Punkkeja, arepoita ja Euroviisut

Andrés on jo aika tottunut matkaopas.

Jälleen tarjolla yksi turistikierros Salzburgissa, mun tänhetkisessä asuinkaupungissa. Jos valokuvat näyttää tutuilta, se johtuu siitä että Salzburgin kokoisessa kaupungissa tulee väistämättä koluttua samat paikat moneen kertaan, ja aina uudelle vieraalle on näytettävä ne parit oleellisimmat nähtävyydet. Nyt mun vieraana oli Aino, joka on tällä hetkellä pienellä Eurooppa-turneella Unkarissa, Kroatiassa ja Itävallassa, joten Salzburg oli yksi sopiva etappi reissumiehen matkanvarrelle. Mulla on ollut todella vähän koulua viime aikoina, ja vapaa-aika tulisi käyttää päättötyön kirjoittamiseen, kirjastossa istumiseen ja tietokoneen näytön tuijotteluun, mutta mulla on ollut lieviä käynnistymisvaikeuksia (ja mielekkäämpää tekemistä). Nyt kun deadline ja seuraava Suomivisiitti lähenevät, saan ehkä vihdoinkin kunnolla aloitettua. Ei kauheasti huvittaisi käyttää aikaani enää Suomessa koulujuttuihin, joten olisi hyvä saada koko homma valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Mieluummin keskittyihin kesällä taas olennaiseen.

On varmaan ihan normaalia, että päättötyö aiheuttaa erilaisia tuntemuksia, mulla vuorottelevat epätoivo, kevytmielisyys, ärsytys ja angsti, mutta onneksi välillä on niitäkin hetkiä kun ajattelen, että okei, miljoonat muutkin opiskelijat on saaneet päättötyön aikaan, joten ei se mikään mahdoton rasti voi olla... Eiköhän tää vielä tästä ennemmin tai myöhemmin. Heinäkuun 22. päivään mennessä päättötyön 1. osan tulisi olla valmis, 25 sivua secondary researchia eli kirjoitan mitä muut mua ennen ovat aiheesta kirjoittaneet. Sairaan jännää. Not.

Brunssiarepat syntymässä.

"Arepas always make me happy"

Taidekuva järkkärillä vanhan kameran läpi, voi vitsi ku oon luova.

Aino ja tsufet.

Emmalle omistettu kuva. :DD

Kierreltiin Ainon kanssa jonkun verran keskustaa, juotiin kahvit modernin taiteen museolla ja ihasteltiin maisemaa. Andrés valmisti meille brunssiarepat, käytiin ottamassa aurinkoa Salzachseellä, pidettiin Euroviisukisakatsomot sekä torstaina että lauantaina, ja perjantaina käytiin Café Republicissa 80's & 90's -bileissä. Oli tosi hauskat päivät Ainon kanssa, ja Salzburg oli aika edukseen, miten tänä keväänä onkaan sattuneet niin hyvät säät kaikkien vierailujen aikaan?

Perjantaina lähdettiin kiipeämään Gaisbergille, se on se vuori joka näkyy mun partsilta ja kaupungin keskustasta, ja jonka huipulla on punavalkoinen masto. Jostain syystä en ole saanut koskaan aikaiseksi mennä sinne, vaikka huipulle pääsee jopa bussilla Mirabellplatzilta. Olisin voinut olla ehkä vähän parempi emäntä ja ottaa asioista selvää ennen meidän vuoriretkeä, lähdettiin nimittäin vaan Ainon kanssa satunnaisesta kohtaa yrittämään vuorta ylös. Muutaman umpikujan jälkeen lähdettiin tarpomaan vuorta ylös ihan keskeltä metsää, tarvottiin jyrkkää ja mutaista rinnettä jonkin aikaa, maa vilisi hämähäkkejä ja muita örkkejä, ja jatkuvasti piti olla huitomassa punkkeja pois iholta. En ole koskaan nähnyt niin paljoa punkkeja, niitä oli iholla ihan jatkuvasti, oli vähän toivoton ja koominen olo siellä lehtikasojen ja punkkien saartamana, vuorenhuipun häämöttäessä jossain kaukana. Upotin mun rakkaat converset mutaan, eksyttiin jonkun maatalon pihaan jossa kaksi tyttöä vuoli valtavaa puuta, ja lopulta päädyttiin autotielle, joka johti vuoren huipulle. Oltiin jo sen verran ehditty tarpoa, että otettiin sitten bussi loppumatkalle. :D Kunnon reippailijahemulit! Ulkoilun saldona Aino sai kaksi uutta takertuvaista ystävää, nimittäin kaksikin eri punkkia löysi kodin Ainosta. Onneksi huomattiin ne pian ja Aino päästi niistä eroon. Hyi yäk.

