Tervehtyminen on niin kivaa!

Aloitin sunnuntaina antibioottikuurin, ja se tehosi ihan saman tien, maanantaina olo oli jo kuin lottovoittajalla. Kävin siis jo sunnuntaina lääkärissä, ja se oli ihan mukava kokemus, mitä nyt vaan etsin oikeaa paikkaa suunnilleen tunnin, kun se sairaala oli niin suuri ja monimutkainen - ja saksankielinen. Kun sitten pääsin lääkärin vastaanotolle, mulla todettiin joku tulehdus nielussa. Tropeiksi penisilliinikuuri 10 päiväksi, pinkkejä särkylääkkeitä + suuvettä kurkun huuhteluun. Konstit on monet ja tehokkaat. Vilautin vastaanotossa eurooppalaista sairaanhoitokorttia, ja lääkärikäynti ei maksanut mitään. I heart EU.

Sunnuntaina oli mielettömän kaunis syyssää, kaupunki oli täynnä halailevia pariskuntia, hymyileviä perheitä, iloisia turisteja ja tunnelmaa. Salzachin vesi oli tosi matalalla, osa puista värjäytynyt keltaisiksi, ja kaikki niin ihanan sunnuntaisen rauhallista. Kävelin apteekin kautta kotiin. Vuodenaikojen vaihtelu näkyy Salzburgissa niin kauniisti, melkeinpä en malta odottaa että kaupunki peittyis lumeen! Tai okei, kyllä mä maltan odottaa. Ei mitää kiirettä sen lumen kanssa.

Ibuprofeenia Barbeille

Mun lempparinaapuri :)

Tänään 26.10. on Itävallan kansallispäivä, joten meillä ei ollut koulua ollenkaan. Istuttiin yllä näkyvässä McDonald'sissa Susannen ja Andresin kanssa tekemässä esitelmää etelä-afrikkalaisen casinon IT:n käytöstä. Meidän opiskelijoiden iloksi ja riemuksi myös 1.11. on pyhäpäivä, ja koska se on tiistai, maanantaikin on annettu vapaaksi, ja koska meillä ei satu perjantaillekaan yhtään kursseja, meillä on tiedossa sittenkin VIIDEN päivän mittainen viikonloppu! Ja koska Lili on joka tapauksessa menossa kotiin käymään, päätettiin tuppautua sen seuraan, joten perjantaista tiistaihin vietän aikani... Tittididii...

Budapestissa! 


Siellä vierähtää mun 22. syntymäpäivä. Oon niin innoissani tulevasta viikonlopusta etten meinaa pysyä nahoissani!!!!

Sairastaminen on NIIN TYLSÄÄ.

Vanha ja fresh kuva, ihan vaan siksi ettei kukaan halua nähdä miltä näytän tällä hetkellä. Nina, Lisa, minä itse ja Tessa.

Seuraava elämän merkkipaalu saavutettu; nappasin täältä vuoriflunssan. Se on mun oma termi syysflunssalle, joka kehittyy vuorilla ja niiden läheisyydessä, ja on tosi ärhäkkä. Oon nyt tiistaista asti vuorotellut kuumeisena tai kylmissäni, välillä oon jo voinut suorastaan hyvin, ja sitten taas parin tunnin kuluttua kadottanut ihan kaikki voimat. Sunnuntaisen patikointiretken jälkeen kurkku tuntui vähän kipeältä, ja siitä se ajatus sitten pikkuhiljaa lähti... Onneksi kouluviikko ei ollut erityisen rankka, vain tiistain jätin välistä, muuten sinnittelin kaikki tunnit vaihtelevalla menestyksellä. En haluaisi vielä käydä testaamassa paikallista terveydenhuoltoa, mieluummin vasta sitten kun osaan täyttää edes paikalla vaadittavat kaavakkeet saksaksi, eli ei parane sairastua tämän pahemmin vähään aikaan ;) Normaalisti kipeänä oon voimaton vain päivän tai korkeintaan kolme, ja nyt kun viidettä päivää istun kotona turhautuneena, täytyy vaan todeta että jep, vuoriflunssa se on. Ja juuri sellaisella viikolla, kun keskiviikkona oli "vuoden isoimmat, parhaimmat ja hauskimmat opiskelijabileet" ja torstaina melkein kaikki mun lempityypit Salzburgista laulamassa karaokea mun lempipubissa. No, ainakin nyt on mahdollisuus parantua ensi viikonlopuksi, joka on täällä neljän päivän mittainen! Rakastan pyhäpäiviä!

