20.01.2013
Ja
matka jatkuu. Tällä
hetkellä istutaan minibussissa, suunnataan El Nidosta takaisin kohti
Puerto Princesaa. Aika pomppuinen ja mutkainen pahoinvointikyyti
tiedossa seuraavaksi kuudeksi tunniksi, joten mikäs sen parempaa
ajanvietettä kuin tihrustaa pientä tekstiä koneen näytöltä ja
yrittää osua oikeisiin näppäimiin soratien hakatessa
autonrenkaita.
Jännä
juttu miten El Nidossa vierähti loppujen lopuksi yli viikko ja vielä
niin vaivattomasti. Oltiin alusta asti suunniteltu, että
Filippiineillä relataan eikä hoppuilla minnekään, haluttiin
mieluummin nautiskella yhdessä paikassa kauan kuin että oltaisiin
sohittu menemään hurjalla vauhdilla vain siksi, että asiaan nyt
vaan kuuluu nähdä mahdollisimman paljon. Yksi yllätys josta
oltaisiin kuitenkin ehkä aiemmin voitu ottaa selvää ennen tänne
tuloa oli se, miten hankalaa Filippiineillä on liikkua saarelta
saarelle. Ainakin mulla oli pääni sisällä mielikuva, että
lauttoja ja muita paatteja kulkisi tiuhaan tahtiin, ja niitä voisi
nappailla pikkuisilla pesomäärillä aina kun siltä tuntuu. Karu
totuus on kuitenkin ollut se, että lautat kulkevat harvoin, maksavat
melkein yhtä paljon kuin lennot, matkanteko niillä kestää
ikuisuuden, ja kaiken kukkuraksi ne ovat usein täynnä. Lentäminen
on siis pakollinen paha.
Olisi tietysti ollut mukavaa käydä vaikka missä, erityisesti
Visayas-saaret (Boracay!) ja Cebun ympäristö kuulostivat
kiinnostavilta, mutta jo pelkällä Palawanilla ja sitä ympäröivillä
pikkusaarilla riittäisi nähtävää ikuisuuksiksi. Priorisointia on
tehtävä, kaikkea ei voi koskaan saada tai nähdä.
Toinen
ylläri
on ollut pankkiautomaattien olemattomuus; viimeksi nähtiin sellainen
Puertossa pari viikkoa sitten, eikä silloin tajuttu nostaa rahaa,
kuviteltiin että kyllä niitä vielä tulee vastaan. Ilman Jennyn
luottokorttia matkan kulku olisi ollut huomattavan erilainen, sillä
onneksi saatiin nostettua rahaa kahdelta bensikseltä, ja koko El
Nidossa vietetty aika rahoitettiin sitten sillä. Nyt Jennyn
luottoraja on lähellä ja meillä kolmella on tällä nimenomaisella
hetkellä pesoja taskuissa yhteensä noin kolmen euron edestä, joten
pidetään peukkuja pystyssä että Puertosta löytyy toimiva
automaatti pian.
Joskus
pieni taustatutkimus ei olisi pahitteeksi, eheh. Toki hätävarana
matkassa kulkee jonkun verran Ameriikan dollareita, mutta ne me
säästetään oikean pahan päivän varalle. Toivottavasti sellaista
ei tule vastaan.
|
Inkkihinkki ja San Miguel. |
|
Intiimi hetki hyttysverkon alla |
|
Kuva jonka ansiosta tiputin Inkin kameran maahan. Totally worth it. |
|
Tsirbula kastelee kukkia partsillaan El Nidossa. |
|
Plaza Innin rennot hauvat vessan ulkopuolella. |
|
Elnidolaiset tytot ja joku hiussota. |
Ollaan
myös vähän ihmetelty Filippiinien mainetta superhalpana
matkakohteena. Kai se sitten riippuu siitä mihin vertaa, mutta
väittäisin ettei täällä ole halvempaa kuin Thaimaassakaan, ja
Vietnam ja Laos on selvästi Filppareita halvempia. Osasyy voi toki
olla se, että monessa paikassa Filippiineillä turismi ei ole
kehittynyt vielä pitkälle, joten kilpailu on vähäistä.
Turisteilla ei ole valinnavaraa joten ollaan valmiita maksamaan siitä
ainoasta tai lähes ainoasta vaihtoehdosta enemmän. Lentäminen
tietysti maksaa myös, ja sen ollessa ainoa järkevä
matkustusvaihtoehto rahaa uppoaa siihenkin.
Nukuttiin
tosiaan kahdeksan yötä El Nido Plaza Inn -nimisessä guesthousessa,
saatiin taas oma kolmen hengen huone josta maksettiin 200 pesoa
tyypiltä. Paikan omisti ihana vanha hampaaton filippiinoheppu,
koirat ja hipit jolkottelivat pitkin pihamaata, gekot vilistivät
katonrajassa ja roskiksissa, ja joku ovela lähiörotta kävi
haukkaamassa Jennyn cashew-pähkinöitä yön aikana jättäen
jälkeensä vain pari pientä papanaa ja reiän muovipussiin.
Meininki Plaza Innissä oli kaikin puolin mutkatonta, öisin saattoi
herätä lähialueen kukkojen mielipuoliseen kiekumiseen tai
naapureiden kovaääniseen öiseen puuhailuun. Sellainen on El Nido.
Yksi
oleellisimmista aktiviteeteista (sukelluksen ohella) El Nidossa on
island hopping.
