Ich weiß nicht

Innokas itsenäinen saksan opiskelu on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin, mitä nyt vaan noi kaikki muut loppukokeet vähän häiritsee keskittymistä. Samalla turhauttaa, kun en voi oppia nopeammin, ja samalla taas motivaatio on tosi korkealla, ja oppiminen tuntuu tosi palkitsevalta. Joka kerta kun kaivan saksankirjan esiin tai katson YouTubesta opetusvideoita, opin jotain uutta, ja se on oikeesti hauskaa. Mutta kuitenkin haluaisin osata jo menneet aikamuodot ja läjäpäin verbejä, jotta voisin sanoa sen minkä tahdon sanoa, enkä vain sen minkä osaan sanoa.
Espanjaan verrattuna saksa on kyllä ihan mielettömän hankalaa. Oon kuitenkin huomannut, että ruotsista, englannista ja espanjasta on kaikista hyötyä saksan opiskelussa, joten ei mua oo ihan suoraan krokotiilien sekaan heitetty.

Listasin muutamia asioita, jotka ainakin mulle on aiheuttaneet enemmän tai vähemmän haastetta. Eli toisin sanoen; mikä siinä saksassa nyt sitten muka on niin vaikeaa?

1. Substantiivien suvut
   Jokaiselle substantiiville on oma etuliite der, die tai das (maskuliini, feminiini tai neutri). Toisin kuin esimerkiksi espanjassa, tähän ei oikeastaan ole mitään pätevää sääntöä, vaan yksinkertaisesti pitää opetella jokainen sana etuliitteineen ulkoa. Joitain sääntöjä on olemassa, mutta niihinkin löytyy aina poikkeuksia, joten oikeastaan ne säännöt on aika yhtä tyhjän kanssa.
   
   der Zucker (sokeri), die Lampe (lamppu), das Auto (ylläriylläri; auto)
   
   
2. Akkusatiivi & datiivi
   Ja sitten kun käytät substantiiveja, joiden suvun olet oppinut, pitää myös osata tietää, missä tilanteessa tulee käyttää perusmuotoa, ja koska akkusatiivia ja koska datiivia. Akkusatiivissa etuliitteet ovat den, die ja das, ja datiivissa dem, der ja dem. Eli se, mitä etuliitettä sanan kanssa käytät, ei riipu pelkästään suvusta, vaan myös siitä, onko sana lauseessa subjekti vai objekti vai mikä.
   
   Yksi helpotus sentään löytyy; genetiivi on kuulemma kuoleva sijamuoto, joten sitä meidän ei tartte erikseen opetella. Valitettavasti se myös taitaa olla sijamuodoista helpoin.
   
   
3. Täytesanat
   Opettajan ja meidän riemuksi saksan kielessä on vaikka millä mitalla kummallisia täytesanoja, joiden merkitystä kysyttäessä opettaja ei voi vastata muuta kuin että "se nyt vaan on yksi näistä pienistä sanoista joita lisätään vähän kaikkialle, kyllä te sitä opitte joskus käyttämään..."
   
   
4. Verbit
   Espanjan tapaan verbit taipuvat henkilön mukaan. Esimerkiksi ruotsissa ja englannissa, itse verbiä ei tarvitse taivuttaa, vaan ainoastaan vaihtaa kuka asian tekee (I eat, you eat, she eats, we eat jne.), mutta saksassa myös verbi taipuu (ja usein epäsäännöllisesti).
   
   essen = syödä
   
   ich esse       wir essen
   du isst         ihr esst
   er isst          sie essen
   
   
5. Schwrtszzhschwrsztzchsrtwztshzczhwvsczvhcrstwhcvshzrts
   Saksassa on peräkkäin kirjaimia, joita suomen kielessä en todellakaan ole tottunut yhdistämään. Ja sitten toisaalta taas h-kirjain välillä jätetään lausumatta ja välillä ei. Ja kun suomalainen lausuu kirjaimen s, sen voi kirjoittaa vaan yhdellä tavalla, mutta täällä sen voi suhista niin monella eri tavalla, että on tosi vaikeaa tietää, onko siellä seassa h tai c tai molemmat tai yksi s vai kaksi ässää vai se ihana saksalainen tupla-s (eli ß), vaiko kenties jopa eksoottinen z.
   
   
6. Substantiivien monikot
   Substantiiveilla on tietysti myös monikko, ja sekin on säännöllisen epäsäännöllinen. Eli sanasta ei satavarmasti voi päätellä sen monikkoa, joten sekin on vain opeteltava aina ulkoa.
   
   kattila = der Topf, kattilat = die Töpfe
   sänky = das Bett, sängyt = die Betten
   televisio = der Fernseher, televisiot = die Fernseher
   kissa = die Katze, kissat = die Katzen

Voin vaan yrittää kuvitella miten tuskallista on opiskella suomea, siinä kun on vieläkin vähemmän järkeä.
Odotan uusia saksan kieliopin haasteita innolla. Bring it on!