Random Acts of Kindness

Tänään mulla on suorastaan oudon optimistinen, inspiroitunut ja kiva olo. Ei sillä että normaalisti olisin jotenkin suruinen ja masentunut, mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu jotenkin tosi mukavalta. Oon koko aamupäivän vaan istunut yksin kotosalla, juonut kahvia ja harjoittanut toimintaa nimeltä procrastination. En tiedä mikä olisi sopiva suomennos, mutta se tarkoittaa viivyttelyä ja asioiden lykkäämistä, vähemmän tärkeiden juttujen tekemistä silloin kun pitäisi tehdä jotain muuta - tässä tapauksessa lukea Tourism leisure systems -kurssin kokeeseen, joka on keskiviikkona.

Mutta ennen kuin syvennyn koulutehtäviin, haluan hehkuttaa kahta asiaa. Ensimmäinen.

Eilen yöllä kun lähdettiin kotiin O'Malley'sistä, kukaan mun seurueesta ei ollut tulossa samaan suuntaan, joten seisoskelin yksinäni bussipysäkillä. Lämpötila oli jossain nollan tuntumassa, ja seuraavaan bussiin oli aikaa puolisen tuntia. Joku itävaltalainen jäbä alkoi jutella mulle, kyseli kaikenlaista ja siinä small talkattiin hetki. Se kysyi, että miksen ota taksia, kun bussiin on niin pitkä aika ja on niin kylmäkin. Sanoin vaan etten halua maksaa kymmentä euroa, kun saman tien voin odotella sen puoli tuntia bussia, eikä tarvitse maksaa mitään. Sitten tää tyyppi sanoi että "Kato, sun taksi tulee", pysäytti taksin, maksoi kuskille ja sanoi tälle että viepä tää tyttö Herrnauhun. Hölmistyneenä menin sitten sisään taksiin enkä ehtinyt edes kiittää, kun tyyppi oli jo kävellyt pois. Reilun viiden minuutin kuluttua olin sitten lämpimässä kotona ja vieläkin vähän ihmeissäni, että mitä kummaa äsken tapahtui? Ja mistä tällasia tyyppejä oikein tulee? Tää random act of kindness pitää hymyn mun naamalla seuraavat päivät. Ihmeellinen paikka tää Salzburg.

Sitten vuorossa hehkutettava asia numero 2.

Pari viikkoa sitten mua odotti postissa paketti Suomesta. Mun suureksi iloksi paketista löytyi suklaata, salmiakkia ja Paulo Coelhon kirja Manual of the Warrior of Light. Kirjassa on filosofisia elämänohjeita ja pohdintoja, ei juonta ollenkaan, vaan enemmänkin se on käsikirja ihmisille, jotka haluaa elää hyvin. Sellaisen seikkailullisen, hyvän elämän, kohdella itseään ja toisia hyvin, nähdä vähän enemmän ja tehdä vähän enemmän, kehittyä ihmisenä, olla viisaampia, ja kaikkea muuta hienoa. Paulo Coelho on kyllä viisas mies! Aina kun nään tän kirjan mun pöydällä, mulle tulee tosi kotoisa olo, ja sen lukeminen on ihanan inspiroivaa. Siispä kiitos Martina! Tosi osuva läksiäislahja, arvostan suuresti :) Tässä mun lempparisivuja teille maistiaisiksi;

Ihanaa ja kivaa isänpäivää kaikille!