Luonnon helmaan!

Näissä maisemissa lehmän mieli lepää.

Terkkuja Salzburgista! Nää luontokuvat onkin hämäyksenä otettu viime torstaina Saksan puolella, eikä suinkaan Itävallassa. Vaikka aika samanlaista peltoa ja vuorta ja lehmää taitaa löytyä rajan molemmilta puolilta. Ajettiin vain vartti autolla kohti Berchtesgadenia ja oltiin jo luonnon ja hurmaavien syysmaisemien ytimessä.

Maksettiin 2,5 euroa per tyyppi (koska ollaan paikallisia, saatiin 50 senttiä alennusta :D) päästäksemme Kugelmühle-nimiselle luontopolulle patikoimaan. Oli kerrassaan hyvä investointi, sillä Itävallan ja Saksan tarjoamat luontokokemukset on olleet niin hienoja, etten varmasti tule koskaan niitä unohtamaan. Reippailuskene on täällä ihan eri sfääreissä verrattuna kotopuoleen, erityisesti tuntuu että vähän iäkkäämmille ihmisille vuoret on oikea henkireikä. Onhan se kiva ajatus, että kauniina syyspäivänä voi karauttaa autolla pienen matkan ja löytää itsensä henkeäsalpaavan kauniista paikoista. Silmänruoan lisäksi jalat saa tehokasta treeniä ylämäkeen tarpoessa, naama aurinkoa ja sielu lepoa. Luonto ja sen monimuotoisuus on hieno asia, ja torstai tuntui tosi merkitykselliseltä päivältä muiden päivien joukossa. Kesä tuli takaisin ja nyt on muutaman päivän ollut aurinkoista, lämpötila parinkymmenen asteen hujakoilla, ja välillä on tuntunut enemmän orastavalta keväältä kuin siltä, että talvi kohta kolkuttelee ovella. Salzburgin joulutorikin aukeaa jo suunnilleen kolmen viikon kuluttua. Oishan se kivaa juoda glühweinia t-paidassa, mutta näiden säiden jatkuminen niin pitkään on aika utopiaa jopa täällä Salzburgin yllätyksellisessä ilmastossa. Elokuu oli kuulemma silkkaa sadetta ja kymmentä plusastetta, ja nyt Halloweenin tienoilla naama palaa. Perus meininkii!

Alkumatkasta nähtiin paljon pieniä koska ja vesiputouksia.

Sporttipenaattorit :)

Vesi oli tosi kirkasta. Ei Babitzinista.

Andrés ja Nina innostui pellosta.

Sitten ne päätti kieriä lehmänkakassa rinnettä alas.

Levitaatioo Untersbergin edessä.

Saksan puolella näyttää aika samalta kuin Salzburgerossa!

Elämä ei ole ollut yhtä ikuista vuorihengailua, Barcelonaa ja Oktoberfestiä, vaikka nekin on tullut lokakuussa koettua. Normaalit arkipäivät täällä ei ole sen kummoisempia kuin missään muuallakaan: sataa räntää, koulun jotkut kurssit tuntuu ajanhukalta, saksanläksyt menee yli hilseen, välillä ei ole mitään tekemistä ja välillä on liikaa. Ja välillä iskee kova ikävä Suomeen, tai lähinnä kaikkia Suomessa olevia ihmisiä tulee kaivattua. Yritän pyyhkiä ne ajatukset kuitenkin pois, sillä eihän mulla ole täällä kuin noin 8 kuukautta jäljellä. Parempi siis nauttia kaikista uusista kokemuksista ja tilanteista joihin päätyy, kaikella kun on aikansa ja se aika on ehtyvä luonnonvara.

Sain pari viikkoa sitten töitä yhdestä hostellista, jossa oon nyt tehnyt muutaman vuoron. Jatkossa tuun tekemään koulupäivien jälkeen kaksi iltabaarivuoroa viikossa, ja sunnuntaiaamuisin herään klo 06 hostellin aamupalaa varten. Holiday Innissä työskentelyn jälkeen vannoin, etten enää mene aamupaloihin töihin koska a) herätykset on liian aikaisin ja b) työ on tosi puuduttavaa. Mutta silti löysin itseni tänä aamuna juoksemasta pää kolmantena jalkana keittiön ja myslikulhon välillä siihen aikaan, kuin muut ihmiset vielä nukkuvat pitkiä sunnuntaiuniaan. Onneksi näitä vuoroja tulee olemaan vain sen yhden kerran viikossa. Iltabaari on enemmän mun juttu; varsinkin kun asiakkaita on vähän, voi vaan jutella reissailijoiden kanssa, soittaa mitä musiikkia itse tahtoo, ja pyytää vaikka kavereita sinne tulemaan kaljalle pitämään seuraa. Riippuu aina tosi paljon päivästä onko työ kiireistä vai rentoa. Onneksi työporukka vaikuttaa ihan mahtavalta, on ollut todella tervetullut olo!

