Joulumaa

Ja nyt esittelen ihanaista Salzburgin joulutoria. Mun luokkalainen Pamela haukkui torin ihan lyttyyn, se on kuulemma "liian kaupallinen" ja "ei mitään verrattuna perinteisiin joulutoreihin", mutta mun mielestä se on ihana! Ehken vaan tiedä paremmasta, kun Suomessa ei oikein ole tällaista samanlaista kulttuuria, niin mun standardit ei ole niin korkealla. Wienissä on kuulemma valtava joulutori, mutta tykkään tästä Salzburgin versiosta, sinne ei huku niin helposti, ja tuttuihin törmää jatkuvasti. Vähän samat syyt miksi tykkään tästä kaupungistakin.

Ostin torilta puisen nopan, jossa on eri sivuilla sanat "ja", "nein" ja "jain". Oon ratkaissut jo monta pulmaa tällä nopalla, se auttaa tekemään kinkkisiä valintoja, kuten mitä sitä söis? Muuten en ole pahemmin ostanut sieltä mitään, lähinnä hengaillut ja nauttinut seurasta ja tunnelmasta. Pieni söpö lumikerros Salzburgin pinnalla ois vielä lopullinen silaus, jota täällä nyt odotellaan.

Joulutorin avajaispäivänä, seurassa luokkakavereita, pari opettajaa ja mun luokkakaverin söpöliini lapsi Amir

Mun eka glühwein! Prost mit Susi

Turistit luistelemassa

Keskustan Getreidegasse

Meillä oli eilen Intercultural communication -kurssin loppukoe. Se opettaja oli amerikkalainen, ja täällä vain puolitoista viikkoa, joten kurssi käytiin ihan hurjaa vauhtia. Oli ihanaa kun opettaja puhui äidinkielenään englantia. Myös Business Englishin opettaja on jenkki, ja Web Publishingin opettajan englanti on täydellistä, mutta aika montaa opettajaa on jopa vähän tuskaista kuunnella, kun sanat on hakusessa ja ääntämys ihan ihmeellinen. Ollaan puhuttu mun luokkalaisten kanssa tästä aika paljon, ja tultu siihen tulokseen, että jos oppilaat osaa englantia paremmin kuin opettaja, jokin on pielessä.

Tykkäsin niin paljon Intercultural communicationin tunneista, välillä tuntui siltä kuin olisin ollut jossain amerikkalaisessa elokuvassa, jossa opettajat on sellaisia teatraalisia, pyytää oppilaita ajattelemaan itse, ja opetus on enemmänkin keskustelua kuin opettajan monologia. Opettajan asenne, innostus, kielitaito ja karisma vaikuttaa vaan niin paljon siihen, kuinka hyvin tunnilla jaksaa keskittyä, ja kuinka kiinnostavana oppilaat sen aineen näkee. Esimerkiksi IT-tuntien saksalainen luennoitsija on aiheesta ihan täpinöissään, mutta koska sen englanti on lähes käsittämätöntä, keskittyminen on mahdotonta.

Eilen käytiin illalla joulutorilla, jonka jälkeen mentiin jo tavaksi muodostuneeseen torstaikaraokeen O'Malley'sissä. Muistan kun ensimmäisenä Salzburg-viikkona menin käymään siellä, ja karaokekulttuurishokki oli melkoinen; biisejä niin vähän, kauhea tungos, karaokeisäntä teki ihan mitä huvitti, ja äänentoisto aika huono. Nyt oon kuitenkin oppinut maan tavoille ja torstai on mun mielestä viikon paras päivä, ja jo maanantaina alan varmistella että onhan mun kaikki kaverit tulossa torstaina mukaan.

Ihanat Andres & Nina :)

"Guinness is good for you."

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Santsu has left the building

Sanna tuli ja meni, oli oikein kiva viikko joka vierähti nopeesti. Onneksi sitten kun tokan kerran menin lentokentälle vastaan, kyseessä ei ollut hukkareissu, vaan sain sieltä Sannan mun mukaan. Viikon aikana ohjelmassa oli kaupungilla kiertelyä, käytiin suolakaivoksessa, kylpylässä uimassa ulkosalla, O'Malley'sissä (tietysti), käväistiin Saksan puolella, juhlittiin ja syötiin. Tässä muutamia kuvia viime päiviltä;

Sunnuntaibrunssilla Café Republicissa

HALLO!

Patsaat laitetaan muovikupujen alle talveksi, ettei pakkanen ja lumi pääse nakertelemaan 

Hyppykuva, otto 1.

Niin penaattori ku vaan voi olla

Hautausmaa keskustassa

Sushia ihanassa kiinalaisravintolassa

Mä otin ilon irti chocolate fountainista

Suolakaivos-style

Kiviä myynnissä!