Note to self: selvitä ennen seuraavaa vuorikeissiä, että missä patikointipolku kulkee!

Euroviisukisakatsomo. Selvästi jengi ei meinaa pysyä housuissaan.

Tähän asti kiivettiin.

Ja tänne otettiin bussi.

Huomatkaa naamallaan nukkuva mies taka-alalla (ei ollut kuollut, se käänsi myöhemmin kylkeä).

Nina <3

Brunssit partsilla alkaa olla jo tapa.

Lauantaina mentiin Salzachseelle aurinkoa moikkailemaan. Moimoiii.

Ja sit loppuun vielä piristykseksi tosi vaivaantunut pretzel-poseeraus, auf wiedersehen.

Uppsala & Tukholma

Tällä kertaa kuvia vähän erilaisista maisemista, ei näy vuoria eikä schnitzeleitä, mutta sen sijaan puhdasta skandinaavista luontoa ja hyvin myöhäinen pohjolan kevät. Ja tietysti paras Ruotsin antama lahja maailmalle, eli Sandra.

Viime viikon tiistaina menin junalla Muncheniin, jossa kävin Pauliinan kanssa illallisella. Nukuin yhden yön muhkealla ilmapatjalla Paven lattialla, ja aamulla kello kuuden aikoihin lähdin takaisin kohti juna-asemaa, josta lähti bussi Memmingenin lentokentälle. Tämä oli mun ensimmäinen Ryan Air -kokemus, ja vaikka muuten kaikki sujuikin ihan sutjakasti, on mun mielestä vähän huijausta että Memmingeniä saa kutsua Munchenin lentokentäksi ja Skavstaa Tukholmaksi. Molemmilta kentiltä on yli 100 km matkaa kaupunkiin. Sama että Lahdessa olisi lentokenttä, joka kaikissa nettihauissa näkyisi kuitenkin Helsinkinä...

Maksoin menopaluusta vain 34 euroa, mutta kun siihen laskee lisäksi kalliit lentokenttäbussit (2 x 19,50 € Munchenissä, 2 x 13 € Ruotsissa) ja matkat Salzburgista Muncheniin ja toisin päin, matkaaminen Salzburgista Tukholmaan ja takaisin maksoi yhteensä noin 130 euroa. Matkustin pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, joten shampoita ja muita nesteitä ei voinut pakata mukaan, elin Uppsalassa aika pitkälti Sandran vieraanvaraisuuden varassa. Kymmenen kiloa tavaraa vajaaksi viikoksi riitti ihan hyvin. Takaisin Itävaltaan tullessa valvoin yhden yön Tukholman kaduilla odotellen 03:30 lähtevää lentokenttäbussia, ja matkustin Uppsalasta Salzburgiin 14 tuntia putkeen.

Mitäpä ei ihminen tekisi halpojen lentojen vuoksi.

Päivä alkaa hyvin kun aamupalaksi syö tämän.

Ja raejuustoa ja ruisleipää maksapasteijan kanssa! Uuh!

Sandra ja kissankorvat, heh heh

Uppsala, Pekka Töpöhännän kotikaupunki.

Tortillafiestat Sandran opiskelijaboksissa.

