Kuulumisia, odotusta ja marraskuuta

Maissijauhoja, vettä ja suolaa. Niistä on arepat tehty!

Pakko taas todeta, että aika kulkee ihan hurjaa vauhtia. Marraskuukin on kohta jo puolivälissä, kolmen viikon kuluttua lukukauden koerumba on täydessä vauhdissa, torstaina aukeaa vanhassa keskustassa perinteinen joulutori, perjantaina Sanna saapuu Salzburgiin sulostuttamaan mun elämää, ja reilun kuukauden kuluttua tuun Suomeen viettämään joulua. Ihan ihmeellistä!

Elämä Salzburgissa on ollut muuten melkoisen rauhallista, mutta koulu on päässyt salakavalasti yllättämään. Ensimmäinen kuukausi elettiin koko luokka kummallisessa kuplassa, tuntui ettei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään, ja tällä viikolla sitten kaikki projektit, esitelmät, esseet sun muut pamautettiin naaman eteen samanaikaisesti. Tehtäviä riittää niin paljon kuin vain pystyy tekemään. Meillä oli tällä viikolla myös infotilaisuus vaihtoon lähtemisestä. Saatiin lista kouluista, joista meidän luokalle on erikseen varattu paikkoja, eli niihin on suhteellisen helppoa ja mahdollista päästä. Jos itse tahtoo, niin saa kuulemma järjestää vaihdon ihan mihin tahansa, mutta silloin saattaa joutua itse maksamaan lukukausimaksut, joten aion suosiolla hakea näihin annettuihin vaihtoehtoihin. Jokaisen tulee valita kolme vaihtoehtoa, joihin haluaisi lähteä, ja ensimmäisen lukukauden arvosanojen perusteella valitaan, kuka pääsee mihinkin. Tässä mun tän hetken kiinnostuksenkohteet:

• Hong Kong, The Hong Kong Polytechnic University (3 paikkaa)
• Indonesia, Yogyakarta, Universitas Gadjah Mada (2 paikkaa)
• Espanja, Barcelona, Universitat Autònoma de Barcelona (2 paikkaa)
• Englanti, Southampton, Southampton SOLENT University (2 paikkaa)
• USA, Arkansas, Arkansas State University (2 paikkaa)

Listasta löytyi myös kahdelle opiskelijalle paikka eksoottisesta Helsingin Arcadasta ja toiselle kahdelle onnekkaalle jännittävästä Kuopion ammattikorkeakoulusta. Entä jos yllättäisin kaikki ja menisin vaihtoon Kuopioon? Nauratti muuten aika paljon kun listassa on yhdelle opiskelijalle vaihtopaikka Japanissa sellaisessa kaupungissa kuin Beppu. Beppu! BEPPU! BEPPU!!!!!! "Mihis sä oot menossa vaihtoon?" "Beppuun." Oikein harmitti ettei meidän luokalla kukaan muu puhu suomea, koska mua toi juttu nauratti ihan kauheesti. Beppu.

Itselaukaisin pääsi taas töihin :)

Opiskelijaruokaa part III: venezuelalaisa arepoita vessapaperiin käärittynä

Viime päivien kuumin puheenaihe on ollut ensi torstaina aukeava joulutori. Sitä on hehkutettu mulle niin paljon, että alan itekin olla aikamoisen täpinöissäni siitä. Vanhassa keskustassa rakennetaan jo täydellä tohinalla kojuja, ja kävelykatujen ylle on asennettu jouluvalot, vaikka säät ei ole joulua nähneetkään. Torilla on kuulemma taianomainen tunnelma: tuoksuja, herkkuja, valoja, iloisia ihmisiä ja kaikenlaista ihanaa. Parasta on kuitenkin kuulemma glühwein. Se on glögin kaltainen joulujuoma, jota myydään monessa kojussa, ja ihmiset tulee lähes päivittäin töiden jälkeen torille värjöttelemään pakkaseen, tapaamaan kavereita ja naukkailemaan glyyvainia. Täytyykin ostaa lämpimät talvikengät ja -takki, jotta voin olla yksi värjöttelijöistä :) Ainakin tiedän että mistä mut löytää kaikkien luentojen ja kokeiden välissä koko joulukuun ajan!

Ja seuraavana esittelyssä: Itävallan Ihmeellisyydet, osa 1: Krampus.

Kuva googletettu

Krampus on alppimaiden perinteinen myyttinen hahmo. Jouluparaateissa ja muissa tapahtumissa krampukset on joulupukin kavereita, ja ne hengailee yhdessä. Ainakaan mä en saa mitenkään erityisen jouluisia fiiliksiä, kun nään tällaisen hirviön, mutta täällä se on ihan peruskauraa. 6.12., eli Suomen itsenäisyyspäivänä, krampukset valtaavat Salzburgin kadut. Ne juoksevat ympäriinsä, kädessään keppi, jossa on hevosenjouhia. Näillä kepeillä krampukset lyövät ihmisiä - ja jouhet muuten kuulemma sattuu aika kirpakasti! Lapset tietty pelkää ihan kuollakseen, mutta myös Nina ja Andres vakuuttivat, että kun ne kuulevat krampusten kantamien kellojen kilkatuksen, molemmat juoksevat karkuun. Ninalla on myös jonkin asteinen trauma tästä tapahtumasta suunnilleen kymmenen vuoden takaa. Asiaan liittyi itkua, paniikinomainen pakeneminen ja piilottelua roskiksen takana. Sain myös kuulla että on yleisesti tiedossa, että Anif-nimisessä kaupunginosassa krampukset on kaikkein väkivaltaisimpia ja ilkeimpiä. Jokaisella krampuksella on henkilökohtainen numero, joten jos joku niistä tekee oikein tuhmasti, syyllinen maskin takana saadaan kiinni. Oonko mä ainoa jonka mielestä tää kuulostaa tosi absurdilta ja päättömältä, ja samalla ihan sairaan hauskalta? Lupaan raportoida sitten että kuinka monen krampuksen pahoinpitelemäksi mä jouduin.

Loppuun vielä muutamia googletettuja kuvia joulutorista, ennen kuin ite pääsen nappailemaan sieltä fotoja.