Berliini II: The Wall

Lauantaina mentiin muurille, jota ihasteltiin itäpuolelta. Se on aina outoa käydä jossain sellaisessa paikassa, jossa on kauan sitten aiemminkin vieraillut. Vaikka mun ja muurin viime tapaamisesta oli kulunut vasta kolme ja puoli vuotta, en mä siellä käymisestä muistanut oikeastaan muuta kuin mitä kuvat mulle kertovat. Siellähän se edelleen möllötti, värikkäänä ja pitkänä, paljon turisteja kuvaamassa, harmaasäinen päivä kuten viimeksikin. Omalla tavallaan tosi vaikuttava, täynnä historian havinaa. Muuri murtui suunnilleen viikko mun syntymän jälkeen, joten omakohtaisia muistoja siitä ei pahemmin löydy.

Muuria on viime vuosina paranneltu, koska monet vuonna 1990 maalatuista alkuperäisistä taideteoksista oli menneet jo piloille säiden armoilla ja ihan töhryjen peitossa. Siellä ne uutuuttaanhohtavat muurinpinnat kiilteli nyt. Kai sitä sitten on mahdollista noin vain maalata historian päälle uusi kerros parempaa maalia.

Tässä vierekkäin vertailun vuoksi muutama foto (klikkaamalla saat isommaksi);

Tykkään Berliinistä, koska

- monet ruokakaupat on auki puoleenyöhön asti

- siellä on Urban Outfitters (oikeastaan kaksikin)

- siellä on paljon second hand -kauppoja

- kaduilla näkee eri tyylisiä, näköisiä ja erikoisia ihmisiä

- siellä vallitsee rento tunnelma

- se on pullollaan ihania edullisia kahviloita ja baareja

- myös kivojen kämppien vuokrat on usein alhaiset

- kaikkialla myydään Club Matea ja Fritz-limuja

- sieltä löytäisi ikuisesti mielenkiintoista nähtävää ja kuvattavaa

- se nyt vaan on ihanalla tavalla urbaani.

Yksi varjopuoli kaupungista löytyy; enpä ole koskaan, ikinä, missään kaupungissa nähnyt niin paljon narkkareita kuin mitä Berliinin juna-asemilla, S-bahneissa ja U-bahneissa tuli bongattua. Sunnuntaiaamupäivällä menet kirppikselle, ja junamatkan aikana ohitat narkkarilaumoja joka asemalla. Vaunussa istut tyhjäkatseisten, kyyryselkäisten nistien kanssa, jotka ovat matkalla ei-mistään ei-mihinkään.

Puistattaa.