Mozart-kuppi 2012

Vuoden tähän mennessä (hehe) ihanin viikonloppu takana! Alkuun pari otosta Hertta R:n kuvasarjasta Emmi & Linda Salzburgissa (2012).

Tosilevee katu

Lost in Salzburg

Omenakakun nostattama hyvä fiilis

Linda & Emmi, Emmi & Linda

Team Berlin valloitti Salzburgin

Teos nimeltä Nainen miehen ruumiissa

Team Uniquen fanikatsomo

Belgialaista bisseä Itävallassa, naminam

Perjantai-iltana kävin Salzburgin Hauptbahnhofilla nappaamassa mukaani kaksi Münchenin kautta Berliinistä saapunutta kamua. Emmi ja Linda muutti marraskuussa Saksaan haistelemaan bratwurstintuoksuisia Euroopan tuulia ja oppimaan elämää. Sain niistä seuraa täksi viikonlopuksi, kun ihan mun lähellä järjestettiin muodostelmaluistelukisa Mozart Cup, johon osallistui monen monta suomalaisjoukkuetta, joita tytöt halusi tulla moikkaamaan. Vietettiin lauantai ja sunnuntai hallilla kannustamassa Team Uniquea ja muita enemmän tai vähemmän tuttuja, käytiin parissa itävaltalaisessa ravintolassa ja häröiltiin ympäriinsä. Vieraiden kunniaksi otin pakkasesta jälkiuunileivän sulamaan, ja kyllä muuten maistui ruisleipä taas taivaalliselta, onneksi mulla on vielä muutama ruispala odottamassa pahan päivän varalle.

Marigold Ice Unity

Oooou kääänädaaa....

Team Uniquen lyhytohjelma

Piiri!

Halleluuuuujaaah, halleluuujaaah...

Muodostelmaluistelu ei oo kovinkaan tunnettu laji, ja jos en olisi koskaan tuntenut Johkaa, en varmaan tietäisi lajista mitään. Mutta ideahan tulee tässä: kisat on kaksiosaiset. Ensin jokainen joukkue luistelee lyhytohjelman, ja seuraavana päivänä vapaaohjelman. Molempiin ohjelmiin on eri musiikki, eri koreografia ja erilaiset puvut. Tuomarit antavat molemmista ohjelmista pisteitä sen mukaan, kuinka hyvin vaadittavat elementit on suoritettu. Myös luistelijoiden puvut, tulkinta ja muut tekijät ratkaisevat. Pistevähennyksiä voi tulla kaatumisista, väärin tehdyistä elementeistä, polvien yli menevistä hameen helmoista ja monista muista mokista. Yhdenaikaisuus ja selkeät liikkeet on tärkeitä. Molempien ohjelmien yhteispisteet ratkaisee joukkueiden paremmuusjärjestyksen.

Jäällä ja katsomossa riittää intohimoa, ainakin parhaat joukkueet treenaavat niin ahkerasti, että kyseessä ei tosiaankaan ole mikään kevyt pikku harrastelu, vaan elämäntapa. Joukkueiden ja ohjelmien analysointiin voi käyttää aikaa tuntikaupalla, ja katsojien puheessa vilahtelee outoja luistelutermejä, joiden tietäminen on tärkeää jos haluaa pysyä perillä keskustelusta. Muistaakseni nää oli nyt kolmannet kisat, joita oon käynyt katsomassa, ja joka kerta lajista tajuaa vähän enemmän, kun alkaa ymmärtää mitä onnistuneelta ohjelmalta vaaditaan ja että miksi joku joukkue saa enemmän pisteitä kuin toinen. Kisojen aikana saa monet kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin silloin kun musiikki on valittu hyvin, puvut on kauniit ja joukkueen liikkeet sulavia. Silmää miellyttävä laji, mutta katsojan kannalta on aika epämiellyttävää istua kylmässä jäähallissa tuntitolkulla. Mutta mitäpä pieni ihminen ei tekisi muodostelmaluistelun takia!

Sunnuntai. Ihana Johka, vapaaohjelman puku päällä :)

Perus iltameikit

Since 1993!

