Olinpa kerran, kauan kauan sitten...

...Berliinissä. Tai oikeastihan siitä on vasta tasan kuukausi, mutta niinkin kaukaisesta viikonlopusta kirjoittaminen tuntuu nyt muinaismuistelulta, kaikenlaista kun on mahtunut taas tähän väliin. Berliinin jälkeen pusersin päättötyön parissa koneen ääressä noin kahdeksan tuntia päivässä kahden viikon ajan analysoiden kyselytutkimuksen tuloksia, jonka jälkeen menin pitkäksi viikonlopuksi Luxemburgiin. Päättötyön traumatisoimana koneen ääreen pitkäksi aikaa istahtaminen tuntui aika kammottavalta ajatukselta, joten blogiin kirjoittaminen ei ollut houkutteleva ajatus muutamaan viikkoon. Nyt olen kuitenkin kohtalaisesti toipunut ja nörtti-minä palaa takaisin ruotuun.

Tämä oli kolmas vuosi putkeen, kun olen helmikuussa Berliinissä. Meidän pitkän talviloman ansiosta helmikuussa on jotenkin sopivasti sellainen Berliinin mentävä kolo, ja tänä vuonna se oli ystävänpäiväviikonloppuna, muy romantico. Nina oli kahden kuukauden ajan työharjoittelussa Berliinissä ja ystävän luona kyläily on aina hyvä syy käydä kivassa kaupungissa vähän pyörähtämässä. Lähdin perjantaiaamuna junalla Muncheniin, josta jatkoin MeinFernbusilla Berliiniin 7 tunnin matkan. Suosittelen muuten todella lämpimästi Saksan pitkän matkan busseja; menomatkalla maksoin 22 euroa Munchen-Berliini -välistä, ja takaisin tullessa vain 19e. Tosi hyvin organisoitu ja kaikin puolin sujuva matka. Viime vuoden Mitfahrgelegenheit-ohareiden jälkeen oon ollut vähän epäileväinen kaiken maailman kimppakyytien suhteen, mutta onneksi on olemassa vanha kunnon bussi.

Syötiin unelmahampparit Rosenburgerissa.

Kuten joskus olen todennut, Berliini on aika mieletön paikka. Pohjaton aarrearkku, niin iso ja jatkuvasti muuttuva, sieltä voi löytää ihan mitä tahansa, vahingossa tai tarkoituksella. Jotkut kaupungit ovat sellaisia, että luultavasti tykkäät siitä vain, jos tiedät hyvin minne mennä; mieluiten jonkun paikallisen opastuksella. Mutta Berliinissä on vaan yksinkertaisesti niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että jos vaan lähtee harhailemaan kivalla alueella, törmäät jatkuvasti mielenkiintoisiin kauppoihin ja kuppiloihin ja rakennuksiin. Ninan kanssa käytiin jatkuvasti kahvilla, koska kivoja ja omaperäisiä kahviloita oli vaan niin paljon! Ja hinnatkin on poikkeuksetta alhaiset, ainakin Salzburgiin verrattuna. Berliini on kahvilahengailijan paratiisi. Ja oikeastaan monen monen muunkin ihmistyypin paratiisi.

Jotta viikonloppu ei vaan olisi ollut liian kiva, antoi lipuntarkastaja mulle ratikassa opetuksen. Perjantaina nääs ostin metroasemalta Tageskarten eli päivälipun, jonka leimasin viiden maissa iltapäivällä. Koska ilmeisesti olen vähän yksinkertainen ihminen, en tarkastanut lipusta, että kuinka kauan se on voimassa. Salzburgissa käytän usein 24 tunnin lippuja, ja epälooginen ajatukseni jota en oikeastaan edes pahemmin ajatellut oli se, että tämäkin lippu on varmaan sitten voimassa 24 tuntia. Mutta lauantaina aamupäivällä näyttäessäni lippua tarkastaja kertoi minulle, että päivälippu täällä Berliinissä on voimassa vain kello kolmeen asti seuraavana yönä, ja pyysi napakasti 40 euron tarkastusmaksun. Kypsänä aikuisena ihmisenä maksoin sen 40 euroa ja pillahdin dramaattiseen itkuun. Ärsytti aivan sairaasti. Jos olisin tarkoituksella matkustanut ilman lippua, hyväksyisin tämän. Mutta koska luulin maksaneeni, tuntui 40 euroa todella kivuliaalta. Oli aika lailla huonoa onnea matkassa, sillä Nina sanoi, että se oli ensimmäinen kerta, kun kohtaa tarkastajan. Ja tietysti se oli juuri sinä lauantaiaamuna kun mulla oli vain se tyhmä tageskarte. Toivottavasti tarkastajalle tuli edes vähän paha mieli kun sai mut itkemään.
Toipuminen välikohtauksesta vei noin 10 minuuttia.