Katolinen kirkko vuorilla keskellä ei-mitään.

Yksinäiseksi kirkoksi aika näyttävä ja hyvin hoidettu.

Ihka aito rippituoli! Näitä näkyy vain elokuvissa!

Tähän väliin rippituolivitsi tunnelmaa keventämään:

Vanha mies meni kirkkoon ja istui rippituoliin.

"Isä, minun täytyy kertoa jotain. Katsokaas. Minulla on vaimo, kolme lasta ja liuta lapsenlapsia. Olen aina tehnyt paljon töitä, elättänyt perheeni ja ollut kunnollinen aviomies. Nyt olen kuitenkin hankkinut nuoren rakastajattaren. Hän on todella kaunis ja isopovinen."

Tähän pappi vastaa: "Mutta hetkinen, ettehän te kuulu kirkkoon. Miksi tulitte ripittäytymään?"

Johon mies vastaa: "Olen niin innoissani, että haluan kertoa tästä kaikille!!!!"

EHEHEEHEHEHEHEHEHEE!!!

Vuorilla on valtavia ja kauniita taloja, ja niillä paljon pihamaata.

Näkymät oli jälleen aika huimat.

"Dude, there's my car!"

Ajomatka takasin Salzburgiin, tärisevin jaloin ja punoittavin poskin.

Ja jälleen on lennot Suomeen varattu; 20. joulukuuta aamulla sinne, 27. illalla tänne!
En malta odottaa :* (toi on pusuhymiö, jos joku ei hogannut.)

Ekskursio Epsanjaan, part II

Park Guell ja turistikrääsät

Barcelonakeskiviikkona käytiin Hop On Hop Off -turistibussikierroksella, koska meidän espanjanopettaja niin halusi. Ajattelin että kai kaikkea kannattaa kokeilla, mutta päivän päätteeksi totesin vain, että 24 euroa ja arvokkaita hetkiä Barcelonassa voi käyttää huomattavasti paremmin kuin moiseen turistiroskaan. Olihan se ihan mukavaa istua kaksikerroksisen bussin yläkerrassa auringonpaisteessa tuulen heilutellessa hiuksia suuhun, mutta reitin varrella olleet nähtävyydet ja kuulokkeista kuunneltava hissimusiikki ja nähtävyyksien selostukset olivat melko jäätäviä. Suuressa turistiryhmässä matkustavat aasialaiset saavat varmaan tosi oudon kuvan vierailemistaan paikoista liikkuessaan aina porukalla bussilla nähtävyydeltä toiselle... Usein kaikki mahdollinen asiointikin tapahtuu kotimaasta asti mukana kulkeneen matkaoppaan välityksellä. Lopputyötä kirjoittaessa törmäsin useasti termeihin "pseudo-event" ja "staged authenticity", ja Barcelonassa on niin paljon turisteja, että kaikenlaista pseudoa on tarjolla. Matkaan voi lähteä monella tapaa ja kukin tehköön sen tyylillään. Barcelonassa parasta olivat kadut joilla bussit eivät mahdu kulkemaan, biitsin hiekka johon siihenkään bussilla ei saa tuntumaa ja ylipäänsä käveleskely ympäriinsä. Kävellessä ehtii myös paremmin tuijotella ympärilleen jos näkee mielenkiintoisen rakennuksen tai kaupan tai ravintolan tai graffitin tai hombren :D

Nina, Pamela ja selfie.

Bussikierroksen harvoja helmiä: Sagrada Familia

Gaudin arkkitehtuuria ja kaksi pärstää.

Uudet arskat.

Sebastianin häntäluu oli vähän rikki, ja sitten se päätti kokeilla liukumäkeä.

Pikkuiset koululaiset pelasi futista kaavut päällä.

Nina oli kaunistamassa läsnäolollaan melkein jokaista mun kameran kuvaa.