Ensimmäisenä päivänä kiertelin yksikseni Tukholmaa, odotin että Sandra pääsisi töistä. Aurinko paistoi ja ilmassa tuntui sekä meri että pohjoismaisuus, oli todella kotoisa olo. Tukholma ja sen ihmiset näyttivät kauniilta, Gamla Stanin kahviloiden terasseilla istuskeli jengiä nauttimassa kevään ensimmäisistä lämmöistä, ja ihmiset olivat ihanan hyväntuulisia ja puheliaita - Tukholma oli siis parhaimmillaan. Istuin satamaan kirjoittamaan postikortteja (hyvä saada nää velvollisuudet pois alta heti matkan ensimmäisten tuntien aikana) ja vaan fiilistelin. Eli nautiskelin, hengailin vaan ja mietin että no nyt on kivaa. 

Uppsalakin oli oikein sympaattinen paikka. Mun mielikuvissa Uppsala tarkoittaa samaa kuin Pekka Töpöhäntä, ja aika sellainen se olikin. Paljon kivoja ruotsalaisia vanhoja taloja ja polkupyöriä. Oon niin tottunut Itävallassa meidän mummonaapurustoon, että olin aika ihmeissäni miten nuorta porukkaa Uppsalassa tuli koko ajan vastaan, tuntui että ihmisten keski-ikä oli vain vähän päälle kaksikymmentä. Todellinen opiskelijakaupunki, kokonaisia asuinalueita, joissa oli pelkkiä opiskelija-asuntoja. Perjantaina käytiin ensin yksissä opiskelijabileissä (joita Uppsalassa riittää) ja sen jälkeen vielä paikallisessa pubissa, joissa molemmissa ihmisiä tuli koko ajan juttelemaan meille. Kenties ihmisten nauttimalla oluella oli näppinsä pelissä, mutta sain ruotsalaisista ihan äärimmäisen ystävällisen, puheliaan ja kaikin puolin mukavan mielikuvan, niin mutkaton tunnelma siellä oli. Kotimatkalla päädyttiin vielä jatkoillekin, ja sieltä käveltiin auringonnousussa takaisin Sandran kämpälle. Samanlainen aamutunnelma kuin kesäisin Suomessa, kun kaduilla ei näy ketään, on ihan valoisaa ja hiljaista. Pohjoismaat rulaa.

Shoppailijoita Tukholman Drottninggatanilla.

Kauniskaunis Gamla Stan.

Lauantain lounas ruotsalaisessa hamppariketjussa Maxissa.

Uppsalassa ei ole kauheasti turisteille nähtävää tai tehtävää. Joen varrelle voi istahtaa kahville tai oluelle, pari museota löytyy, kauniita taloja voi ihastella, ja sitten on tietysti se yksi iso kirkko jossa kuuluu piipahtaa, mutta muuten Uppsala on lähinnä kiva ja söpö kaupunki. Opiskelijalle se olisi varmasti tosi hyvä paikka asua, niin paljon muita nuoria ja opiskelijaelämää, ja pyörällä pääsee kätevästi kaikkialle. Sandra kertoi, että yhdessä osassa Uppsalaa on 1970-luvulta asti ollut tapana, että joka ilta kello 22:00 opiskelijat avaavat ikkunansa ja karjuvat opiskelustressinsä siitä ulos. Kuka tahansa voi osallistua joka tuntee tarvetta huutamiseen, vaikkei stressiä olisikaan. Kivahan se on joskus kiljua.

Käytiin Sandran kanssa muutamassa tunnelmallisessa kahvilassa ja pysähdyttiin ilmaiselle poliittiselle kermakakulle Eurooppa-päivänä - siinä muutama syy lisää, miksi Uppsala on kiva paikka. Mutta tietysti Uppsalassa parasta oli Sandran seura. Hongkongissa vaihdossa ollessa vietettiin päivittäin aikaa yhdessä ja raportoitiin toisillemme käytännössä jokikinen asia joka tapahtui niinä tunteina kun oltiin erossa. Nyt tultiin vähintäänkin yhtä hyvin juttuun kuin neljä kuukautta sitten toisella puolella maapalloa, puhuttiin ja puitiin läpi kaikki mitä viime kuukausien aikana on kullekin tapahtunut, ja siinä riittikin puhuttavaa. Hyvä että Ruotsi on niin lähellä. On siis ihan mahdollista että vielä joskus saan Sandran vastavierailulle joko Salzburgiin tai Helsinkiin, olisi kivaa päästä puolestaan näyttämään omia huudeja ja esittelemään kaikki ne ihmiset joista jatkuvasti puhun.