Meillä on koulussa systeemi, että kaikissa oppiaineissa pitää olla läsnä vähintään 75% luennoista. Jos jostain syystä se ei opiskelijalta onnistu, lukukauden lopussa saa läjän lisätehtäviä, esseitä ja muuta vaivalloista ekstratyötä, jota kukaan ei halua tehdä siinä vaiheessa kun muutenkin kaikki kokeet ja deadlinet hyppii niskaan. Siksi yritän raahautua kouluun vaikkei olo olisikaan maanmainio, koska mitäs sitten jos tulen vaikka uudestaan niin kipeäksi, etten oikeasti pysty mennä luennoille? 75% on kuitenkin ihan hyvä prosentti mun mielestä, siinä on varaa sairastaa pari päivää ja ehkä nukkua kerran pommiinkin, ilman että tippuu koko koulusta pois :)

Mitenköhän tää flunssa-aalto onkaan levinnyt niin tehokkaasti? Opiskelijaruokaa part I

Ninan luona, opiskelijaruokaa part II

Andres & saippuakuplat Ninalla

Eilen meillä oli infotilaisuus ensi vuodesta; on kuulemma "suositeltavaa" viettää 3. lukukausi vaihdossa ulkomailla. Hassua, että koulu on muutenkin vain kolmevuotinen, ja sitten siitä kolmesta vuodesta vietetään yksi puolikas jossain muualla. Edellisinä vuosina opiskelijoita on ollut vaihdossa ihan kaikkialla - Hong Kongissa, Kanadassa, Madridissa, Latviassa, Suomessa - se on vain omista kiinnostuksenkohteista kiinni! Vaihtohakemukset tulee jättää tammikuuhun mennessä, joten onneksi on vielä muutama kuukausi aikaa miettiä, minne tahdon mennä. Aasiaan, koska sen outous jäi viehättämään? Vai Espanjaan kieltä oppimaan? Maahan jossa en oo aiemmin ollut, vai maahan jossa oon käynyt ja siihen hullaantunut? Johonkin lämpimään vai kylmään, mahdollisimman kauas vai mahdollisimman lähelle?? Jaa-a! Vastahan mä tulin tänne ja nyt ollaan jo uusien jännien äärellä! Jos jollakulla, joka tätä lukee, on mahtavia ideoita minne kannattaa tai ei kannata mennä, niin ehdotuksia otetaan vastaan vielä tammikuuhun asti.

Voisin vielä vähän valottaa tätä koulumaailmaa joka Fachhochschulessa vallitsee. Meidän lukujärjestys vaihtuu ihan jatkuvasti, pitää oikeasti päivittäin käydä netissä tarkistamassa, onko edelleen samat oppiaineet samoilla paikoilla kuin viimeksi. Maanantaisin oon usein koulussa täyden päivän, alkaen 8:15 ja päättyen joko 17:30 tai 18:30. Muuten viikko on tosi vaihteleva. Koulua voi olla vain 13:30-16:45, tai ensin 8:15-9:45 ja uudestaan iltapäivällä klo 15-18:30, kaikki on mahdollista. Aika monet mun luokkalaiset asuu koulun vieressä olevassa asuntolassa, joten jos tuntien välissä on pitkiä taukoja, voidaan käydä Sparissa ostamassa ruoka-ainekset ja tehdään sitten yhdessä lounas, tai hengaillaan muuten vaan ja tapetaan aikaa ennen seuraavia luentoja. Ja se on oikeestaan tosi mukavaa.

Loppuun vielä parit karaokekuvat, jotka kaikki on jo suht vanhoja. Ensi kertaan sitten taas! :)

Susanne ja Nina, tunteella ja taidolla :)

Lili Unkarista ja Rodrigo Brasiliasta

Kuva O'Malley'sin Facebook-sivulta

Kuva O'Malley'sin Facebook-sivulta

"Vuorelta pääsee aina alas."

Oon kuullut otsikon jo monta kertaa jonkun itävaltalaisen suusta. Ilmeisesti sillä tarkotetaan lähinnä sitä, että kannattaa vaan lähteä kävelemään vuorelle, sieltä pääsee aina alas. Joko kierien, pyörien, kävellen tai helikopterilla. Varmaa on ettei vuorelle jää ainakaan ikuisiksi ajoiksi!