Torstaina vierailtiin Freixenetin tehtaalla Gironan lähellä. Se oli kaikin puolin kiva kokemus, nähtiin vähän viiniviljelmää, tuhansittain kuohuviinipulloja kellarissa telineissä, saatiin pikakatsaus viininvalmistukseen, ja lopuksi vielä lasilliset täydellisen kylmää Freixenetiä. Honkkareissa Wine studies -kurssilla puhuttiin niin paljon viininvalmistuksesta ja kaikesta aiheeseen liittyvästä, että oli tosi kiehtovaa päästä paikan päälle näkemään, miten se kaikki tapahtuukaan. Joskus olisi ihanaa päästä pienemmälle viinitilalle tutkailemaan meininkiä, Freixenet on niin megalomaaninen brändi, että kaikki on hyvin hiottua, mekaanista ja suurta. Silti tosi mielenkiintoinen kokemus, ja eipä ole cava maistunut koskaan niin hyvältä kuin sen jälkeen, kun on ensin kaksi tuntia katseltu pulloja ja puhuttu mauista ja valmistusmenetelmistä ja rypäleistä ja kuohuista.

Freixenetin tehdas Barcelonan ulkopuolella.

Esittelykierros kuoharin valmistuksesta.

Viinikellarissa tuoksahti home.

Ja maistiaismalja, naminam!

Satunnainen tilannekuva yhteistyöyliopistovierailulta.

Adios.

Kokonaisuudessaan erittäin kiva pikku matka. Koko viikon suurimmaksi puheenaiheeksi nousi kuitenkin eräs kalifornialaistyttö, joka nukkui meidän kanssa samassa 16 hengen sekahuoneessa. Tässäpä pieni stoori sulostuttamaan jokaisen päivää:

Torstaiaamuna kello 5:30 kaksi hollantilaisjäbää ja kalifornialaistyttö, jotka kaikki yöpyivät meidän kanssa samassa huoneessa, tulivat baarista takaisin hostellille kolistellen kännisesti ympäri huonetta. Heräsin ja kurkkasin sängystä, ja näin toisen pojista kuhertelevan tytön kanssa. Puoliunessa painoin pääni takaisin tyynyyn ja toivoin vaan, että kaikki olisivat hiljaa ja saisin jatkaa unia.

Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun meidän huoneen suihkusta alkoi kuulua ääniä. Puoliunessa kesti aika kauan tajuta, että mitä siellä tapahtui - mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulin ähkintää ja läähätystä ja tytön voihkivan että "Oh my god, oh my god, oh my god", ymmärsin että sinne suihkuun ne sitten meni kaksistaan hommailemaan. Yksitellen huoneessa jokainen heräsi, puhuttiin että mitä hemmettiä ne oikein kelaa, naurettiin ja huudeltiin niille ja pyydettiin olemaan hiljaa, mutta ähkintä vaan jatkui. Jossain vaiheessa menin koputtamaan suihkun ovelle, ja kysyin, että onks teillä hauskaa siellä, ja tyttö vastaa mulle "Yeeeeeeaaaah, yyyyyeeeeaaah, yyyyyeeeaah" eikä kyllä kuulunut pienintäkään häpeilyä tai nolostumista. Siinä koko muu huone eli 14 ihmistä hereillä puoli kuudelta aamulla pohditaan keskenämme, että mitä noiden kahden päässä pyörii, ja miten ihmeessä ne kehtaa?

Jossain vaiheessa suihkun ovi sitten aukesi, tyttö asteli ulos vaatteet päällä mutta jäbä oli alasti. Nina kysyi epäuskoisena että "Is he still naked???" johon tää kalifornialaisbeibe vastaa että "He is definitely naked." Joku heitti pojalle pyyhkeen jonka jälkeen jäbä vielä pisti sisällä huoneessa tupakaksi... Se tilanne oli niin absurdi ja ne tyypit niin röyhkeitä, että melkein kuvittelin olevani vielä unessa. Pikkuhiljaa tilanne siitä sitten rauhoittui ja kukin meni sänkyynsä nukkumaan.

Seuraavana päivänä tää tyttö sitten oli pyytänyt Pamelalta ja muilta anteeksi käytöstään. Harmittaa etten ollut paikalla. Tyttö myös ilmoitti että "This was definitely the first time I do something like this."

Joskus herää ajatus, että oma hotellihuone olisi kiva asia :----)

Ekskursio Epsanjaan, part I

Ei kauaa ehtinyt Heru homehtua Salzburgerossa, kun jo oli aika ekskursion.

