Esittelyssä; IMTe BA Class '11

Osaan jo vähän saksaa; Hallo! Wie geht's?
Sanon tota koko ajan kaikille, enkä ikinä ymmärrä vastausta. Äsken laitoin pyykit koneeseen, enkä tajunnut ottaa sanakirjaa mukaan pesutupaan, joten mulla ei ole aavistustakaan minkä pesuohjelman valitsin. Kielimuuriin törmää välillä odottamattomissa paikoissa.

Nyt on eka kokonainen kouluviikko koettu, ja musta on tullut opiskelija! Mulla on ollut jo mm. sellaisia kursseja kuin Internet Economy and Web Publishing ja Financial Accounting. Mulla on ollut myös espanjaa ja saksaa, jotka on olleet ehkä koulun mielenkiintosinta antia :'D YouTubessa on muuten tosi hyvä videosarja saksan alkeista! Eka osa löytyy täältä

Voisin vähän kertoa meidän luokasta. Opiskelen siis englanniksi Fachhochschule Salzburgissa linjalla Innovation and management in tourism (IMTe). Muistaakseni meidän luokalla on 31 tyyppiä, ja edustettuna on Itävalta, Saksa, Unkari, Suomi, Italia, Espanja, Bulgaria, Bosnia & Herzegovina, Serbia, Uzbekistan, Azerbaijan, Kiina, Etiopia, Kenia, Malawi ja Venezuela. Eli aika sekalainen sakki. Jo yhdessä viikossa meiän luokka on jakaantunut suunnilleen kahtia, mikä on harmi mutta kai ihan ymmärrettävää. Mun on tosi vaikeeta löytää jutunjuurta joidenkin tyyppien kanssa, kun tuntuu että ne on tipahtaneet jostain avaruussukkulasta tänne, ja että ajatukset juoksee niin eri rataa. Onneksi on löytynyt myös tosi paljon hyviä tyyppejä, joiden kanssa on hauskaa hengailla. Melkein joka päivä on tapaamisia, kahvitteluja ja hengailuja, joten yksin ei enää tartte olla jos ei halua! Jee :)

Luokan kanssa O'Malley'sissä
Keskiviikon nuotiopiiri koulun lähellä, Susanne ja Nina teki tulet kun mä pidin järjestystä yllä uusissa Converseissani
Meidän koulun lisärakennus, jossa pidetään kuulemma jotain erityistapahtumia
Tikkuleipää, namnam!

Tää paikka on noin 300m päässä meidän koululta eteläisessä Salzburgissa. Kyllä maalla on mukavaa!
Anna, Nina, Lili, Jamila, meitsi ja Susanne
Eilen oli retkipäivä, käytiin koulun kanssa Hangar 7 -nimisessä paikassa, joka on Red Bullin keksijän omistama lentokenttä/näyttely/ravintola. Red Bull on Salzburgista, ja se näkyy kaikkialla. Hangar 7:ssa oli pienkoneita, formula-autoja ja kaikenlaista randomia. Sieltä jatkettiin Salzburgin Casinolle, Hotel Steiniin ja vielä lopuksi ravintolaan koulun tarjoamille tervetuliaisdrinksuille. Kun virallinen ohjelma oli loppu, lähdettiin melkein koko luokan voimin ulkoilemaan Salzburgin yöelämään. Täällä löytyy vaikka millä mitalla pieniä baareja, pubeja ja klubeja, tosi paljon eri tyylisiä paikkoja, mutta kaikki on aika pieniä. Mä tykkään!

Salzburg on ihana kaupunki. Erityisesti annan tunnustusta lämpimästä tunnelmasta ja ystävällisestä ilmapiiristä. Monet ulkomaalaiset, joiden kanssa oon jutellut, on kokeneet itävaltalaiset vähän jäisiksi ja epäkohteliaiksi, mutta mä en ole vielä huomannut sellaista. Ehkä johtuu siitä, että oon suomalainen niin se ei ole mulle mitään uutta :D On ollut jopa yllättävän helppoa tutustua uusiin ihmisiin, ei pelkästään koulussa vaan ihan kaikkialla. 

Hangar 7:n kattobaari

Kathi, Anna, Lisa, Susanne, Andres & Lili
Salzburgin jättikanoja, harvinainen itävaltalainen lintulaji

Andres hyppelehtii Casinon pihalla
Casino Salzburg

Itävallan herkkuja, part I: Vege-strudel
Part II: Sacher-kakku!
Molemminpuolinen annoskateus = Andres ja Lili vaihtoi ateriansa päikseen :D
O'Malley's 
Anna, Nina ja Tessa selailee karaokelistaa, joka oli lyhyt mutta ytimekäs

Tänään heräsin ensimmäiseen talvipäivään, tai ainakin paikalliset kutsui tätä sellaiseksi. Lämpötila tippui eilisestä yli kymmenen astetta, ja vuorilla sataa jo lunta. Mun ikkunasta näkyy, miten pilvet kiipeilee vuoria pitkin ja vuorenhuiput on peittyneet lumeen. Jotenkin vaan niin maaginen paikka! Vuoret on upeen näkösiä.

