Oktoberfest 2013

Elämä Salzburgissa alkaa pikkuhiljaa asettua taas jonkinlaisiin uomiinsa. Viime viikko oli aikamoista haipakkaa - pidettiin orientaatioviikkoa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille ja Sandra saapui keskiviikkoiltana vierailulle. Perjantai-iltana otettiin juna Muncheniin Pauliinan luo, nukuttiin voimauttavat yöunet ennen viikonlopun koitosta ja lauantaina oltiin klo 09 aamulla Oktoberfest-alueella dirndlit päällä. Olin ehtinyt kuulla vaikka kuinka paljon juttuja siitä, miten meno olutteltoissa on heti aamusta aika hurja, mutta se oli oikeastaan vielä älyttömämpää kuin odotin. Aina välillä joku nousi pöydälle seisomaan, ympärillä olevat ihmiset alkoivat hurrata ja taputtaa hulluna kun pöydällä seisova tyyppi kittasi litran kokoisen kaljansa yhdellä kertaa alas, ja jos syystä tai toisesta yritys ei onnistunut (tai puolet oluesta lensi lederhoseneille), sadat ihmiset yltyivät buuaamaan. Jos taas koko olut meni kerralla, sai korviahuumaavat aplodit. Tällaista siis lauantaina, normaaliin aamupala-aikaan.

Oktoberfestien ensimmäinen litran tuoppi. Oli rankkaa kannatella.

Lauantaiaamu...

Ihan sama miten Oktoberfestiä yrittäisi kuvailla, sitä on mahdotonta saada selitettyä kattavasti, niin että ymmärtäisi sen meiningin sekopäisyyden. Voitte vaan kuvitella, kun tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kerääntyvät koko päiväksi juomaan litran kokoisia oluita. Livebändit soittavat teltoissa silloin tällöin, on juomalauluja ja muita lauluja, schnitzeleita ja makkaroita ja silmänkantamattomiin lederhoseneita. Koko viikonloppu tuntuu nyt mun mielessä vain absurdilta unelta - se oli kerrassaan niin outo kokemus, hauska ja outo ja ikimuistoinen. Ensikertalaisena tehtiin pari mokaa, jotka olisi voitu välttää, jos oltaisiin tiedetty järjestelyistä paremmin.

Oltiin kuultu että Hackerin teltassa on hyvä meno, ja oltaisiin lauantaiaamuna haluttu sinne, mutta klo 09 se oli jo niin täynnä, ettei sisään päästetty ketään. Lauantait on viikon kiireisimpiä päiviä, joten on oltava ihan luvattoman ajoissa liikkeellä jos haluaa päästä johonkin suosittuun oluttelttaan. Lounasaikaan ei ole enää mitään mahdollisuuksia ja kun sääkin sattui olemaan niin huono, telttoihin oli vielä kovempi tunku, kun kukaan ei halunnut seisoskella tai istuskella ulkosalla. Mentiin siis Hofbraun telttaan ja päästiin jopa istumaan yhteen reunalla olevaan pöytään. Parin tunnin jälkeen, kun varatut pöydät piti saada vapaaksi, meidät vaan heitettiin ulos koko teltasta sateeseen! Eikä siihen aikaan ollut enää mitään mahdollisuutta päästä sisään mihinkään telttaan, kaikkialla oli vaan niin täyttä. Jos oltaisiin oltu jossain keskellä olevassa pöydässä - tai edes seisomassa vessajonossa - meitä ei olisi heitetty ulos. Ensi kerralla sitten osataan varoa sitä hetkeä kun varatut pöydät pitää saada vapaaksi.

Televisiokanava oli omistettu Oktoberfesteille, livekuvaa joka päivä, koko ajan!

Naikkoset ja miekkoset kierteli ihmismassan seassa myymässä ruokaa ja juomaa.

Ulkona satoi mutta meininki oli silti ilmeisen hyvä.

Kun meidät oli sitten kylmästi viskattu sateeseen, lyöttäydyttiin joidenkin amerikkalaisten ja kanadalaisten vaihtareiden seuraan, ja yhtäkkiä pöydässä olikin sitten siperialaista ja etelä-afrikkalaista ja norjalaista ja vaikka minkämaalaista. Ylipäänsä paikalla tuntui olevan tosi paljon turisteja, eniten italialaisia ja amerikkalaisia. Eri olutteltoilla on erilainen maine, ja esimerkiksi Löwenbrau ja Hofbrau ovat tunnetusti turistien biletelttoja. Paulanerissa taas kuulemma on huono tunnelma, ja pienemmät teltat on usein paikallisten suosiossa, ja siellä keskitytään vähän enemmän rauhalliseen seurusteluun kuin pöydillä tanssimiseen. Meidän päivä eteni ensin Oktoberfestin alueella, mutta myöhemmin käytiin syömässä ja sporttibaarissa ja ylipäänsä vaan häröiltiin pitkin Munchenia rankkasateessa.

Toinen moka, josta kannattaa ottaa opikseen: tarkista, että puhelimessa on tarpeeksi akkua koko päiväksi ja myös pidä puhelin mukana! Jossain vaiheessa eksyttiin Pauliinasta ja yritäpä sitten etsiä jotakuta sieltä ihmismassan keskeltä - mahdoton tehtävä.

Sunnuntai-iltaa Hofbraun teltassa.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja lepäilyn jälkeen tuntui taas hyvältä idealta palata festeille. Sunnuntait on kuulemma yleensä hiljaisia, ja erityisesti nyt viimeisenä viikonloppuna kun monet turistit olivat jo lentäneet koteihinsa arkielämään ja paikalliset valmistautuivat maanantaiaamuun, kaikkiin telttoihin pääsi helposti sisälle. Vapaata pöytää oli edelleen melko mahdotonta löytää. Iltapäivästä meininki oli vielä hieman väsynyttä ja sunnuntaimaista, mutta iltakuudelta livebändi sai jälleen koko teltan laulamaan prositia. Oltiin alueella loppuun asti, ja maanantaiaamuna herättiin 5:30, Sandra lensi takaisin Ruotsiin ja mä otin junan Salzburgiin. Ulkona oli harmaata ja nukuin katkonaisesti ohi sumuisten saksalaispeltojen. Saavuin kotiin rättiväsyneenä ja aika pöllämistyneenä: Oktoberfest oli yksi mun elämän oudoimpia kokemuksia.

Ja se oluen hinta? Litran tuoppi maksaa vajaan 10e, mutta tuopin hinnan ja kympin erotus menee tarjoilijanaisten tipiksi, eli hinta on käytännössä aina 10e. Hostellien hinnat nousee normaalista 20 eurosta lähelle satasta, eli erityisesti majoitukseen saa uppoamaan maltaita. Ja sitten sillä kympillä saa kurkusta alas uppoamaan maltaita, heh heh, maltaita eli mallasta, got it?