Paellaa satamassa.

Mun ja Barcelonan jälleennäkeminen koitti viiden vuoden tauon jälkeen. Sagrada Familia on edelleen niin sanotusti vaiheessa, hiekkaranta ja meri oli samoilla sijainneilla kuin mihin ne interreilillä jäivätkin. Tällä kertaa oltiin matkassa kymmenen luokkakaverin, meksikolaisen opettajan ja meksikolaisen opettajan seuraapitävän kollegan voimin, ja Barcelona-kokemus oli hyvinkin erilainen edelliseen verrattuna. Meidän matkan tarkoituksena oli päästä käyttämään edellisten lukukausien aikana hankittuja maagisia espanjantaitoja, ja opettajan matkan perimmäinen tarkoitus oli mitä luultavimmin päästä työpaikan tarjoamalle lomamatkalle.

Lennettiin sunnuntaina Ryanairilla Memmingenistä Gironaan (menopaluu 31 euroa - mmoi). Heräsin sopivasti lähtöpäivän aamuna riipivään kurkkukipuun, sairastelulla on taipumus osua aina tosi hyvään aikaan. Espanjan auringon alla oli kuitenkin helppo unohtaa miten paha olo onkaan :)

Jengiä La Boqueria-torilla.

Tomera muikkeli myi tuoremehuja.

Kaikki oli la Boqueriassa laitettu esille niin kauniisti, että pähkinätkin näytti taiteelta.

Kukaan ei varmaan ole erityisen yllättynyt, kun kerron että Barcelona oli aivan ihana, eläväinen ja kuuma, kaunis ja kiinnostava, historia havisi korttelien joka kulmassa, ihmiset näyttivät näyttäviltä, ja omaleimainen kulttuuri kiehtoi turistien paljoudesta huolimatta. Käytiin tiistaina Barcelonan ulkopuolella meidän yhteistyöyliopiston kampuksella paikallisten saksanopiskelijoiden luona vierailulla, oli hauskaa viettää aamupäivä suurieleisten ja kovaäänisten espanjalaisten kanssa saksaksi ja espanjaksi jutustellen. Oli myös tosi mielenkiintoista nähdä yliopiston kampus, joka oli aika rapistunut ja kolkko, mutta kaikessa karuudessaan kummallisen karismaattinen. Ehkä mulla oli auringonpistos tai oon muuten vaan helposti vaikuttunut asioista. Tuntui että Espanjassa jokainen pilvi, parveke ja paella oli jotain taivaallista. Erityisesti ne parvekkeet sai mut haukkomaan henkeäni. Sanoin matkan aikana varmaan sataan kertaan että "Miettikää millaista ois juoda cafe con lecheä tolla parvekkeella!"

Yksi matkan parhaita juttuja oli se, miten hyvin tultiin juttuun kouluporukan kesken. Koulussa oon moneen otteeseen ihmetellyt, että mistä ihmeestä näitä tällaisia tyyppejä oikein tulee, mutta rentoina vapaa-ajalla kaikki olivat ihan mielettömän kivaa seuraa, ja tutustuin paremmin pariin luokkakaveriin joista mulla oli ollut koulussa vietetyn ajan perusteella aivan väärä mielikuva. Siistiä miten väärässä sitä onkaan voinut olla, ja miten eriskummallisia tarinoita ihmisten taustalta löytyykään, kun vähän kaivaa ylintä maakerrosta syvemmälle. Kun viettää muutaman päivän todella tiiviisti yhdessä, sitä pääsee ihan eri tasoille kuin koulussa luentojen välissä smalltalkkaillessa tai koulun kirjastossa törmätessä! Erityistä oli myös se, miten oikeastaan kuka tahansa meistä saattoi jutella kelle tahansa: näin avointa ja joka suuntaan suuntautuvaa vuorovaikutusta meillä ei ole keskenämme koulussa koskaan. Hyvä muistutus siitä että loppujen lopuksi ihan aniharva ihminen tässä maailmassa on yksiselitteisen huono tyyppi.

Susi osti oudohkon jätskiannoksen.

Katalonia haluis olla itsenäinen.

Las Ramblas eli se paikka jossa kaikki turistit on.

Susi ja Nina nautti auringosta ja biitsistä.

Rannalla oli sairaasti jengiä ja koko aika kaikui myyjien "JIITOO, MOJITO!" ja "Cerveeezaaa" -huudot.