Team Unique jatkoi tänään aamulla matkaa Ranskaan kisaamaan lisää, ja Emmi & Linda otti junan Müncheniin. Oli kaikin puolin kiva viikonloppu. Kaksi päivää hengailua suomalaisten kanssa sai aikaan sen, että kun sunnuntaina käveltiin hallille katsomaan kisoja, tuntui ihan siltä kuin olisin ollut Suomessa. Kisaamassa oli niin monta suomalaisjoukkuetta, että hallilla suomi oli luultavasti puhutuin kieli, ja kaupungilla kävellessä törmäiltiin tuttujen äiteihin. Hetken Salzburg oli suomalaistunut, mutta nyt kaikki on taas kuten ennenkin.

Suunnitelmissa olisi käydä moikkaamassa Emmiä ja Lindaa Berliinissä vielä kevään aikana, ehkä vielä ennen koulun alkua! Kyllä kelpais.

PS. Nyt on Hong Kong -vaihtopaikka oman koulun puolelta varmistunut, pitää odotella vielä sieltä Kiinan päästä vahvistusta. Fingers crossed :)

Müncheniin ja takas

Tässä muutama junan ikkunasta napattu kuva, kun kävin taas keskiviikkona Münchenissä äänestämässä.

Team Unique on Salzburgissa, luultavasti ihana viikonloppu tulossa.

Ja kohta on jo helmikuu :)

Henk. koht. askartelukerho

Kävin eilen pitkästä aikaa karaokessa, ja siellä kiinnitin huomiota yhteen juttuun.

Yleensä kun täällä tapaa uuden ihmisen, kysytään heti kättelyssä

1) what is your name,

2) where are you from, ja

3) how long are you here for?

Suurin osa tyypeistä viipyy vain lukukauden tai kaksi, ja se on aika oleellinen tieto heti tutustumisvaiheessa, että kuinka kauan toinen oikein on maisemissa. Tunnen yhden suomalaistytön, jonka piti aluksi olla vain puoli vuotta, mutta tykästyi niin, että viipyykin vuoden. Eilen taas juttelin kahden suomalaistytön kanssa, joiden piti olla vuosi, mutta kyllästyivät jo niin, että ovatkin vain puoli vuotta.

Mun lähtiessä eilen karaokesta kotiin, tuttu karaokeisäntä kysyi että "So are you going home in the end of February?", ja kun vastasin "Nono, I'm here for three years!", sain vastaukseksi leveän hymyn ja iloisen ylävitosen. Pitkäaikaiset karaokevakkarit taitaa olla harvassa täällä :D

Mun elämän pitkäveteisyys on jo niin korkealla tasolla, että alotin uuden harrastuksen: piirtämisen. Ostin 20 kpl paksuja Stabilo-tusseja ja pari pinkkaa paperia. Vaikka teos itsekseen ois kuinka kehno, onneks siitä voi aina ottaa kuvan ja muokata tietokoneella, niin tulee edes jotain twistiä.

Mitäs sitä keksis seuraavaks?

Voisko kohta olla jo maaliskuu?

Joku kylä matkalla Müncheniin

Mulla oli jalot suunnitelmat tästä talvilomasta. Paiskisin töitä niin paljon kuin niitä mulle annettaisiin, säästäisin rahaa, saisin kasaan kokonaiset kahdeksan viikkoa työkokemusta koulua varten, ja palaisin helmikuun 27. päivä koulunpenkille rehvakkaana siitä, miten kovasti raadoin koko loman. Sanoisin kaikille, miten ihanaa on palata opiskelujen pariin, kun se nyt vaan on niin paljon kevyempää kuin kuusikymmentätuntinen työviikko.

Muuten suunnitelma olisikin oikein hyvä, mutta olenkin nyt sitten osa-aikaisen työsopimuksella. Toisin sanoen, mun tämän kuukauden tunnit oli täynnä jo viime viikon jälkeen. Hölmistyneenä sain kuulla, että työhaastattelussa spekuloitu kokoaikaisuus tammi-helmikuulle ei nyt onnistukaan, koska se annettiin jo joulukuussa yhdelle toiselle osa-aikaiselle. Eikä mulle oltu kerrottu mitään, torstaina vaan huomasin ettei mun nimeä lukenut ollenkaan seuraavan viikon työvuorolistassa. Ahaa.