Good to be here. 


Mitä tänään koulussa opin...

Ensimmäisestä koulupäivästä selvitty! HUH! Torstai-iltana piti vielä käydä tsekkaamassa paikallinen karaoke O'Malley'sissä, jotta perjantaiaamuna oisin varmasti pirteimmilläni koulunpenkillä. Tosiaan, se pubi oli kiva, mutta karaoke oli huonoin missä ikinä oon ollut. Ensinnäkin. Karaokeisäntä mainosti moneen otteeseen, että "Meillä on täällä valtava määrä biisejä, yhteensä 1500!" ja mä vaan mietin, että aika säälittävän suppee valikoima (vrt. Pataässä = 50 000). Toiseksi. Karaokeisäntä oli huonoin mitä ikinä oon nähnyt. Se lauloi noin joka toisen biisin ite, ei osannut säätää mikkien äänenvoimakkuutta, ja lauloi omaan mikkiinsä muiden laulajien päälle! Nyt osaan arvostaa suomalaisten karaoke-etikettiä, joka täällä on ilmeisesti hukassa. Karaoken harrastajana en voi hyväksyä moista käytöstä. Pitää löytää joku parempi karaokepaikka täältä, onneksi niitä on yllättävän monta.

Mutta niin se koulu! Tässäpä muutamia otoksia mun koulumatkalta, joka taittuu polkypyörällä noin 20 minuutissa. Kun aamukahdeksan maissa poljin Salzach-joen viertä aamuauringon osuessa vuoriin ja sumun leijuessa pelloilla, en voinut olla ajattelematta, miten ihanaa on saada asua tällaisissa maisemissa. Kuin pyöräilisi postikortissa, unessa tai satukirjassa.





Joo, aina kun pyöräilen, mä otan itestäni kuvia :---)



Mun koulu Fachhochschule Salzburg, joka sijaitsee keskellä peltoja
Koulu vaikutti tosi hyvältä. Meidän luokalla on noin 30 opiskelijaa, suurin osa itävaltalaisia ja saksalaisia, monet oli puheliaita ja oli helppo alkaa jutella kelle tahansa. Mun lisäksi taisi olla vain joku kuusi muuta, jotka ei osaa saksaa ollenkaan. Oon tosi motivoitunut oppimaan, enkä millään malttais odottaa, että se kurssi alkaa. Koulun opettajat vaikutti ihmisläheisiltä ja sydämellisiltä, mutta muutaman niiden englanti oli aika tökkivää... Kai siihenkin tottuu. Koulurakennus oli moderni ja siisti, luokkahuoneiden ikkunoista avautui upeita maisemia, tietokoneet oli ihan uusia. Ei siis mitään valitettavaa...

...paitsi yksi asia jäi mietityttämään. Meidän pitää kolmen vuoden tutkinnon aikana saada kerättyä 40 viikkoa turismiin liittyvää työkokemusta. Tarkoituksena olisi saada ne viikot täyteen 3 kk mittaisilla kesälomilla sekä 2 kk talvilomilla, kun syyslukukauden viimeinen koulupäivä on 20. joulukuuta, ja kevätlukukausi alkaa taas 27. helmikuuta. Nyt sitten mietityttää, että mitä ihmettä sitä keksisi, kun täällä voi olla vaikeaa (tai mahdotonta) saada työpaikkaa, jos (ja kun!) en puhu saksaa. Ja toisaalta, miten saisin Suomesta niin oudolle ajankohdalle ja niin lyhyeksi ajaksi työpaikan, kun en voi edes täältä käsin käydä työhaastatteluissa? Ja sitten on vielä nää opintotukibyrokratiat ja Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tai kuulumattomuus, että voinko olla täällä töissä ja samalla kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Jaa-a. Pitääkin selvitellä. Kai ne asiat aina jotenkin lutviutuu jos on lutviutuakseen. Aika ihmeellinen sana toi lutviutua.

Drinking game Ninan luona
Muutama iloinen luokkakaveri illanvietossa :D Susanne (Itävalta), Andres (Venezuela), Nina (Saksa) ja Lili (Unkari)
Veikkaan että mulla on edessä suht mielenkiintoiset kolme vuotta, mitähän kaikkea ne vielä tuokaan mukanaan?

