksiä tai karsealta haisevia viemäreitä. Oliko niitä edes?

Aina se ruoho tuntuu olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Tiistaina Salzburgissa vieraili kevät, uuvuttavan työpäivän jälkeen istuttiin Andrésin kanssa Salzach-joen reunalle juomaan cappuccinoja ja katsomaan joutsenlaumaa. Aurinko lämmitti naamaa mutta painui vuoren taakse hujauksessa. Kun selitin mun Aasia-kaipailuja, Andrés vaan totesi nuuskamuikkuismaisen aforistiseen tyyliin, että "Ei kyllä täälläkään oo hullumpaa." 

Kun joka päivä kävelee samoja katuja ja töiden jälkeen väsyneenä raahautuu keskustan läpi bussiin, on niin tottunut näkymiin ettei niihin edes pahemmin kiinnitä enää huomiota. Mutta sitten kun taas kiinnittää, niin HUH, täähän on upea kaupunki! Varsinkin kauniin aurinkoisena päivänä ei voi muuta kuin ihastella. Odotankin innolla että pääsen esittelemään kotikaupunkiani Suomi-vieraille; parin viikon kuluttua Aino, Sampsa ja Laura saapuu visiitille, maaliskuun loppupuolella Anna lennähtää Ruotsi-vaihdosta mun iloksi, ja huhtikuussa Riina valloittaa Itävaltaa. Kiireinen ja varmasti ikimuistoinen kevät tulossa, I like it!

Kaikkea kivaa odotellessa on hyvä välillä keskittyä myös vallitsevaan hetkeen. Kappas, elämähän onkin tässä ja nyt! Välillä se pääsee unohtumaan.

Huomenna elämä lähtee töiden jälkeen kohti Berliiniä, ja siellä vietänkin loppuloman eli aikani sunnuntaihin asti Emmin ja Lindan riesana. Oon kerran aiemminkin siellä käynyt, interraililla häröiltiin muurilla kolme päivää. Siispä loppuun muutama Berliininmunkkikuva kolmen ja puolen vuoden takaa. Ensi kerralla tänne postaillessa pitäis olla vähän tuoreempaa muurikuvaa, ellei se oo ehtiny kokonaan murentua pois.