Ei kai siinä sitten mitään. Yritin kinua lisätunteja, mutta se jäi vähän epäselväksi, että heruuko niitä, sillä nyt kaupungissa (toisin kuin laskettelukeskuksissa) on todellinen low season, hotelli ja sen ravintola ovat käytännössä tyhjillään. Voi siis olla, että menen seuraavan kerran töihin helmikuussa. Oikeastaan eihän tässä mitään vääryyttä koskaan tapahtunutkaan, koska hakiessani töitä, hain nimenomaan osa-aikaiseksi, ja työhaastattelussa lisätuntien saaminenkin oli lähinnä spekulointia. Ja olisinhan ottanut työn joka tapauksessa, koska käytännössä mitään muuta oli mahdotonta saada ilman saksankielen taitoa.

"Is that the big church?" "Well, it's big, and it's a church..."

Nyt mulla ois sitten käytettävissä kaikki maailman aika, mutten oikein tiedä mitä sillä tekisin. Lauantaina kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni ja äänestin Münchenissa Pekka Haavistoa. Susin kanssa vietettiin päivä kävellen ympäriinsä, käytiin muun muassa kahdessa eri Starbucksissa, nam. Münchenin ilma tuntui jostain syystä ihan hyytävän kylmältä, ja tultiin siihen tulokseen, että yhden talvipäivän turistikohteeksi se on oikeastaan aika kehno kaupunki. Oli kuitenkin kivaa päästä hetkeksi keskelle ihmisvilinää, Salzburgissa kun ruuhka tarkoittaa sitä, että parinkymmenen japanilaisturistin poppoo on tukkinut Getreidegassen, tai että kohtaat sadesäällä kapealla kadulla toisenkin sateenvarjoa kannattelevan tyypin, ettekä mahdu ohittamaan toisianne ilman että sateenvarjot suhisevat kohdatessa yhteen.


Eilen oli sitten taas astetta mielenkiintoisempi sunnuntai: töiden pikkujoulut. Myöhäinen ajankohta johtui siitä, että joulun alla sesonki on niin kovassa vauhdissa, että olisi mahdotonta saada irrotettua koko henkilökunta illaksi juhlimaan. Ajattelin, että on jännää päästä kokemaan itävaltalaiset pikkujoulut, mutta illan aikana mulle selvisi, että meidän työpaikan henkilökunnasta kaksi on itävaltalaisia. Euroopan muut kansallisuudet on kyllä aika kattavasti edustettuna, löytyy unkarilaista, italialaista, ranskalaista, nippu saksalaisia... Ja meitsi.


Pikkujouluja vietettiin Salzburgin reunalla sijaitsevalla vuorella. Aluksi pelattiin ulkona curling-henkistä peliä, jossa olin niin hyvä, että monet kysyi multa, pelaavatko kaikki tätä Suomessa. Joopajoo. Meille oli varattu ihana alppimajamökkiravintola, joka oli rakennettu vanhaan hevostalliin. Seinät, lattia ja katto olivat tummaa vanhaa puuta, ja tilaa lämmittämässä oli ikivanhan näköinen kamiina ja pari lämpölamppua. Alkupalaksi oli tarjolla perinteistä itävaltalaista pannukakkukeittoa, mulle uusi tuttavuus, joka maistui tosi hyvältä. Ravintolan tunnelma oli mahtava, se oli jotenkin niin aito. Salzburgissa helposti törmää sellaisiin päälleliimattuihin "perinteisiin", mutta se ravintola oli vaan ihana. Ulkona värjöttelyn jälkeen kaikki ruoka ja Stiegl maistui taivaalliselta, ja sellaisessa ympäristössä juttelu työkavereiden kanssa oli paljon helpompaa kuin töissä kiireessä. Sain esimieheltä vuolaita kehuja, mikä lämmitti aika lailla sen jälkeen, kun sain tietää saavani vain osa-aikaisen tunnit, ja mun helpotukseksi paikalla oli toinenkin työntekijä, joka ei ymmärtänyt saksaa. Kuunneltiin suunnilleen vartin mittainen saksankielinen kiitospuhe viime vuodesta, ja loppuillasta musiikin virkaa toimitti saksankieliset ikivihreät, jotka oli luultavasti paikallisia versioita Kaija Koosta, Ressu Redfordista ja Dingosta. Uusia kulttuurikokemuksia, hähä.


