Mitä tänään koulussa opin...

Ensimmäisestä koulupäivästä selvitty! HUH! Torstai-iltana piti vielä käydä tsekkaamassa paikallinen karaoke O'Malley'sissä, jotta perjantaiaamuna oisin varmasti pirteimmilläni koulunpenkillä. Tosiaan, se pubi oli kiva, mutta karaoke oli huonoin missä ikinä oon ollut. Ensinnäkin. Karaokeisäntä mainosti moneen otteeseen, että "Meillä on täällä valtava määrä biisejä, yhteensä 1500!" ja mä vaan mietin, että aika säälittävän suppee valikoima (vrt. Pataässä = 50 000). Toiseksi. Karaokeisäntä oli huonoin mitä ikinä oon nähnyt. Se lauloi noin joka toisen biisin ite, ei osannut säätää mikkien äänenvoimakkuutta, ja lauloi omaan mikkiinsä muiden laulajien päälle! Nyt osaan arvostaa suomalaisten karaoke-etikettiä, joka täällä on ilmeisesti hukassa. Karaoken harrastajana en voi hyväksyä moista käytöstä. Pitää löytää joku parempi karaokepaikka täältä, onneksi niitä on yllättävän monta.

Mutta niin se koulu! Tässäpä muutamia otoksia mun koulumatkalta, joka taittuu polkypyörällä noin 20 minuutissa. Kun aamukahdeksan maissa poljin Salzach-joen viertä aamuauringon osuessa vuoriin ja sumun leijuessa pelloilla, en voinut olla ajattelematta, miten ihanaa on saada asua tällaisissa maisemissa. Kuin pyöräilisi postikortissa, unessa tai satukirjassa.

Joo, aina kun pyöräilen, mä otan itestäni kuvia :---)

Mun koulu Fachhochschule Salzburg, joka sijaitsee keskellä peltoja

Koulu vaikutti tosi hyvältä. Meidän luokalla on noin 30 opiskelijaa, suurin osa itävaltalaisia ja saksalaisia, monet oli puheliaita ja oli helppo alkaa jutella kelle tahansa. Mun lisäksi taisi olla vain joku kuusi muuta, jotka ei osaa saksaa ollenkaan. Oon tosi motivoitunut oppimaan, enkä millään malttais odottaa, että se kurssi alkaa. Koulun opettajat vaikutti ihmisläheisiltä ja sydämellisiltä, mutta muutaman niiden englanti oli aika tökkivää... Kai siihenkin tottuu. Koulurakennus oli moderni ja siisti, luokkahuoneiden ikkunoista avautui upeita maisemia, tietokoneet oli ihan uusia. Ei siis mitään valitettavaa...

...paitsi yksi asia jäi mietityttämään. Meidän pitää kolmen vuoden tutkinnon aikana saada kerättyä 40 viikkoa turismiin liittyvää työkokemusta. Tarkoituksena olisi saada ne viikot täyteen 3 kk mittaisilla kesälomilla sekä 2 kk talvilomilla, kun syyslukukauden viimeinen koulupäivä on 20. joulukuuta, ja kevätlukukausi alkaa taas 27. helmikuuta. Nyt sitten mietityttää, että mitä ihmettä sitä keksisi, kun täällä voi olla vaikeaa (tai mahdotonta) saada työpaikkaa, jos (ja kun!) en puhu saksaa. Ja toisaalta, miten saisin Suomesta niin oudolle ajankohdalle ja niin lyhyeksi ajaksi työpaikan, kun en voi edes täältä käsin käydä työhaastatteluissa? Ja sitten on vielä nää opintotukibyrokratiat ja Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tai kuulumattomuus, että voinko olla täällä töissä ja samalla kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Jaa-a. Pitääkin selvitellä. Kai ne asiat aina jotenkin lutviutuu jos on lutviutuakseen. Aika ihmeellinen sana toi lutviutua.

Drinking game Ninan luona

Muutama iloinen luokkakaveri illanvietossa :D Susanne (Itävalta), Andres (Venezuela), Nina (Saksa) ja Lili (Unkari)

Veikkaan että mulla on edessä suht mielenkiintoiset kolme vuotta, mitähän kaikkea ne vielä tuokaan mukanaan?

Nyt on ollu aika ahkera bloggaustahti, mutta lupaan etten kohta enää häiriköi ihan näin useasti, sitten kun kaikki on jo ihan peruskauraa niin varmaan bloggailukin jää vähemmälle. Toistaiseksi vaan kaikki on niin kauhean uutta ja jännää!! 8)