Nyt on ollu aika ahkera bloggaustahti, mutta lupaan etten kohta enää häiriköi ihan näin useasti, sitten kun kaikki on jo ihan peruskauraa niin varmaan bloggailukin jää vähemmälle. Toistaiseksi vaan kaikki on niin kauhean uutta ja jännää!! 8)

Päivätrippi Saksanmaalle

Keskiviikkoaamuna otin junan Saksan Mynhheniin. Ajattelin että se kun on niin lähellä, niin kai siellä vois piipahtaa, matka kestää noin 2h suuntaansa. Junalippu edestakas on 23 euroa (sillä ehdolla, että lähtee aamulla klo 09 jälkeen ja palaa samana päivänä takaisin), ja samalla lipulla voi liikkua sitten perillä julkisessa liikenteessä. Aika hyvä diili.

Mun päivä kului kävellen ja kierrellen, ostin kengät ja takin, ja illalla vielä haahuilin Oktoberfesteillä. Luulin, ettei Oktoberfesteillä oo muuta kuin olutta, mutta se alue oli enemmänkin huvipuisto, jossa sitten oli ravintoloita, jotka tarjoili olutta. Paljon kojuja, lapsiperheitä, lederhoseneita (taas), laitteita, hattuja ja krääsää. Kun tiistaina juttelin muutaman itävaltalaisen kanssa, ja kerroin meneväni seuraavana päivänä Müncheniin, kaikki kysyivät, että et kai vaan ole menossa Oktoberfesteille? Kai sillä tapahtumalla on tosi turistinen maine tai jotain. Ainakaan ne ei oo cool juttu, sen verran ymmärsin :D




Tässä varmaan muistetaan jotain kuuluisaa saksalaista...

...vaan ei! Kukat olikin Michael Jacksonin muistolle... Öö.




Huom. hatut
PUOLEN METRIN BRATWURST PATONGISSA!!! A dream come true!



Oktoberfest vaatii veronsa; mäki täynnä sammuneita oluen ystäviä :'D

Sellanen oli mun päivä Saksassa. Ruoka oli paljon halvempaa kuin Itävallassa, joten en ihmettele yhtään, että täällä on aika yleistä lähteä autolla rajan toiselle puolen ruokaostoksille. Saksaan pääsee kuulemma 10 minuutissa, ja heti hinnat tippuu huomattavasti.

Tiistai-iltana olin muuten Salzburgin couch surfingin viikkotapaamisessa, ja se oli aika success. Katsoin couch surfingin sivuilta, onko täälläpäin mitään tapahtumia, ja bongasin sieltä tiistain hengailut Urban Keller -ravintolassa. Poljin paikalle mun uudella Hercules-merkkisellä second hand -pyörällä, ja vähän jännitti, että mitä mulla on vastassa. Ravintolassa istui pitkän pöydän ääressä noin 20 tyyppiä, jutellen kovaäänisesti saksaksi. Menin siihen viereen seisomaan kysyvä ilme naamalla, ja saman tien tapaamisen järkkääjä toivotti mut tervetulleeksi, ja siitä se sitten lähti! Kaikki oli mulle tosi kivoja, ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kunnolla juttelemaan ihmisten kanssa, jotka puhui hyvää enkkua. Mulla oli paljon kysyttävää ja sain paljon vastauksia. Islantilainen Katrin opiskelee nyt kolmatta vuotta sitä samaa mitä mä alan opiskella, joten siltä sain kuulla vaikka mitä juttuja.

Couch surfing on ihan nerokas keksintö! Voisin ottaa tän viikkotapaamisen tavaksi, niin mukavan oloista porukkaa siellä oli, ja yllättävän paljon paikallisia, eikä vain reissaajia. Aika monen kanssa sanottiin hyvästeltäessä "See you next week!", eli kai sinne on mentävä! Jos et tiedä mitä couch surfing on, niin Wikipedian selitys löytyy täältä :)

Huomenna alkaa sitten koulu, vihdoin ja viimein. Ootan niin mielenkiinnolla, että minkälaisia luokkakavereita saan seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Katrin sanoi, että kaikkina edellisinä vuosina porukka on ollut tosi kansainvälistä, sen omalla vuosikurssilla on mm. taiwanilainen, senegalilainen, unkarilainen, serbialainen, joku Karibialta, itävaltalaisia, saksalaisia, skandinaaveja... Ihan kaikkea mahdollista.

Tässä sulle Skypekamu! Ja mun uus Converse-hattu (ei löytyny Lighteja, hitsit!)
Loppuun pari ilmoitusluontoista asiaa!

1) Mulla on käytössä nyt itävaltalainen liittymä, joten suomalaiseen numeroon ei kannata laittaa viestejä, joko en saa niitä ollenkaan tai sitten saan ne joskus pitkän ajan kuluttua.
2) Hankkikaa Skype jos ei vielä oo ja lisätkää mut yhteystietoihin.
3) Mä aion oppia saksan nopeesti! Kesään mennessä aion olla fluent!
4) Tanelille kiitos blogin nimen keksimisestä.