Tänään olikin taas vähän parempi päivä. Kävin eilen illalla nopeasti tapaamassa muutamaa couch surfing -tuttua, ja sain kuulla että tälle päivälle oli suunnitteilla pieni patikointiretki. Lähdin tietty mukaan, sillä koko täälläoloni ajan mun on ollut tarkoitus lähteä kunnolla vuorille, ja nyt sain vieläpä paikallisia mukaan. Loistotilaisuus johon oli tartuttava :)

Brasilialainen paparazzi Rodrigo

Vuosisadan penaattorein penaattori -palkinto menee... MULLE! Onks patikoidessa pakko näyttää hyvältä?

Tässä pohdiskellaan, että mikä järvi ja vuori on mikäkin.

the Happy Hikers

Itävalta, Italia ja Puola edustettuina huipulla

Tomaszilla oli mukanaan eksoottista teetä; Jim Beam -hedelmällä maustettua. Espanjalainen Bego testaa.

Lepohetki ennen alasmenoa

Bettina rakastaa ulkoilua - kuten ilmeisesti kaikki itävaltalaiset..

En vaan voi hehkuttaa couch surfingia tarpeeksi. Se on niin erikoinen yhteisö, joka kokoaa niin paljon niin erilaisia ihmisiä yhteen. Oon käynyt nyt kolmesti couch surfingin Salzburgin viikkotapaamisessa, ja aion jatkaa samaa rataa. Jos haluaa tavata uusia, ystävällisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa, couch surfingia helpompaa tapaa tuskin löytyy. Parasta on se, että viikkotapaamisessa voit jutella kelle tahansa paikalla olevalle, ja voit olla varma lämpimästä vastaanotosta. Kaikkia kiinnostaa kaikkien jutut, taustat, reissut ja mielipiteet, eikä kukaan nyhjötä yksin nurkassa nyyhkien sitä, että tuntisi itsensä jotenkin ulkopuoliseksi. Jatkossa jos ja kun matkailen Euroopassa, aion ehdottomasti vähintään hengailla paikallisten CS-tyyppien kanssa, ja luultavasti myös majoittua jonkun sohvalla :) Koko couch surfing on ihan omanlaisensa maailma; vieraanvarainen, lämminhenkinen ja monikulttuurinen.

Tässä vielä Rodrigon Flickr-sivun kuvia meiän vuoriretkestä; http://www.flickr.com/photos/68734843@N03/6251288692/in/set-72157627784287789/

Palasin patikoimasta ja juttelin Hälvän kanssa Skypessä. Illalla kävin Andresin kaa McDonald'sissa curly frieseilla. Huomenna alkaa taas uusi hieno viikko, eiks niin? :)

Saksasta & ikävästä

Guten Tag! Ich heiße Hertta. Ich komme aus Finnland. Ich bin glücklich. Ich bin nicht müde.
Siinä tyylinäyte mun tänhetkisen saksan tasosta. Meillä on koulussa saksantunteja 2-3 kertaa viikossa, mutta se kirja on aika epälooginen ja eteneminen hidasta, joten täytyy opiskella ahkerasti itsenäisesti jos haluun oppia nopeasti. Meidän koululaiset kuulemma järjestää sellaisia kaksipuolisia kielioppitunteja, joissa esimerkiksi joku joka haluaa oppia suomea opettaisi mulle saksaa, ja vastapalvelukseksi mä opettaisin sille suomea. Se ei ois ollenkaan hullumpi idea, sais vähän potkua tähän saksankieliseen mateluun. Meidän luokalla oleva kiinalainen tyttö on täällä jo toista vuotta, ja sen saksa on jopa huonompaa kuin mun. Aikamoista.

Eilen tuli ensimmäistä kertaa koti-ikävä. Kolme viikkoa ehdin ihastella Salzburgia ennen kuin se iski :D Tai en mä tiedä oliko se koti-ikävää. Ehkä se oli enemmänkin sellaista ulkopuolisuuden tunnetta, joka suurelta osin aiheutuu juurikin tästä kielimuurista. Olin viettämässä perjantai-iltaa mun saksalaisen kaverin ja sen saksalaisen kaverin kanssa, ja suurimman osan ajasta ne puhui keskenään saksaa. Tuntui tosi tyhmältä vaan istua vieressä ja yrittää napata nopean puheen seasta edes yksittäisiä sanoja jotka olisin ymmärtänyt. Molempien niiden englanti on lähes täydellistä, joten mua myös vähän ärsytti että ne puhui salakieltään. Välillä mulle käännettiin jotain englanniksi, ja sitten puhuttiin ehkä kaksi minuuttia englantia, kunnes juttu taas kääntyi saksaksi. Kun tätä oli jatkunut pari tuntia, mua turhautti ihan kauheesti. Puolenyön paikkeilla istuin yksin bussissa matkalla kotiin ja oli pakko tirauttaa pari väsynyttä kyyneltä ja laittaa Ainolle Suomeen tekstiviesti, hehe :D