Sellainen pieni Ruotsi-getaway. Oli sen verran kotoisa olo että oli kummallista palata Ruotsista Itävaltaan eikä Suomeen. No, ainakin mulla oli laukussa kotimatkalla ruisleipää, Dumleja ja sinappisilliä. Winning!

Jesse Ruotsissa.

Pekka Töpöhäntä -kirkko.

Em in Salzburg

Ice cream in Hallein :)

Tämän vuoden ensimmäinen Suomi-vieras oli siis Emma, joka ilostutti meitä täällä O.C:ssä torstaista maanantaiaamuun saakka. Torstaina tsekkasin Salzburgin sääennustetta, ja koko viikonlopulle luvattiin pelkkää sadetta, ukkosta, ja lisää sadetta, ja etukäteen harmitti vähän ettei päästä nauttimaan Salzburgerosta ihan niin täysin siemauksin. Mutta kuinkas sitten kävikään, tällä kertaa sään arvaamattomuus oli meidän puolella, päästiin tekemään kaikkea ihanaa ulkoilmameininkiä joka päivä!

Torstaina käytiin tietysti O'Malley'sin karaokessa, se oli pakko näyttää Emmalle. Siellä oli sijaistava karaokeisäntä, joka oli asunut puoli vuotta Suomessa, ja naurettiin moneen kertaan kun se heitti hassulla aksentilla jotain tyyliin "Noniin tytöt!" tai "Tervetuloa karaokessa!" :'D Jees. Kaikesta sitä voikin saada kiksit. Tänä keväänä ollaan käyty O'Malley'sissä huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna, en oo enää ihan niin vakiokasvo - mikä tosin taitaa olla ihan hyvä juttu...

Brunch at the O.C.

Waiting in the rain for O'Malley's to open - quite embarrassing :DD

Perjantaina poljettiin ensin meidän koululle, jotta pääsin näyttämään sen Emmalle, ja sieltä jatkettiin Halleiniin asti. Emma oli niin ihana kun se ihasteli minuutin välein kaikkea: vihreyttä, vuoria, pyöräilyä, aurinkoa, jokea, kaikkea. Taas tuli sama tajuamisen tunne kuin aina omia huudeja esitellessä, se kun osaa taas vähän aikaa arvostaa kaikkea ympärillä olevaa vähän enemmän. Tykkään kyllä mun koulumatkareitistä, mutta en mä nyt ihan joka päivä hauko henkeäni vuorten kauneuden vuoksi, saati sitten jokaisen puun kohdalla ajattele että "VAUTSI MITEN VIHREÄ TUO PUU ONKAAN!" :'D

Hallein sijaitsee ehkä 14 kilometriä Salzburgin keskustasta, se on mukava ja kaunis pikku kylä, jonne voi polkea seuraamalla vain Salzachia koko matkan. Halleinissa on paljon kivoja pieniä kahviloita ja ravintoloita, ja ihan pakollinen nähtävyys on se yksi italialainen jätskipaikka siinä aukiolla, harmi kun en muista sen nimeä. Jäätelöpallo maksaa euron ja maistuu taivaalliselta. Vielä parempaa se on auringonpaisteessa istuskellessa Erkkulin ihanassa seurassa, suosittelen lämpimästi.

That's what Emma does to me.

Hallein & the wonderful Italian ice cream place

A cat was posing for us. We laughed at this photo so much and I'm not sure why...

Aika riensi ihan hurjaa vauhtia. Tuntui että kolme kokonaista päivää eivät riittäneet kaikkeen mitä halusin näyttää tai tehdä, mutta toisaalta, ainakin Emmalle jäi vielä paljon kaikkea seuraavalle visiitille (esimerkiksi Hohensalzburgiin ei ehditty ollenkaan! Hupsista...). 