Aurinko helli meitä oikein hellävaraisesti. Herättiin aina aikaisin ja käveltiin joka päivä niin paljon ympäriinsä suut ammollaan ihmetellen kaikkea mahdollista, että illallisen jälkeen kaikki alkoivat kaivata mahdollisimman pian hostellin sänkyyn lepäämään. Etukäteen kuvittelin matkan olevan rilluttelua aamusta iltaan, mutta me oltiin oikein kunnollisia ja aikuismaisia turisteja kumoten vain silloin tällöin muutaman viinilasillisen sivistyneen illallisen yhteydessä. Olin porukan ainoa joka ei puhu saksaa (täydellisesti), ja suurin osa matkasta kommunikoitiin oudolla saksan ja espanjan sekoituksella jossa kesken lauseen kieli saattoi muuttua espanjasta saksaan tai toisin päin. Olin melkeinpä järkyttynyt miten paljon ymmärsin mun ympärillä solisseesta saksan kielestä, etenkin kun siihen alkoi pikkuhiljaa tottua. Kai se vaan on myönnettävä, että on tässä jotain opittu kahdessa vuodessa! Sebastianin murre Zell am Seesta oli mulle kuitenkin sula mahdottomuus - taidan pysytellä hochdeutschin harjoittelussa vielä jokusen vuoden. Tai loppuelämän ehkä.

Annabell, Nina, Sebastian, Julia ja Pamela sekoaa.

Jorge otti hyvän kuvan.

Tapaksia joiden nimi ei ollutkaan tapas.

Honkkareista ostetut kengät lensi roskiin :(

Kreisi ja mahtava Julia.

Satamassa riitti veneitä ja porukkaa.

Aikainen aamu ja alaston patsas.

Siinäpä ne.

Tarina jatkuu pikapuoliin: luvassa lisää turistikuvia ja eriskummallinen tarina hostellien hienoudesta.

Oktoberfest 2013

Elämä Salzburgissa alkaa pikkuhiljaa asettua taas jonkinlaisiin uomiinsa. Viime viikko oli aikamoista haipakkaa - pidettiin orientaatioviikkoa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille ja Sandra saapui keskiviikkoiltana vierailulle. Perjantai-iltana otettiin juna Muncheniin Pauliinan luo, nukuttiin voimauttavat yöunet ennen viikonlopun koitosta ja lauantaina oltiin klo 09 aamulla Oktoberfest-alueella dirndlit päällä. Olin ehtinyt kuulla vaikka kuinka paljon juttuja siitä, miten meno olutteltoissa on heti aamusta aika hurja, mutta se oli oikeastaan vielä älyttömämpää kuin odotin. Aina välillä joku nousi pöydälle seisomaan, ympärillä olevat ihmiset alkoivat hurrata ja taputtaa hulluna kun pöydällä seisova tyyppi kittasi litran kokoisen kaljansa yhdellä kertaa alas, ja jos syystä tai toisesta yritys ei onnistunut (tai puolet oluesta lensi lederhoseneille), sadat ihmiset yltyivät buuaamaan. Jos taas koko olut meni kerralla, sai korviahuumaavat aplodit. Tällaista siis lauantaina, normaaliin aamupala-aikaan.

Oktoberfestien ensimmäinen litran tuoppi. Oli rankkaa kannatella.

Lauantaiaamu...

Ihan sama miten Oktoberfestiä yrittäisi kuvailla, sitä on mahdotonta saada selitettyä kattavasti, niin että ymmärtäisi sen meiningin sekopäisyyden. Voitte vaan kuvitella, kun tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kerääntyvät koko päiväksi juomaan litran kokoisia oluita. Livebändit soittavat teltoissa silloin tällöin, on juomalauluja ja muita lauluja, schnitzeleita ja makkaroita ja silmänkantamattomiin lederhoseneita. Koko viikonloppu tuntuu nyt mun mielessä vain absurdilta unelta - se oli kerrassaan niin outo kokemus, hauska ja outo ja ikimuistoinen. Ensikertalaisena tehtiin pari mokaa, jotka olisi voitu välttää, jos oltaisiin tiedetty järjestelyistä paremmin.

