Tässä pieni retkiselostus kuvien siivittämänä.
Automatkalla nähtiin linna. Tuolla on kuulemma kuvattu monen monituista leffaa.
Alppikylä Zauchenseessa, hotellia ja motellia ja muutama ravintola.
Sisäpiirin tieto: itävaltalaiset syntyy sukset jalassa.
Sitten mentiin tommotteella kondoolihissilä hyvä tovi,
hypättiin pois ja tarvottiin lumessa 10 minuuttia,
kunnes saavuttiin asumukselle, tsadaa!
Mökin pohjoisterassi huimine näköaloineen.
Mökin ikkunasta avautui kaunis valkoinen maisema.
Guten Tag! Wie geht es Ihnen??
Huuli pyöreenä. Hoomoilasena. Ihmeissään. Ymmällään. Hä!
Mökkelin ulko-ovesta pääsi suoraan rinteeseen. Ja sitten tuolla pilkottavassa talossa voi nauttia kuuman kaakaon, kun pakkanen alkaa liikaa paukkua monoissa.
Whoa!
Avaruusolion päästä kasvaa antenni.
Tuvan edessä Andrés pisti tupa2.
Laskettelu näyttää niin hauskalta ja helpolta. Hauskaa se varmasti onkin, mutta ei tosiaankaan helppoa. Tuntui jotenkin nololta kaikkien lumilautaan kiinni kasvaneiden itävaltalaisten edessä myöntää että joo, mä olen kokeillut laskettelua kahdesti, ja se oli pelottavaa syöksylaskua, koska en hallinnut hommaa ollenkaan. Muistan kun joskus yläasteella käytiin koulun kanssa laskettelemassa, ja mä lähdin joka kerta mäen päältä sydän pamppaillen, ja suhahdettuani alas edelleen hengissä, huokaisin joka kerran jälkeen helpotuksesta: kaikki raajat tallella, huh! Ehkä mäkin vielä jonain päivänä opin (eli opettelen), mutta tällä kertaa kulutin vaan aikaa mökissä ja ihastellen muiden taituruutta. Jotkut villit sillit eivät käyttäneet valmiita rinteitä ollenkaan, vaan laskettelivat puiden välissä lähes koskemattomassa lumessa. Ja edelleen näytti hauskalta & helpolta. Saiskohan Lidlistä ostettua yhden laskettelutaidon?
Zauchenseessa huiput kohoaa 1 361 - 2 150 metriin, eli ei ole kyse mistään ihan pikkunyppylästä. Maanantaina lumi oli täydellistä laskettelulunta, pehmeää ja sulavaa ja tuoretta. Ja kaunistakin se oli, olioli! Tuntui suorastaan tuhlaukselta olla sukseton ja taidoton. Keskityin siis punaviiniin, saksankielisiin lehtiin ja yleiseen häröilyyn mökin puolella. Mukava kokemus sekin.
Illalla pelattiin peliä, jonka aikana mulle selvisi, että seurueesta mun lisäksi yksi henkilö tiesi vastauksen kysymykseen "Onko Bill Clinton yhä elossa?" :D
Siis mikä yleissivistys?
MALZEIT!!
Peli-iloa: "NO HALOO ETKÖ TAJUU IHAN SELVÄ KUVA!"
"NO EI OO OOT SURKEE PIIRTÄÄ EI TOI TODELLAKAAN NÄYTÄ SILTÄ!"
Savukkeet savuaa ja tekee savupilven, ja mua ällötti. Onks pakko polttaa sisällä?
Koko paikka tuntui jotenkin unimaiselta. Se, että talo oli lähes hautautunut lumeen, oli niin absurdia. Ja sitten ne silmänkantamattomiin jatkuvat vuoret, valkeus ja ohi suhahtelevat laskettelijat. Melkoisen lättänän Helsingin kasvattina alppimaisema teki vaikutuksen. Kun vaan vielä olisi voinut ottaa koko ilon irti suksien tai laudan päällä...
Tänään olin töissä aamupalassa kivan ranskalaisen tytön kanssa, ja huomenna sama juttu. Kohta pärähtää viimeinen lomaviikko käyntiin, päräm! Ja onpas mun teksti levotonta. Ehkä ihan ymmärrettävää tänaamuisen 04:20 herätyksen jälkeen. Siispä öitä!
hhaha nauroin ääneen noille "maisemakuville" ! oon vähä kade sun elämälle heruseni <3
VastaaPoistaOot kade mun elämälle koska se saa viettää kaiken aikansa mun kanssa? :---)
VastaaPoistaJoo, juuri niin!
VastaaPoista