Ensin tehtiin Tour A, johon sisältyi snorklausta, laguuneja ja
hiekkarantoja, juurikin sitä turkoosia vettä ja raikasta
meri-ilmaa. Meille sattui todella symppikset filippiino-oppaat, ja
päivä kului nopeasti fiilaillen maisemien kauneutta. Vaikka muuten
ruoka täällä on ollut suoranainen pettymys, niin island
hoppingin
aikana tarjotut tuoreena grillatut merenelävät ja makean mehukkaat
hedelmät olivat ihan taivaallisia, ehdottomasti paras ateria
Filippiineillä tähän mennessä. Niitä katkarapuja ja fisuja voin
sitten muistella kun seuraavan kerran saan eteeni jotain epämääräisen
näköistä ja makuista.
|
Swaggers |
|
Hinkki snorklaa, pulppluppulplulp |
|
Felix. |
|
The Big Lagoon |
|
Bobo |
Pari
iltaa sitten kun istuttiin Pukka-reggaebaarissa rannalla, Felix (yksi
Tour A:n filippiinoista) tuli kysymään jos haluttaisiin lähteä
seuraavana päivänä vuorokaudeksi telttaretkelle lähisaarelle,
hinta 1500 pesoa sisältäen kaiken aterioista rommiin ja hieman
lisää island hoppingia. Tartuttiin tilaisuuteen ja aamulla klo 10
istuttiin taas veneessä suuntana laguunit. Vaikken ole koskaan ollut
mikään merikarhu tai vesipeto, niin voisin väittää, että
harvassa paikassa on yhtä helppoa olla onnellinen ja unohtaa kaikki
mahdolliset päätä vaivaavat jutut kuin puuveneessä turkoosilla
merellä, moottorin potkiessa ja suolaveden roiskuessa silmiin.
Kaikki muu tuntuu niin kaukaiselta ja pieneltä ja olemattomalta,
hetkessä eläminen muuttuu helpoksi. Ainoa huoli on polttava aurinko
ja elämän suurin kysymys se, että milloin kannattaisi lisätä
aurinkorasvaa.
Meitä
turisteja oli retkellä 11 ja paikallisia oppaita 5. Meidän ei
tarvinnut paljoa evääkään heilauttaa filippiinojen tehdessä
meille kaiken valmiiksi. Välillä se oli jotenkin häiritsevää
siirtomaarouvameininkiä kun paikalliset palvelivat meitä
minimaalisella palkalla, meidän turistien loikoillessa rannalla
laiskasti, odotellen ruokaa valmistuvaksi tai telttoja pystyyn
ilmestyviksi. Oppaat myös söivät sivussa keskenään koko päivän,
vasta illalla rannalla soihtujen valossa ja rommikolan ollessa
pöydällä Felix kysyi, jos saa liittyä turistijengin seuraan. Se
tuntui inhottavalta. Miten niin saa?
Tottakai
saa! Miksi sitä edes tarvitsee kysyä? Ei me olla mitenkään sen
ylempänä vaikka ollaankin maksavia asiakkaita. Tasa-arvoisesta
Suomesta tultaessa mua enemmänkin vaivaannuttaa se, että täällä
asiakaspalvelijat sanovat “Yes, Madam” ja “Yes, Sir” ihan
jatkuvasti. Onhan se kohteliasta, mutta en vaan tunne itseäni
kovinkaan madamiksi, mieluummin olisin ihan vaan minä.
|
Paatti jolla mentiin saarelle yoksi. |
|
Leirisaaren autio ranta. |
|
Aamupalapaikka. |
Elo
on siis sujunut oikein rattoisasti ja kauniissa maisemissa kuten
kuvistakin varmaan välittyy. El Nido oli oikeastaan matkan
ensimmäinen etappi jossa oli vähän enemmän
reissaajayhteisötunnelmaa ja nuoria ihmisiä, mutta samalla paljon
paikallisia jotka puhuivat hyvää englantia, joten päästiin
sosiaalisempaan modeen kuin mitä pari ensimmäistä viikkoa
harjoitettiin. Filippiineillä on ollut todella ikimuistoista,
rentouttavaa, kaunista ja ihanaa, mutta odotan jo tosi
mielenkiinnolla mitä tulevat viikot tuovat mukanaan. Suunnitelmana
on nyt viettää kaksi yötä Puerto Princesassa, sitten lentää
Manilaan yhdeksi yöksi, ja lentää 23. tammikuuta Malesiaan Kota
Kinabaluun, Borneon saarelle. Fiiliksen ja bussi- ja
lautta-aikataulujen mukaan jatketaan Indonesiaan kun siltä tuntuu.
Kuukausi vielä aikaa – mitähän kaikkea jännää ehtiikään
vielä tapahtua, en malta odottaa :D
Engelska:
So we ended up spending 8 nights in El Nido. It was a beautiful and
chill place, we had a nice room for us three for 200 pesos per person
per night in a guesthouse called El Nido Plaza Inn. During our stay
we did some island hopping, met some nice new people, enjoyed the
sea, and spent one night on an island camping with a bunch of
tourists and some Filipino tour guides.
I
didn't realize how little time three weeks actually is in a country
like the Philippines where the islands and interesting places are far
away from each other and the transportation system is not very
convenient. It would take at least a lifetime to feel like you've
seen it all, now we got only a taste of the country. We've spent all
our time in Palawan and soon we're heading back to Manila for one
night just to fly to Malaysia from Clark airport. We'll see how long
we'll end up spending in Malaysia since Indonesia is where we're
really planning on going. But we will keep on going with the flow and
see how it works out!
|
Baywatch in front of another lagoon. But where is David Hasselhoff? |