Oltiin kuultu että Hackerin teltassa on hyvä meno, ja oltaisiin lauantaiaamuna haluttu sinne, mutta klo 09 se oli jo niin täynnä, ettei sisään päästetty ketään. Lauantait on viikon kiireisimpiä päiviä, joten on oltava ihan luvattoman ajoissa liikkeellä jos haluaa päästä johonkin suosittuun oluttelttaan. Lounasaikaan ei ole enää mitään mahdollisuuksia ja kun sääkin sattui olemaan niin huono, telttoihin oli vielä kovempi tunku, kun kukaan ei halunnut seisoskella tai istuskella ulkosalla. Mentiin siis Hofbraun telttaan ja päästiin jopa istumaan yhteen reunalla olevaan pöytään. Parin tunnin jälkeen, kun varatut pöydät piti saada vapaaksi, meidät vaan heitettiin ulos koko teltasta sateeseen! Eikä siihen aikaan ollut enää mitään mahdollisuutta päästä sisään mihinkään telttaan, kaikkialla oli vaan niin täyttä. Jos oltaisiin oltu jossain keskellä olevassa pöydässä - tai edes seisomassa vessajonossa - meitä ei olisi heitetty ulos. Ensi kerralla sitten osataan varoa sitä hetkeä kun varatut pöydät pitää saada vapaaksi.

Televisiokanava oli omistettu Oktoberfesteille, livekuvaa joka päivä, koko ajan!

Naikkoset ja miekkoset kierteli ihmismassan seassa myymässä ruokaa ja juomaa.

Ulkona satoi mutta meininki oli silti ilmeisen hyvä.

Kun meidät oli sitten kylmästi viskattu sateeseen, lyöttäydyttiin joidenkin amerikkalaisten ja kanadalaisten vaihtareiden seuraan, ja yhtäkkiä pöydässä olikin sitten siperialaista ja etelä-afrikkalaista ja norjalaista ja vaikka minkämaalaista. Ylipäänsä paikalla tuntui olevan tosi paljon turisteja, eniten italialaisia ja amerikkalaisia. Eri olutteltoilla on erilainen maine, ja esimerkiksi Löwenbrau ja Hofbrau ovat tunnetusti turistien biletelttoja. Paulanerissa taas kuulemma on huono tunnelma, ja pienemmät teltat on usein paikallisten suosiossa, ja siellä keskitytään vähän enemmän rauhalliseen seurusteluun kuin pöydillä tanssimiseen. Meidän päivä eteni ensin Oktoberfestin alueella, mutta myöhemmin käytiin syömässä ja sporttibaarissa ja ylipäänsä vaan häröiltiin pitkin Munchenia rankkasateessa.

Toinen moka, josta kannattaa ottaa opikseen: tarkista, että puhelimessa on tarpeeksi akkua koko päiväksi ja myös pidä puhelin mukana! Jossain vaiheessa eksyttiin Pauliinasta ja yritäpä sitten etsiä jotakuta sieltä ihmismassan keskeltä - mahdoton tehtävä.

Sunnuntai-iltaa Hofbraun teltassa.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja lepäilyn jälkeen tuntui taas hyvältä idealta palata festeille. Sunnuntait on kuulemma yleensä hiljaisia, ja erityisesti nyt viimeisenä viikonloppuna kun monet turistit olivat jo lentäneet koteihinsa arkielämään ja paikalliset valmistautuivat maanantaiaamuun, kaikkiin telttoihin pääsi helposti sisälle. Vapaata pöytää oli edelleen melko mahdotonta löytää. Iltapäivästä meininki oli vielä hieman väsynyttä ja sunnuntaimaista, mutta iltakuudelta livebändi sai jälleen koko teltan laulamaan prositia. Oltiin alueella loppuun asti, ja maanantaiaamuna herättiin 5:30, Sandra lensi takaisin Ruotsiin ja mä otin junan Salzburgiin. Ulkona oli harmaata ja nukuin katkonaisesti ohi sumuisten saksalaispeltojen. Saavuin kotiin rättiväsyneenä ja aika pöllämistyneenä: Oktoberfest oli yksi mun elämän oudoimpia kokemuksia.

Ja se oluen hinta? Litran tuoppi maksaa vajaan 10e, mutta tuopin hinnan ja kympin erotus menee tarjoilijanaisten tipiksi, eli hinta on käytännössä aina 10e. Hostellien hinnat nousee normaalista 20 eurosta lähelle satasta, eli erityisesti majoitukseen saa uppoamaan maltaita. Ja sitten sillä kympillä saa kurkusta alas uppoamaan maltaita, heh heh, maltaita eli mallasta, got it?