Yöllä bussi nouti porukan vuorelta ja saatiin nukkua keskustassa hotellilla, eipä mulla siihen aikaan olisi enää bussia kotiin kulkenutkaan. Europa Kollegin opiskelijapatjaan verrattuna hotellin sänky oli taivaallinen, harvoin nukun niin sikeästi kuin viime yönä. Aamulla sitten hotellin aamupala naamariin ja kävelin keskustaan talvisessa auringonpaisteessa.

"I don't know what it is in English... Pancake soup?"

Huomaa kyllä että luppoaikaa löytyy kun tuli kirjotettua näin pitkä blogikirjotus. Kiinnostaako ketään lukea tällasia juttuja? :D

Vapaita päiviä

Opiskelija-asuntola ihan mun oman lähellä. Ois ihanaa asua tuolla.

Sound of Musicin von Trappien perheen talo; Leopoldskron.

heart eli Hertta! Onkohan tää mulle?

Hohensalzburg toiselta puolelta kuvattuna

Kylmä & kostea pyykkitupa + mun hieno pesuvati.

Kaksi kokonaista vapaapäivää! Eilen chillailin, illalla kävin pitkästä aikaa couch surfingin viikkotapaamisessa. Ja siellä oli pitkästä aikaa tosi hauskaa.

Oon kuunnellu viime päivinä suomalaista räppiä! Mikähän mua vaivaa?

Alpeilla on hillittömät lumikinokset mutta täällä niistä ei kyllä näy jälkeäkään. Suorastaan keväinen päivä taas takana, välillä jopa tuoksahti keväinen maaseutu eli lehmien kakka. Mmm!

Ei mulla tässä muuta, kameraa odottelen, toivon että saan sen ennen Mozart Cupia eli muodostelmaluistelukisoja. Siellä ois hauskaa päästä testailemaan, miten saisin Team Uniquen muuveja tallennettua kameraan.

Kunpa kunpa kunpa

Nykyhetken, työn & tosielämän vastapainoksi hain pari päivää sitten vaihtopaikkaa ensi syksyksi. Ykköseksi meni Hong Kong, kakkoseksi San Pedro (Meksiko) ja kolmanneksi Valencia (Espanja).

Toivon niin paljon että arvosanat riittää ykkösvaihtoehtoon, mutta tärkeintä on että pääsen edes johonkin. Ei Meksiko tai Espanjakaan kai hullumpia ois, hähä 8----D Vaikka Salzburg on ihana kaupunki, voin tunnustaa, että olisi siistiä kokea vaihto jossain vähän suuremmassa, villimmässä ja oudommassa paikassa...

Selailin kuvia niiltä kolmelta päivältä, jotka Hong Kongissa vietettiin kaksi vuotta sitten. Ei oltu ilmeisesti kovinkaan kuvauksellisella tuulella silloin, löytyi tosi vähän mitään järkevää. Toi alin kuva tosin sytyttää jotain määrittelemätöntä mun sydämessä, vou.

"Nyt siis ollaan oltu Hong Kongissa yksi yo, huomenna aamulla jatketaan kohti Vietnamia. Meian hostelli on Chunking Mansionsissa, iso rakennus jossa on taysi kaaos, intialaisia miehia nykii hihasta joka suuntaan, kaikki myy jotakin (Rolexeja) ja antaa neuvoja ihan eri paikkoihin. Hostelleja on varmaan 30, ja myos taa nettikahvila loytyy alakerrasta. Viereisella koneella on aasialainen transseksuaali joka selailee alastonkuvia, okeeei. Muuten Hong Kong on tosi helppo ja ihana, ainoostaan taa hostellijuttu on ollut tosi hammentava. Tanaan oltiin sightseeingaamassa, taalla on valtava Buddha-patsas jonka juurella kaytiin, ja maisemat muistuttaa New Yorkkia, on vaan lampimampi meinkinki, tyylikkaampia ihmisia ja kaikin puolin varikkaampaa. Eilen oltiin paikallisessa karaoke loungessa, vedin muutaman biisin, yleisoa oli huimat 3 kiinalaista asiakasta + henkilokunta + Linda ja Aino. Onneksi oli muutama englanninkielinen kappale, toi kiina ei oikeen viela taivu mun suuhun."

18. lokakuuta 2009, mun vanhavanha matkablogi