the Salzblogue: syyskuuta 2013

Johanna ja Keisari Kallion block partyissa.

Kesä on nyt sitten ohi. Sen tietää siitä, että illat pimenee aikaisin ja yhtäkkiä kello 21 tuntuu myöhäiseltä ajalta lähteä enää mihinkään, vaikka kesällä siihen aikaan ilta oli vielä nuori jos edes alkanut ollenkaan. Bussipysäkillä seisoskellessa voi katsella kun taivaalta leijailee alas kuivuneita koivunlehtiä, töihin lähtiessä pitää aina ottaa takki mukaan ettei kotiin palatessa jäädy, ja aamulla mun syksystä sumuisen pääkopan saa vain kahvin avulla jotenkin heräämään. Aika pitkälle syyskuuhun tätä kesää 2013 sai kuitenkin venytettyä, mehän ollaan melkein keski-eurooppalaisessa rytmissä vuodenaikojen suhteen! Jossain vaiheessa kesä kuitenkin aina kääntyy syksyyn, kuten edellisinä vuosina se on aina mennyt ja tulevina tulee menemään, ja ennemmin tai myöhemmin kesä tulee taas. Joka vuosi sama juttu ja silti aina yhtä ihmeellinen, tää vuodenaikojen vaihtelevuus nääs. Kesä menee niin vauhdilla, silloin on liikaa tekemistä ja auringosta nauttimista, jolloin ajatteleminen jää vähemmälle. Mikä onkin ihan tervettä. Syksyisin ja talvisin saa käyttää päätään ihan tarpeeksi.

Mitäs tähän kesään sisältyi? Lyhyesti tiivistettynä, kaikki Suomen parhaat puolet. Paljon aurinkoa (miten sitä olikaan tänä kesänä niin paljon tarjolla? Aika älytöntä jopa, miten hyvät säät oli koko kesän!), sopivan verran töitä, Kallion pubeja, järviä, mökillä hengailua muutamaan otteeseen, footbagia, yksi festarisunnuntai, uusia siistejä tyyppejä joihin tutustuminen on tehnyt elämästä hippusen jännempää, päivä Tallinnassa, ja sitten sellaisia yksinkertaisia mutta onnentunteita tuottavia asioita kuten aamukahvit, Paloheinän metsiköt, urpoakin urpommille jutuille nauramiset ja puistokaljat ja sairaan hyvät keskustelut joiden jälkeen on tuntunut siltä että elämä sai yhtäkkiä uusia sävyjä. Ja yksi ihmekin tapahtui: sain mun lopputyön kirjallisuusosion valmiiksi ja lähetettyä Itävaltaan. Pari viikkoa sitten sain mun arvosanan, joka oli Sehr gut. Eli asteikolla 1-5 (jossa 1 on korkein ja 5 fail), sain ykkösen. Meinasi leuka tipahtaa tietokoneen näppäimistölle kun kävin koulun intranetissä jännityksellä katsomassa, menikö se läpi ollenkaan. Ihmeitä siis oikeasti tapahtuu! Toinen lopputyön puolikas on tiedossa nyt talven aikana, siihen tarvitaan sitten toinen yliluonnollinen tapahtuma, että sen saan aikaan. No, se on sitten tulevaisuuden huolia, ainakin muutaman viikon voin vielä leijailla tuon yhden sehr gutin tuottamalla hyvällä fiiliksellä :)

Raksakonttien päältä näkyi tähdetkin kivasti.

Jollaksen merivesi oli vähän viileää.

Rantasauna Helsingissä, vautsivau.

Syyskuu on aina jotenkin niin haikeaa aikaa. Vauhdikas kesä vaihtuu hitaaseen syksyyn ja takaraivossa on tieto lähestyvästä talvihorroksesta. Mun kohdalla kyseessä on toki myös lähenevä lähtö, joka tuntuu aina samaan aikaan hyvältä ja pahalta, koska toisen hyvästit on toisen jälleennäkemiset. Viimeiset kaksi vuotta on olleet aikamoista maasta toiseen hösäämistä, joten haaveissa olisi ainakin seuraavaan juhannukseen asti pysytellä suht tiiviisti Itävallassa ja meidän O.C.-kämpässä. Oon rakennellut mielessäni jo kaikenmoisia skenaarioita ensi lukuvuoden ajalle ja sen jälkeisen elämän suhteen, mutta aika näyttää että mihin suuntaan Salzburgin jälkeen matka jatkuu. Nyt aion keskittyä hyvään elämään; sellaiseen joka tuntuu hyvältä ja omalta kaikin puolin.

Muutosten ja intensiivisen kesän päättymisen innoittamana ajattelu siis on alkanut taas. Inspiraatioksi ja ajatusten herättäjäksi luin Anthony de Mellon kirjan Havahtuminen, jota suositeltiin jossain päin internetin ihmeellistä maailmaa. Vaikka kirjallisesti kirja on aika hapero, se kun on tiivistetty vähän hätiköidyn tuntuisesti yhteen de Mellon puheista ja kertomuksista, niin sisällöllisesti se on pelkkää kultaa. Kirja sisälsi niin jatkuvalla syötöllä hyviä huomioita ja uusia ajattelumalleja, että kirja suhahti hetkessä alusta loppuun. Suunnittelen lukevani sen uudestaan kynän ja vihon kanssa, jotta aina merkityksellisen ajatuksen tullen voisin saada siitä vielä vähän enemmän irti. Lukiessa tuntui siltä että edellistä lukua ei ehtinyt edes prosessoida kunnolla kun jo seuraavaa kiehtovaa asiaa iskettiin kasvoille. Vaikka de Mello sanookin, ettei hän auta ketään, vaan lukija (tai kuulija) auttaa itse itseään, niin kylläpäs vaan se että asioista lukee jonkun toisen kirjoittamana avaa ihan eri tavalla omia tukkoisia ajatuksia. Antaa potkua oikeaan suuntaan ja sitten oleellisia asioita voi alkaa itse tajuamaan pikkuhiljaa. Tässä muutamat netistä bongatut lainaukset, jos yhtään nappaa niin suosittelen lämpimästi koko kirjan lukaisemista! Siihen ei mene kauaa, mutta mieleen jää pureskeltavaa hyvinkin pitkäksi aikaa.

“Perfect love casts out fear. Where there is love there are no demands, no expectations, no dependency. I do not demand that you make me happy; my happiness does not lie in you. If you were to leave me, I will not feel sorry for myself; I enjoy your company immensely, but I do not cling.”

“You see persons and things not as they are but as you are. ”

“Happiness is our natural state. Happiness is the natural state of little children, to whom the kingdom belongs until they have been polluted and contaminated by the stupidity of society and culture. To acquire happiness you don't have to do anything, because happiness cannot be acquired. Does anybody know why? Because we have it already. How can you acquire what you already have? Then why don't you experience it? Because you've got to drop something. You've got to drop illusions. You don't have to add anything in order to be happy; you've got to drop something. Life is easy, life is delightful. It's only hard on your illusions, your ambitions, your greed, your cravings. Do you know where these things come from? From having identified with all kinds of labels!”

“There is only one cause of unhappiness: the false beliefs you have in your head, beliefs so widespread, so commonly held, that it never occurs to you to question them.”

“I have no fear of losing you, for you aren’t an object of my property, or anyone else’s. I love you as you are, without attachment, without fears, without conditions, without egoism, trying not to absorb you. I love you freely because I love your freedom, as well as mine.”