Saaks niin sanoo?

Juhannusseurue saunassa, sensuurihöyry iski linssiin.

Mä oon tosi onnellinen tällä hetkellä. Tai en ainoastaan tällä nimenomaisella hetkellä, oon ollut aika onnellinen oikeastaan nyt kolme viikkoa putkeen, ilman niin sanotusti sen kummempaa syytä. Samalla syitä on kuitenkin miljoona, ja mitä enemmän niitä alkaa ajattelemaan, sitä enemmän niitä löytää. Count your blessings ja sitä rataa.

Mun elämä on todella samanlaista kuin viime kesänä, tai sitä edeltävänä. Oon töissä samassa työpaikassa, nukun samoissa sängyissä, poljen samaa pyörää, hengailen samoilla kuisteilla ja oon menossa samoille festareille kuin ennenkin. Käyn samoissa kaupoissa. Soitan samoille ihmisille mutta myös muutamille uusille. Silti tuntuu että kaikki on jollain tapaa paremmin ja eri tavalla kuin ennen. Tunnen itseni onnekkaaksi ja oon kiitollinen kaikesta, arvostan asioita joihin en ennen oo kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, tai asioita joita oon pitänyt itsestäänselvyytenä. Pysähdyn päivittäin johonkin hetkeen ajattelemaan sen hienoutta ja miten hyvä se on. Työ tosin tuntuu merkityksettömämmältä kuin ennen, mutta onneksi sen hyväksi vastapainoksi perhe ja kaverit tuntuu merkityksellisemmiltä kuin koskaan. Ja luultavasti kun taas ensimmäinen palkkapäivä kohta koittaa, huomaan työnteonkin ihanuuden :D



Kaisan juhannustaikakukat

Välillä jostain syystä tuntuu vähän nololta sanoa rakastavansa elämäänsä. En tiedä onko se suomalainen juttu, että se kuulostaa heti brassailulta tyyliin "Kattokaa kaikki kun mulla menee hyvin!", vaikkei kyse olisikaan siitä. Ei tarvitse tapahtua mitään erikoista ja elämä voi silti olla ihanaa - aikamoinen oivallus haha. Heinäkuun aurinkoisena päivänä vaan maailma ja Helsinki näyttävät parhaat puolensa ihan arkisinakin hetkinä, ja varsinkin nyt kun oon ollut jonkin aikaa erossa mun suomalaisista ystävistä, on todellista luksusta asua niiden kanssa samassa kaupungissa. Ja tätä ihanuutta jatkuu vielä yli kaksi kuukautta! Niin monta hyvää hetkeä vielä tulossa. Tässähän ihan pakahtuu kun alkaa miettimään kaikkea loputonta hyvää jota oon saanut osakseni.

Oon usein kuullut sanottavan, että joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle, ja oon itsekin sen moneen otteeseen saanut huomata. Itävallassa sai ja joutui ottamaan vähän etäisyyttä kaikkeen tuttuun ja turvalliseen, ja kun sieltä palasin keskelle Suomen kesää, on kotona olo ollut juuri niin ihanaa kuin sen kuvittelinkin olevan. Myös suomalaisten sarkasmille ja rehellisyydelle osaan antaa nyt ihan uuden arvostuksen, ja vanhempien luona asuminen on oikeastaan ihanaa vaihtelua. Mun elämässä on niin paljon upeita ihmisiä etten voi edes käsittää. Jos olisin uskossa, kiittäisin mun elämän ihanuudesta jotain jumalaa, mutta koska en ole, en oikeen voi kiittää ketään muuta kuin kaikkia niitä ihmisiä jotka tunnen, ja universumia ihan noin ylipäätään. Huh huh, tässähän ihan herkistyy kun oikein kunnolla uppoaa ajattelemaan kaikkia ihania asioita.

Kiitos siis kaikille jotka tekevät mun elämästä sellaisen kuin se on. Kuten eräs spuge kerran Pauliinalle sanoi: "Päivääkään en vaihtaisi pois, joitain aamuja vain."

To Nina & others: I have been very happy lately. Somehow things feel different and better now that I have been away from Finland for a while. Everything is so temporary and maybe that's one reason why I am enjoying all this so much. Doing just normal everyday stuff is special when it's not everyday stuff anymore. I've had some pretty deep conversations with my friends and it has made me appreciate all the good things in my life even more. I know this is quite a cliché, but people should count their blessings instead of thinking about all the things they're missing and what they would like to have more.

I am a lucky person and grateful to all the awesome people I know, so thank you. And yes, I am having quite a great time here in Finland, the best month of the year is right now, so bring it on :)