Lauantaina kiivettiin vuorelle (josta löytyy kuvatodisteita edellisessä postauksessa), jonka jälkeen palattiin kotiin hetkeksi palautumaan, ja sitten jatkettiin L'Osteriaan pizzalle. Vuorikiipeily tuntui hieman jaloissa ja muutenkin oli hieman nuutunut olo, mutta niin me vaan Emman kanssa jaksettiin kiertää 5 eri Salzburgin baaria! Se on aika kattava kierros, kun miettii miten vähän täällä noita ulkoilupaikkoja on, tai ainakin siedettäviä sellaisia. Yöllä käveltiin kotiin keskustasta, ja mun hieno arvio, että kävely kestäisi 15 minuuttia, oli vähän optimistinen. Nyt ainakin tiedän, että keskustasta Erentrudisstrasselle kestää 38 minuuttia, kun kävelee suht ripeästi.

On Saturday we went for dinner at L'Osteria

...and then went to 5 different bars around Salzburg. Good night-time sightseeing.

Säästeltiin kaikki nähtävyydet sunnuntaille. Taas kävi tuuri, aurinko porotti ja keskustassa oli ihana tunnelma. Ensin brunssi Café Republicissa, sitten kävelyä vanhassakaupungissa ja maratoonareiden ihastelua, hissi modernin taiteen museolle, radlerit Mirabellgartenin kahvilassa, pyöräretki Leopoldskronin kautta Stieglbräuhun ja siitä sitten kotiin valmistamaan schnitzel-illallista! Aika hyvin yhdelle sunnuntaille saatiin tungettua ohjelmaa. Matkanjärjestäjänä olin oikein tyytyväinen aikatauluun ja kierroksen kattavuuteen.

The Salzburg marathon was on Sunday

Emma and a tourist pose

Giant pickles. What the...

Leopolskron, Emma & Korbi

Maibaum event at Stieglbrau

Andres showing family photos

The first schnitzels I've ever made :P Or actually Susi made them. But I helped.

Siinäpä sitä. Kuulosti ihan joltain koulun esitelmältä että "ensin mentiin sinne sitten mentiin tänne mukava matka oli opin paljon." Mutta nyt on vähän kiire, lähden tästä koululle englanninkokeeseen, sieltä sitten suoraan junalla Muncheniin Pauliinan luo vierailulle, ja huomisaamuna lento Memminghemistä Tukholmaan ja sieltä Sandran luokse Uppsalaan.

Lupaan aloittaa päättötyön tekemisen ensi viikolla. Lupaan.

Hikin'

Here's something that took my breath away last weekend;

...the mountains (v-v-v-vuoori!)! Because Finland is quite a flat country, the mountains are exotic for me and they keep on impressing me every day. It's so cool that I see a mountain as the first thing from my window in the morning when I wake up. Mountains look stunning from far, and different times of the year they change their character a lot - some days they look better than others. But I think the mountains are even better when you climb to one of them and not just look at them from far away. There's so many mountains around Salzburg (and you can almost see the Alps), and still this was only the second time I've been to a proper hike since I came to Austria, my life has been quite a waste of good mountains so far. But now we decided with Nina to do this more often, it's such a good sport to be climbing uphill but also the view on top is something you just have to experience when staying in Austria. The photos are beautiful too, but seeing it with your own eyes is even better, breathing the fresh mountain air and feeling your legs aching like hell... An awesome feeling!

Emma came to visit me and we had four very busy but fantastic days in Salzburg and its surroundings. On Friday evening we took it easy at the Belgian beer bar, and then on Saturday drove with Nina and Pamela to Fuschl Am See, and started the hike to a mountain called Schober. It took us about one hour to go up and another hour to come down. We had a few breaks, drank ice tea and ate chocolate. At times the hike was more climbing than walking, there were a lot of rocks and you had to hold on with your hands, or otherwise you would've definitely slipped or fallen down.

Such a great day outdoors :)

Having a little break from hiking.

Pamela

Feeling like on top of the world.

Emma and her very pleased eating face.

Sweaty posers.

My love :)

There's the mountain we climbed to.

From my bed I can see the sun rising behind a mountain :)