the Salzblogue

Tässäpä taas kuvia, joiden aiheena Kamuja Salzburgissa.
Suurin osa maisemista taitaa olla jo melko tuttuja teillekin jotka täällä ette ole käyneet? :D

Ajattelin tehdä joskus tulevaisuudessa sellaisen postauksen, jossa esittelen mun henkilökohtaiset Salzburg-lempparit ja menovinkit. Kai tänne blogiin joskus eksyy joku sellainenkin, joka etsiskelee tietoa Salzburgista matkakohteena. Nyt seitsemän kuukauden kokemuksella oon jo jonkun verran ehtinyt kierrellä kaupunkia, ja lempparipaikat alkaa olla vakiintuneet.

"Maitoautomaatti. 1 litra vain 60 senttiä. Auki 24 tuntia."

Sound of Music -kohtaus

Aperol Sprizz; Aperolia, vichyä & valkoviiniä

Unelmaduuni; hevosenkakan poimija.

Riina ilmassa.

Riinan kanssa oli tosi kivaa - yllätys, yllätys :D Riinan kamu Heidi on vaihdossa Grazissa, joten Rinksu lähti sinne perjantaina. Torstaina tavataan Wienissä, vihdoinkin saan aikaiseksi käydä sielläkin.

Mitäs muuta? Viisaudenhammas on riehaantunut (miksi ne tekee tätä mulle aina ulkomailla?), töissä on fyysisesti vähän liian rankkaa (9h ympäriinsä juoksentelua kahtena peräkkäisenä päivänä ei oo mun juttu), oon ollut viime aikoina todella innoissani Hong Kongista (vaikka onhan tässä vielä ihana kesäkin välissä) ja yritän vähän skarpata syömisen kanssa (on vähän liikaa toi Sacher-kakku maistunut).

Näihin kuviin näihin tunnelmiin, ens kerralla sit varmaan viiniä Wienissä!

Sananmuunnos; Pekka kalastaa.

Viettelin Suomessa aikaani reilun viikon ja palasin Itävaltaan sunnuntaina. Jälleen kotona käyminen oli ihanaa, vaikka taivaalta tuprutti milloin minkäkinmoista vetistä mössöä. Silti huomasin ajattelevani jatkuvasti, että onpa muuten kiva olla kotona.

On myös aina hauska huomata, miten huimat kiksit asioista voi saada silloin, kun ne ovat muuttuneet arkipäivän itsestäänselvyyksistä harvinaisiksi herkuiksi. Esimerkkeinä mm. äidin tekemä kotiruoka, Suomi-ystävien oleminen samassa kaupungissa, Tavastian Lauantaidisko, jälkiuunileipä, Hesarin kuukausiliite, suomen kieli, Pataässän 50 000 biisiä, hyvänmakuinen maito, tilava suihkuhuone, nopea nettiyhteys, Happinessin thaibuffet, Ainon ja Sampsan luona kyläily, tiskikone, quality time with family and friends... Nautin kaikesta ihan eri tavalla kuin ennen. Se on jännää. On se jännä.

Pilkkipappa

Päivän asu

Tiistaina kävin elämäni ensimmäisen kerran pilkillä. Kolmen tunnin istuskelu ei pahemmin tuottanut tulosta, sain kiskaistua ylös tasan yhden särjen. Kokemus oli kuitenkin hieno ja suomalaiseen perusluonteeseen sopiva. Ei tule nimittäin mieleen kovinkaan montaa kansallisuutta, jonka edustajat istuisivat vapaaehtoisesti pakkasella järven jäällä monta tuntia epätodennäköisen mutta mahdollisen saaliin toivossa. Kuvailisin pilkkimistä melkeinpä meditatiiviseksi kokemukseksi: vain sinä, pikkuiset koukussa luikertelevat niljakkaat matoset, hiljainen jäinen järvi ja harhailevat ajatukset. Välillä jostain kaukaa kuuluu lokkien kirkumista, ja yhtäkkiä kolme tuntia on kulunut. Lumen kautta heijastunut aurinko sai posket punottamaan mutta veikkaan, ettei D-vitamiinia pahemmin imeytynyt ihoon pilkkihaalarin ja tekoturkishatun lävitse.

Myöhemmin käytiin kokeilemassa kalaonneamme myös meidän mökkijärvellä. Sieltäkään ei löytynyt tarpeeksi nälkäisiä kaloja, voevoe. Mökki oli lumen ympäröimä ja mietin vaan, miten kauniilta Tammijärvi näyttääkään taas ensi kesänä...

Vaikka viikko muuten sujui lähinnä lomaillen ja elämästä nautiskellen, sain myös jotain hyödyllistä aikaan, nimittäin Hong Kong -viisumihakemuksen. Viiden kuukauden kuluttua oon jo siellä! Jaiks!