Jos olet koskaan miettinyt, miltä näyttää berliiniläinen tarkastusmaksu, tässä se on.

Mein Haus am See, kahvia ja cooleja ihmisiä.

Nina ja sen sisko.

Viikonlopun ehdoton pääaktiviteetti oli syöminen, ja hyvänä kakkosena seurasi juominen, kattaen sekä kahvin, oluen että Club Matet sun muut pohjois-Saksan pullotetut nätit limut. Koska olen käynyt Berliinissä ennenkin, oli oikein mukavaa keskittyä hengailuun nähtävyyksien ja aikataulutuksen sijaan. Ninan sisko Tanja on asunut Berliinissä nyt muutaman vuoden ajan, ja sen seurauksena pääsin kokemaan muutaman todella edullisen ja herkullisen elämyksen. Lauantaina syötiin ensin huippuhyvät hampparit Rosenburgerissa, ja illalla aasialaista Charlottenburgissa Sy-nimisessä ravintolassa, ja sunnuntaina mentiin taivaalliselle brunssille Weddingin Hubertiin. Brunssilla tilattiin kahvit ja brunssit ja appelsiinilimut, ja silti lasku kolmelta hengeltä oli hieman yli 30 euroa! Ah, Berliini ja sen halvat ruoat. Salzburgin ravintolaskene on vähän masentava Berliinissä vietetyn viikonlopun jälkeen. Mutta onneksi täällä on vuoria.

Berliini on niin iso, että parhaiden menomestojen metsästämiseen saisi luultavasti kulumaan yhden ihmiselämän. Siksi olenkin tosi iloinen, että Nina ja Tanja vei mut lauantai-iltana Fuchs & Elsteriin, joka oli ehdottomasti yksi kivoimpia baareja, joita olen koskaan päässyt kokemaan. Hämyisessä kellarissa soitti räiskyvän eloisa turkkilaisbändi, jonka naissolisti näytti Kleopatralta ja käyttäytyi täydellisen diivamaisesti. Yleisö tanssi ja hyppi, oli kuuma mutta onneksi olut oli kylmää. Tunnelma oli katossa (joka oli tosin hyvin matala) ja olin iloisesti yllättynyt, että sellainen paikka on edes olemassa. Vähän niin kuin olisin ollut elokuvassa. Tai unessa. Bändin jälkeen DJ alkoi soittamaan Balkan-musiikkia, hauskaa miten yhdessä paikassa voi olla samalla niin coolia ja mutkatonta. Usein coolius ja mutkattomuus eivät kulje käsi kädessä. Mutta Berliinissä sekin ihme tapahtuu!

Käsittämättömän hyvä brunssi Hubertissa.

Nina ja lohi.

Mauerparkin sunnuntaibileet.

Yksi Berliini-juttu on jokasunnuntainen kirppis Mauerparkissa. Meille sattui aurinkoinen ja lämmin päivä, joten ihmisiä riitti tungokseksi asti vähän joka kojulle. Lopulta ostin 20 euron takin, puoli litraa tuorepuristettua appelsiinimeha ja lettupötkön jonka sisällä oli rucolaa ja fetaa. Kivointa oli kuitenkin ympäriinsä kiertely ja kaiken sen roinan ihmettely. Kirppiksen ulkopuolella soitti bändi, ja noin sata ihmistä jorasi innokkaasti raikkaassa ulkoilmassa rytmikkään musiikin tahdissa. Jokaisella kaupungilla on oma meininkinsä ja oma kulttuurinsa. Berliinin meininki on sehr gut! Koska mennään taas?

Keväinen Mauerpark.