Laakson yllä leijui paksu sumu / usva / pilvipeite

Santsu kuvaa

Santsu kuvaa, vol II

Illallisella Susin luona

Schnitzelit vaiheessa

Sannan tuliaisia tarjolla

Sain tuliaiseksi salmiakkibokseja ja pullollisen Salmaria, ja kummallista kyllä, kukaan jolla näitä herkkuja maistatettiin, ei tykännyt yhtään. Leipäjuusto ja lakkahillo kelpasi kyllä, ja Andres ja Nina kehui ruisleipää herkulliseksi. Kai salmiakki on vaan tottumiskysymys, koska ainakin mun mielestä se maistui ihan mahtavan hyvältä, suomiherkut rulaa!

Oli hauskaa päästä näyttämään Sannalle kaikkia paikkoja ja kavereita. Huomasin kyllä, että mulla on vielä niin paljon opittavaa tästä kaupungista, vaikka keskusta on aika pikkuinen, silti siellä on vaikka millä mitalla kaikkea mulle tuntematonta.

Kiitti Sannalle tästä viikosta! Joululomalla taas nähdään. Toivottavasti saan tänne lisää vieraita sitten keväällä, kun on lämmintä ja Salzburg vähän toisenlaisessa loistossa :)

Random Acts of Kindness

Tänään mulla on suorastaan oudon optimistinen, inspiroitunut ja kiva olo. Ei sillä että normaalisti olisin jotenkin suruinen ja masentunut, mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu jotenkin tosi mukavalta. Oon koko aamupäivän vaan istunut yksin kotosalla, juonut kahvia ja harjoittanut toimintaa nimeltä procrastination. En tiedä mikä olisi sopiva suomennos, mutta se tarkoittaa viivyttelyä ja asioiden lykkäämistä, vähemmän tärkeiden juttujen tekemistä silloin kun pitäisi tehdä jotain muuta - tässä tapauksessa lukea Tourism leisure systems -kurssin kokeeseen, joka on keskiviikkona.

Mutta ennen kuin syvennyn koulutehtäviin, haluan hehkuttaa kahta asiaa. Ensimmäinen.

Eilen yöllä kun lähdettiin kotiin O'Malley'sistä, kukaan mun seurueesta ei ollut tulossa samaan suuntaan, joten seisoskelin yksinäni bussipysäkillä. Lämpötila oli jossain nollan tuntumassa, ja seuraavaan bussiin oli aikaa puolisen tuntia. Joku itävaltalainen jäbä alkoi jutella mulle, kyseli kaikenlaista ja siinä small talkattiin hetki. Se kysyi, että miksen ota taksia, kun bussiin on niin pitkä aika ja on niin kylmäkin. Sanoin vaan etten halua maksaa kymmentä euroa, kun saman tien voin odotella sen puoli tuntia bussia, eikä tarvitse maksaa mitään. Sitten tää tyyppi sanoi että "Kato, sun taksi tulee", pysäytti taksin, maksoi kuskille ja sanoi tälle että viepä tää tyttö Herrnauhun. Hölmistyneenä menin sitten sisään taksiin enkä ehtinyt edes kiittää, kun tyyppi oli jo kävellyt pois. Reilun viiden minuutin kuluttua olin sitten lämpimässä kotona ja vieläkin vähän ihmeissäni, että mitä kummaa äsken tapahtui? Ja mistä tällasia tyyppejä oikein tulee? Tää random act of kindness pitää hymyn mun naamalla seuraavat päivät. Ihmeellinen paikka tää Salzburg.

Sitten vuorossa hehkutettava asia numero 2.

Pari viikkoa sitten mua odotti postissa paketti Suomesta. Mun suureksi iloksi paketista löytyi suklaata, salmiakkia ja Paulo Coelhon kirja Manual of the Warrior of Light. Kirjassa on filosofisia elämänohjeita ja pohdintoja, ei juonta ollenkaan, vaan enemmänkin se on käsikirja ihmisille, jotka haluaa elää hyvin. Sellaisen seikkailullisen, hyvän elämän, kohdella itseään ja toisia hyvin, nähdä vähän enemmän ja tehdä vähän enemmän, kehittyä ihmisenä, olla viisaampia, ja kaikkea muuta hienoa. Paulo Coelho on kyllä viisas mies! Aina kun nään tän kirjan mun pöydällä, mulle tulee tosi kotoisa olo, ja sen lukeminen on ihanan inspiroivaa. Siispä kiitos Martina! Tosi osuva läksiäislahja, arvostan suuresti :) Tässä mun lempparisivuja teille maistiaisiksi;

Ihanaa ja kivaa isänpäivää kaikille!