Taidan vaan olla liian malttamaton. Pitäis tajuta että se ottaa aikansa ennen kuin puhun täydellistä saksaa, tutustun ihmisiin niin hyvin että niistä tulee läheisiä ystäviä, osaan kaupungin kartan ulkoa enkä mene katujen nimissä sekaisin, ja että tunnen sulautuvani joukkoon. Turistina on kivaa olla, mutta ennen pitkää haluan päästä eroon turistina olemisen tunteesta ja tuntea itseni enemmänkin paikalliseksi. Vähän hölmöä pohdiskella tällaisia juttuja, kun en ole asunut Itävallassa vielä kuukauttakaan. Kuitenkin noin yleisesti ottaen kaikki on mennyt tosi hyvin, oon tavannut vaikka millä mitalla kivoja tyyppejä, tykkään kaupungista, koulusta ja kaikesta. Ja onneks on Skype, joka lievittää pahimpia ikävän oireita. Mutta välillä vaan tulee ikävä sitä tunnetta, että kaikki on tuttua. Ihmiset ja kieli lähinnä. Ettei tartte koko ajan skarpata. On helpompaa viettää täällä aikaa muiden saksaa osaamattomien ulkomaalaisten kanssa, koska silloin ei joudu tilanteeseen jossa muut puhuu keskenään saksaa. Mutta jos vaan koko ajan hengailisin amerikkalaisten, unkarilaisten ja brasilialaisten kanssa, enhän mä ikinä oppisi saksaa! Dilemma.

Piti vaan tulla vähän avautumaan eilisen harmituksen jäljiltä. Ulkona paistaa taas tänään aurinko, on viikonloppu, illaksi on tiedossa kivaa ohjelmaa, ja se on vaan musta itestäni kiinni kuinka nopeasti integroin itse itseni Salzburgiin. Ja Sanna on tulossa marraskuun loppupuolella kyläilemään! Mun eka vieras Suomesta, jes.

Kai nää on niitä elämän oppitunteja joita täältä oon tullut hakemaankin, eli voin syyttää vaan itseäni :D
Aurinkoisia syyspäiviä kaikille, lupaan että ens kerralla teen taas hehkutuspostauksen tyyliin "Elämä on ihanaa"!

Sunnuntaikäveleskely

Täällä on ollu viime päivät ihan kauheen kylmä, ja sadetta piisaa. Tänään iltapäivällä kun aurinko sit vähän hengasi muuallakin kuin pilvien takana, mä lähdin leppoisalle sunnuntaikävelylle, joka venähtikin parin tunnin vuoriretkeksi. Päätin kävellä niin korkealle, että voin kävellä lumessa, mutta valitsinkin vahingossa liian matalan vuoren, joten huipulla ei ollut lunta :( On tosi hassun näköistä, kun vuorilla menee niin selvästi se raja, jonka yläpuolella on tarpeeksi kylmää, jotta lumi pysyy maassa.

Tältä juna-asemalta meen kouluun, kun sää on liian kylmä Herculekselle

Kevyt pohjetreeni... Not.

Täällä myydään tupakkaa automaateissa kaduilla, ja automaatissa lukee, että tupakointi on sallittua vain yli 16-vuotiaille. Öö? Sama että antais mulle berliininmunkin ja sanois, että sitä ei oo tarkotettu syötäväksi, mutta siinä se nyt on. Täällä muutenkin tupakointi on paljon yleisempää kuin Suomessa, baareissa yleensä ainakin jollain puolella saa polttaa. Luulin että se olisi laitonta koko EU:ssa, muttei olekaan. Baari-illan jälkeen vaatteet haisee sitten aina kauheelta ja hiukset pitää pestä, pläh :D

Kuvittelin että mulla ois jotain järkevää sanottavaa, mutta eipä taidakaan olla. Nautiskelkaa siis kuvista ja hauskaa lokakuuta!

PS. Mun synttärit on tasan kolmen viikon kuluttua. Vielä ehtii laittaa synttärikortteja postiin ;)